Blogiarkistot

Kuuluuko oheisharjoittelu kendoon?

kendo grappleEdellinen kirjoitus oheisharjoittelusta herätti keskustelua Facebookin puolella, joten päätin palata aiheeseen ja pohtia oheisharjoittelun asemaa kendon treenaamisessa hieman syvällisemmin. Koska en ole tämän aihealueen asiantuntija, pohjaan tekstin pääasiassa muualta löytyneisiin kirjoituksiin ja pohdintoihin, mutta myös omiin kokemuksiini.

Eri harrastajat kokevat kendon harjoittelemisen eri tavoin, jotkut pitävät sitä budo-lajina, toiset ovat enemmän urheilu-kendon kannattajia. Ja ei siinä mitään, jokainen meistä voi harjoitella lajia niin kuin parhaaksi katsoo ja se onkin lajin yksi rikkauksista. Jos kendossa kuitenkin kilpailee, olisiko siihen suhtauduttava kuin mihin tahansa urheiluun? Siinä tapauksessa ohesharjoittelun merkitys kasvaa.

En osaa sanoa yhtäkkiä yhtään lajia missä oheisharjoittelua ei tehtäisi. Lihaskunnon parantaminen ja juokseminen ovat varmasti yleisimpiä oheisharjoittelun muotoja, mutta jokaisella lajilla on omat erityispiirteensä ja myös omat tarpeensa erilaisille täydentäville harjoittelille. Liian yksipuolinen harjoittelu voi pitkällä aikavälillä johtaa loukkaantumisiin, mikä ei suinkaan kendossa ole harvinaista. Erityisesti erilaiset jalkavammat, kuten itsellänikin pitkään vaivannut akilles ovat valitettavan yleisiä. Tässä vaiheessa voisi sanoa että oikein harjoittelemalla vammoja ei tule, mutta aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Oheisharjoittelulla voimme helposti paikata niitä puutteita mitä kendoa harjoitellessa tulee, kuten jalkojen eriarvoinen lihaskehitys. Kun jatkuvasti ponnistamme vain vasemmalla jalalla, kehittyy sen lihakset eri tavoin kuin oikean. Uskokaan vain, omat pohkeeni ainakin ovat ihan eri paria… Oheisharjoitteluun voimme laskea myös lihashuollon, mitä tässä lajissa harjoitetaan valitettavan vähän.

Oheisharjoittelun hyödyt ovat kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä loukkaantumisten minimointi. Jos haluaa kehittyä hyväksi ja vahvaksi kendokaksi, on myös tässä lajissa kuntosaliharjoittelulla ja monilla muilla lajeilla paljon annettavaa. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi juokseminen ja uinti, mitkä kehittävät hapenottokykyä ja kestävyyttä.

Kuva: kendoinfo.com

Kuva: kendoinfo.com

Vahvemmat kädet tarkoittavat kevyempää shinaita. Ennen ajattelin lihaskuntoharjoittelusta olevan vain haittaa kendolleni, koska aina kun käteni vahvistuivat painojen avulla, kendosta tuli jäykempää ja lyönneistä liian kovia. Ehkä en vain silloin osannut kanavoida voimaani oikein, koska nyt kun olen viihtynyt salilla enemmän, on lyönneistäni kendossa tullut jämäkämpiä ja nopeampia, ei suinkaan jäykkiä ja kovia. Sanomme aina harjoituksissa että lyönnin voima tulee siitä viimeisimmästä liikkeestä, te-no-uchi:sta, ja niinhän se onkin. Mutta jos käsissämme ei ole lainkaan voimaa, miten jaksamme heilutella shinaita muutamankin tunnin putkeen? Jokainen on huomannut harjoitusten loppuvaiheessa kuinka kädet väsyvät ja lyöminen käy aina vain hitaammaksi ja heikoimmaksi.

“Monipuolisuuden perustana on riittävä viikoittainen liikunnan määrä. Yli 15-vuotiailla tavoitteellisilla urheilijoilla yhden viikon aikana liikuntaa tulisi kertyä eri muodoissa vähintään 20 tuntia.“

Jos katsotte Japanin, Korean, USA:n ja vaikka Kanadan kendomaajoukkueen miehiä, voitte huomata heidän jokaisen olevan erittäin urheilullisen näköinen. Jokainen heistä varmasi lisää harjoitteluunsa kuntosalia, juoksulenkkejä, intervalliharjoittelua… Jopa lukiotason kendokat täydentävät harjoitteluaan voimaharjoittelulla!

“I would far rather practice kendo than pump iron, but if I have limited access to kendo practice I will happily use the gym for cardio vascular exercise and do low weight, high rep exercise on resistance machines to keep essential muscles working.”

Kendon kannalta kannattavinta ei ole suinkaan kasvattaa suurta lihaksistoa, minkä jälkeen keho ei enää jaksa kuljettaa happea lihaksiin tarpeeksi, mutta voimaa voi kehittää ilman kehonrakentajakroppaa. Oheisharjoittelu ei varmasti ole kuulunut myöskään japanilaisten vanhempien herrasmiesten harjoitteluun, mutta he ovatkin harjoitelleet lajia rutkasti enemmän kuin mihin me koskaan pystymme! Parhaimpinakin aikoina seuramme treenitunnit ovat noin kahdeksan tuntia viikossa, ja harva meistä ehtii käymään jokaisissa treeneissä vuoden jokaisena viikkona. Kendo kyllä kasvattaa voimaa, mutta vain jos sitä tekee tarpeeksi.

“The only serious strong high school that doesnt do pure strength and conditioning that I know if is PL Gakuen… but they make up for it with 3 or 4 hours of kendo a day. “

Kendossa voi tulla hyväksi vain tekemällä kendoa, mutta joskus me tarvitsemme siinä hieman apua. Juoksemalla voimme tulla nopeammiksi ja kuntomme sekä hapenottokyky kasvaa, kuntosalin avulla saamme voimaa, jotta jaksamme varusteiden ja shinain painon parin tunnin treeneissä. Myös erilaisilla harjoitteilla voidaan parantaa ponnistusvoimaa, mikä on tärkeää kendossa. Itse olen todistanut että monilla eri harjoittella olen parantanut omaa kendoani. Mielestäni tähän puoleen pitäisi kiinnittää huomiota myös muualla.

Lisälukemista aiheesta löydätte kyllä paljon, mutta tässä muutamia linkkejä, mitä olen käyttänyt myös lähteinä.

Terve Urheilija: Monipuolinen liikunta ja urheilu 

Kendoinfo.com: Weight training for kendo (lukekaa erityisesti kommentit)

Kendoinfo.com: Cross Training for Kendo

Kendo Word foorumi: Cross-training Resources

Porin kendoseuran sivuilla on myös menossa kysely oheisharjoittelun roolista! Käy vastaamassa siihen.

Mainokset

Sattuu

”Sattuuko? Varmasti joskus hieman sattuu, jos ollaan rehellisiä. Kendo on täyskontaktilaji. Kun bambukepeillä lyödään perille asti täydessä vauhdissa, lyönti voi mennä ohi…”
– ote seuran nettisivuilta

Sanotaan, että tekevälle sattuu. Sanotaan myös, ettei urheilija näe tervettä päivää.

Vaikken olekaan urheilija, pitävät nuo kaksi sanontaa kohdallani paikkaansa. Tuntuu, että ihan sama mitä teen, aina on jokin paikka hajalla. Useimmiten kyseessä on toki nopeasti ohimenevä venähdys tai vähän isompi mustelma. Välillä kuitenkin sattuu jotain hieman pitkäkestoisempiakin vammoja. Tällä hetkellä vaivaavat olkapää ja peukalo (ja jalka, mutta siitä lisää myöhemmin).

Käyn normaalisti 3-4 kertaa viikossa treeneissä. Nyt jätin suosiolla yhden treenin väliin ja heti molemmat, olkapää ja peukalo, tuntuivat paremmilta. Ei muuta kuin seuraaviin treeneihin ja niiden jälkeen oltiinkin taas lähtöpisteessä. Mikähän siinä mahtaa olla kun ei malta pysyä poissa? Ei maailma kahden-kolmen treenin missaamiseen kaadu.

Saavun yleensä dojolle jo 30-45 minuuttia ennen treenien alkua. Siinä ehtii hyvin ottamaan omaa alkulämpöä ja venyttelemään kunnolla. Pesäpalloa pelatessani opein venyttelyn tärkeyden, lajissa kun on niin paljon räjähtävää voimantuottoa, että ilman kunnon venyttelyä olisi joka pelin jälkeen aivan rikki. Silti, hyväkään venyttely ei aina auta. Esimerkiksi olkapääni kohdalla tuskin mikään mahdollinen venyttely olisi estänyt sen venähtämistä.

Kokonaan toinen asia ovat sitten pitkäkestoiset vaivat. Jalkateräni murtui aikoinaan RUK:ssa. Jo silloin sanottiin, että se saattaa jäädä vaivaamaan koko loppuelämäksi. Joskus se vaivaa enemmän, joskus vähemmän. Tällaisten vaivojen kanssa pitää vain oppia elämään ja ehkä hieman muokata omaa tekemistään sen mukaan.

Tärkeintä on kuitenkin se, että kuuntelee kehoaan. Kukaan muu ei osaa sanoa miltä sinusta tuntuu. Kokemuksen myötä oppii tietämään, milloin kannattaa levätä ja milloin voi treenata.

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site