Blogiarkistot

Hitori-geiko

Aina ei pääse salille treenaamaan ja välillä vaikka pääsisikin, ei voi harjoitella täysillä bogu päällä jonkin vamman tai sairauden takia. Mutta vaikka olisikin hieman epävireessä tai vaikkapa jokin paikka kipeänä, voit aina tulla salille tekemään omaa harjoittelua. On oikein hyvää harjoittelua (ja joskus parempaakin kuin bogu-harjoittelu) tehdä vaikkapa  subureita ja peruslyöntejä rauhassa yksinään peilin edessä. Silloin voi rauhassa keskittyä liikkeisiin ja katsoa tulevatko lyönnit

Subureita peilin edessä

Subureita peilin edessä

suoraan, isolla liikkeellä ja miltä oma jalkatyö näyttää. Jos käy normaaleissa harjoituksissa kerran tai kaksi viikossa, on hyvin vaikeaa omaksua uusia asioita ilman jonkinlaista omaa ekstra-treeniä.

Monet korkeat opettajat, samoin kuin kendon japanin- ja maailmanmestarit vannovat peilin edessä harjoittelun hyötyihin. Jo oman kamaen tarkastelu auttaa ja se, että näkee omin silmin millainen oma lyönti on, sen sijaan että kuvittelee sen näyttävän joltakin voi kehittää harjoittelijaa paremmin kuin harjoittelu toisten mukana.

Olisi erittäin hyvä jos seuran jäsenet vihdoin ymmärtäisivät mitä oma sali merkitsee. Se merkitsee sitä, että sali todellakin on meidän käytössämme 24/7. Puuvillassa vielä ollessamme katselin ihmeissäni, kun yhden jaoksemme harrastajat istuivat pukuhuoneessa kunnes kello oli tasan neljä ja harjoitukset alkoivat, vaikka sali oli jo tyhjä ja valmiina käyttöön 😮 Joten jatkossa, muistakaa että saliin saa mennä ennen treenejä ja sinne saa jäädä niitten jälkeen…oikeastaan pitäisikin. Ennen harkkoja voi tehdä subureita ja mitä tahansa omaa harjoittelua ja treenien jälkeen voisi jäädä venyttelemään.

Omaa treeniä voi toki tehdä kotonakin. Jossei pääse salille, voi mennä lenkille, tehdä hieman lihaskuntotreeniä, tai tehdä subureita kotona. Kaikki tämä hyödyttää seuraavia treenejä enemmän kuin sohvalla tai tietokoneen ääressä istuminen.  Ei elämä tietenkään ole vain kendoa varten, jos kendon harrastaminen ilman suurempia tavoitteita on oma juttu, niin riittää toki että tulee kerran pari viikossa paikalle ja tekee jotain. Mutta jos tavoitteena on jatkuva kehittyminen kendossa, on vaikeaa kuvitella, että se onnistuisi pitkällä aikavälillä ilman omaehtoista itsenäistä harjoittelua.

Mainokset

Opettajavierailun aika

On taas se aika vuodesta kun Suomessa vieraileva opettaja on tulossa vierailemaan myös meidän seuraamme. Vaikka japanilaisia opettajia oli käynyt jo aikaisemminkin, oli ensimmäinen viikon mittainen sensein vierailu vuonna 1994, kun Muto-sensei oli vieraamme ja täytyy sanoa, että se kerta on yhä muistissa. Etenkin jäi mieleen subureiden teko. Katselin kun opettaja teki salin edessä kanssamme subureita ja hän oli niiden loppupuolella hiestä märkä. Itse en voinut kuin ihailla hänen lyöntiensä intensiteettiä, joka oli jotain aivan muuta kuin omat lyöntini. Se oli yksi niistä pienistä, inspiroivista asioita jotka vaan jäävät mieleen ja saavat parantamaa omaa harjoittelua.

Muto-sensei Porissa 1994

Muto-sensei Porissa 1994

Sittemmin Porissa on käynyt monta ja monenlaista opettajaa, osa erittäin hyviä, osa hyviä ja on tainnut joukkoon mahtua ehkä yksi ei niin inspiroivakin. Aikojen saatossa olemme kehittyneet mekin ja enää opettajat eivät tunnu niiiin pelottavilta ja omissa korkeuksissaan olevilta kendon ”jumalilta” 🙂 Samoin muutenkin kuin salilla osaamme jo toimia aikuismaisemmin kuin ennen, ei enää vieraalla ruuaksi hernekeittoa ja ruisleipää (joka saattaa saada mahan sekaisin), tai iltaviihteeksi herrasmiesten erityiskiinnostusvideoita 😉

Mutta opettaja on kuitenkin vieraamme täällä ja kendon ammattilainen. Joten muistetaan muunmuassa tälläisiä tärkeitä seikkoja hänen täällä ollessaan.

-kypärät päähän nopsaan ja heti opettajalle joku odottamaan tekemään pääsyä

-opettajalla pitää AINA olla joku odottamassa tekemään pääsyä, hänen ei pidä jäädä yksin odottamaan, että joku tulisi tekemään hänen kanssaan

-silmät auki! Älä odota vain selityksiä siitä mitä ja miten pitää tehdä, vaan katso  koko ajan opettajan liikkeitä ja ruumiinkieltä. Kuva vastaa tuhatta sanaa.

Mutta loppujen lopuksikin muistakaa, opettajakin on ihminen. Rentoutukaa ja jutelkaa hänen kanssaan, yhteinen kieli kyllä löytyy vaikkei japania niin osaisikaan puhua. Ja kun paikalla on tulkkeja, kyselkää kaikkea mahdollista kendosta ja japanista. Nyt on teidänkin aikanne ottaa vierailusta kaikki irti ja ilmoittautua sairaslomalle ja jättää väliiin muutamat luennot…niin me vanhemmat harjoittelijatkin teimme aikanamme ja katsokaa kuinka (blank) meistä on tullut 😉

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site