Blogiarkistot

Varusteista huolehtiminen on osa harjoittelua

Olen jo pariinkin otteeseen aikonut kirjoittaa tästä aiheesta, mutta lopullinen kipinä tuli tänään, kun vaihdoin katkennutta men-himoa. Tai oikeastaan vaihdoin (ja lyhensin) sitten samalla kertaa molemmat, sillä uudet ovat hieman eri sävyiset kuin vanhat.

Kendokalla on aikamoinen kasa varusteita, joista jokainen kaipaa huolenpitoa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Hyvin pidetyt varusteet paitsi kestävät pidempään, myös antavat kantajastaan hyvän kuvan. Tätä ei pidä tulkita niin, että varusteiden pitäisi aina näyttää uusilta. Vanhat, mutta siistit ja käyttökelpoiset varusteethan nimenomaan kertovat, että niiden omistaja on pitänyt niistä hyvää huolta ja siksi ne ovat kestäneet pitkään. Arvokkaasti vaalentunut indigoväri on hienoa! Tiettyihin tilaisuuksiin lienee silti syytä valita hieman tuoreempaa pukinetta. Chakusosta, eli siitä miten kannamme varusteitamme, voisi varmasti kirjoittaa ihan oman juttunsa.

Varusteista huolehtiminen on tietysti myös turvallisuusasia. Varsinkin shinain kunnosta täytyy pitää huolta. Shinain (nopeus-) purkaminen ja kasaaminen on myös hyvä kendo-aiheinen kilpailu illanviettoon! Vaikeusastetta saa lisättyä tekemällä tämän silmät sidottuna.

Kendoa aloitteleville varusteet tuovat myös erityisen lisän kotiharjoitteluun. Aivan aluksi esimerkiksi hakaman tai bogun pukemisessa tarvitsee varmasti kauemmin treenanneiden apua. Kun perustiedot ja -taidot on opittu, kannattaa varusteiden oikeaoppista pukemista ja pakkaamista harjoitella harjoitusten ulkopuolellakin, jotta se sujuu nopeasti itse harjoituksissa. Esimerkiksi menin nauhat kannattaa pitää tietyllä tavalla, jottei niiden kanssa tarvitse alkaa säätämään kun ollaan jo rivissä aloittamassa harjoittelua.

Uudemmille harrastajille vinkkinä: varusteet laitetaan yleensä dojolla tietyllä tavalla tiettyyn paikkaan, jolloin ne on nopea hakea mukaan ja dojo pysyy siistinä, eikä varusteita loju ympäriinsä. Nopeimmiten kunkin salin tavat oppii kokeneempia seuraamalla, tai suoraan kysymällä.

Varusteiden huolto on myös kivaa ajanvietettä.

Itse tykkään pitää huolta tavaroistani ja jos jotain menee rikki, olen murheen murtama. Ei siis liene yllätys, että tykkään pitää huolta myös kendovarusteistani. Shinaiden huolto, kaikkien hakamojen yht’äkkinen uudelleen viikkaaminen ja muu vastaavanlainen puuhastelu on paitsi hyödyllistä, myös terapeuttista. Kun saavun harjoituksista kotiin, ensimmäinen asia on aina varusteiden huolto ja paikalleen laitto. Kuten eräässä aikaisemmassa kirjoituksessani mainitsinkin, varusteiden kanssa säätäminen on minulle myös osa keskittymistä harjoitukseen, shiaihin tai graduointiin. Sillä saa näppärästi hieman rauhoitettua mieltään.

Mainokset

Shinai = miekka

Olen monesti lukenut erinäisillä foorumeilla keskusteluja, joissa pohditaan onko shinai miekka vai pelkkä bambukeppi.

Nopeasti katsottuna shinai tosiaan on vain keppi, eihän se edes näytä juurikaan japanilaiselta miekalta. Toisaalta, shinaissa on kuitenkin selkeästi miekkaan kuuluvia osia kuten tsuka ja tsuba. Terästäkin löytyy teräpuoli ja hamarapuoli.

Toinen usein pohdittu asia on, onko shinai ase? Jos hetken miettii shinaita aseena, niin huomaa varmasti, että shinai olisi perin epäkäytännöllinen tähän tarkoitukseen. Toisaalta, sehän on shinain idea. Se on turvallisempi kuin esimerkiksi bokken. Oikeilla miekoilla käytyjä kaksintaisteluja ei varmaankaan olisi kielletty, jos se olisi turvallista ja kehenkään ei sattuisi (tosin, kaksintaistelut olisivat varmaan menneet miekkojen kantamisen kiellon mukana joka tapauksessa). Toki jos shinailla lyö kovaa, niin sattuu varmasti. On se kuitenkin huomattavasti turvallisempaa kuin bokkenin, saati sitten teräksisen miekan, osuma.

Mutta onko shinai miekka? Onko se ase? Vastaisin, että kyllä ja ei, se on niiden abstraktio.

Iaiton nähdessään moni varmasti tunnistaa sen miekaksi. Ja sehän onkin melkoisen lähellä oikeaa miekkaa, kaikki japanilaisen miekan osat ovat läsnä ja se on tehty muistuttamaan tarkasti esikuviaan. Terän materiaali tietysti on eri. Bokkeninkin moni varmasti luokittelisi miekaksi, se on kuitenkin muodoltaan vielä lähellä miekkaa. Bokken on silti jo selkeästi eri abstraktiotasolla. Shinai puolestaan on vielä yhtä tasoa kauempana oikeasta miekasta, se on melko kevyt ja muotokaan ei enää ole sama.

Mielestäni shinain fyysistä olemusta tärkeämpää onkin se, mitä se edustaa. Kuten edellä sanoin, shinai on miekan abstraktio. Se on jotain, joka edustaa miekkaa ja mahdollistaa kendon harjoittelun.

Tässä kohtaa myös harjoittelijalla on oma vastuunsa. Käsitteleekö shinaita, kuten miekkaa vai kuten bambukeppiä? Tämän ei tarvitse tarkoittaa mitään ihmeellistä, vaan ihan perusasioita, jotka jokainen varmasti ymmärtää. Shinaita pidetään kädessä ja kuljetetaan kunnolla, shinain kärkeä ei pidetä maassa, shinaihin ei nojailla, shinain yli ei astuta ja kun se laitetaan sivuun, esimerkiksi alkuverryttelyn vuoksi, lasketaan se ryhdikkäästi ja siististi lattialle eikä vain tiputeta. Itse suosin muutoinkin shinain laskemista kyljelleen lattialle seinää vasten laittamisen sijaan, jos siihen on tilaa. Ja vaikka shinain elinkaari on ”hieman” lyhyempi kuin oikean miekan, vaativat ne molemmat silti huoltoa pysyäkseen hyvinä.

Myös hasuji, terän kulma, kuuluu mielestäni tähän kategoriaan. Paitsi että se on tärkeä oikean tekniikan kannalta, se on myös niitä asioita jolla voi osoittaa shinain olevan miekka eikä pelkkä keppi.

Kata-harjoittelu (ja muukin bokkenilla harjoittelu) on mielestäni hyödyllistä myös miekan käytön ymmärtämisen kannalta, sillä siinä ollaan askeleen lähempänä oikeaa miekkaa. Jos on mahdollisuus päästä käyttämään iaitoa, suosittelen siihen tarttumista. Se päästää vielä lähemmäksi oikeaa miekkaa.

Shiai onkin sitten kokonaan oma tarinansa. Jos kuitenkin ajatellaan shinaita miekkana, niin mitä mieltä olette do-lyönnin ”torjumisesta” vetämällä käsivarsi eteen? Tai menin väistäminen ”kiemurtelemalla” siten, että lyönti kuitenkin osuu, mutta jonnekin muualle kuin pistekohtaan?

Shinai on miekka, jos sitä pitää sellaisena. Ja koska kyseessä kuitenkin on ”miekan tie”, olisi mielestäni hyvä kohdella shinaita tietyllä arvostuksella.

Kuuluuko oheisharjoittelu kendoon?

kendo grappleEdellinen kirjoitus oheisharjoittelusta herätti keskustelua Facebookin puolella, joten päätin palata aiheeseen ja pohtia oheisharjoittelun asemaa kendon treenaamisessa hieman syvällisemmin. Koska en ole tämän aihealueen asiantuntija, pohjaan tekstin pääasiassa muualta löytyneisiin kirjoituksiin ja pohdintoihin, mutta myös omiin kokemuksiini.

Eri harrastajat kokevat kendon harjoittelemisen eri tavoin, jotkut pitävät sitä budo-lajina, toiset ovat enemmän urheilu-kendon kannattajia. Ja ei siinä mitään, jokainen meistä voi harjoitella lajia niin kuin parhaaksi katsoo ja se onkin lajin yksi rikkauksista. Jos kendossa kuitenkin kilpailee, olisiko siihen suhtauduttava kuin mihin tahansa urheiluun? Siinä tapauksessa ohesharjoittelun merkitys kasvaa.

En osaa sanoa yhtäkkiä yhtään lajia missä oheisharjoittelua ei tehtäisi. Lihaskunnon parantaminen ja juokseminen ovat varmasti yleisimpiä oheisharjoittelun muotoja, mutta jokaisella lajilla on omat erityispiirteensä ja myös omat tarpeensa erilaisille täydentäville harjoittelille. Liian yksipuolinen harjoittelu voi pitkällä aikavälillä johtaa loukkaantumisiin, mikä ei suinkaan kendossa ole harvinaista. Erityisesti erilaiset jalkavammat, kuten itsellänikin pitkään vaivannut akilles ovat valitettavan yleisiä. Tässä vaiheessa voisi sanoa että oikein harjoittelemalla vammoja ei tule, mutta aina asiat eivät ole niin yksinkertaisia. Oheisharjoittelulla voimme helposti paikata niitä puutteita mitä kendoa harjoitellessa tulee, kuten jalkojen eriarvoinen lihaskehitys. Kun jatkuvasti ponnistamme vain vasemmalla jalalla, kehittyy sen lihakset eri tavoin kuin oikean. Uskokaan vain, omat pohkeeni ainakin ovat ihan eri paria… Oheisharjoitteluun voimme laskea myös lihashuollon, mitä tässä lajissa harjoitetaan valitettavan vähän.

Oheisharjoittelun hyödyt ovat kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä loukkaantumisten minimointi. Jos haluaa kehittyä hyväksi ja vahvaksi kendokaksi, on myös tässä lajissa kuntosaliharjoittelulla ja monilla muilla lajeilla paljon annettavaa. Hyviä lajeja ovat esimerkiksi juokseminen ja uinti, mitkä kehittävät hapenottokykyä ja kestävyyttä.

Kuva: kendoinfo.com

Kuva: kendoinfo.com

Vahvemmat kädet tarkoittavat kevyempää shinaita. Ennen ajattelin lihaskuntoharjoittelusta olevan vain haittaa kendolleni, koska aina kun käteni vahvistuivat painojen avulla, kendosta tuli jäykempää ja lyönneistä liian kovia. Ehkä en vain silloin osannut kanavoida voimaani oikein, koska nyt kun olen viihtynyt salilla enemmän, on lyönneistäni kendossa tullut jämäkämpiä ja nopeampia, ei suinkaan jäykkiä ja kovia. Sanomme aina harjoituksissa että lyönnin voima tulee siitä viimeisimmästä liikkeestä, te-no-uchi:sta, ja niinhän se onkin. Mutta jos käsissämme ei ole lainkaan voimaa, miten jaksamme heilutella shinaita muutamankin tunnin putkeen? Jokainen on huomannut harjoitusten loppuvaiheessa kuinka kädet väsyvät ja lyöminen käy aina vain hitaammaksi ja heikoimmaksi.

“Monipuolisuuden perustana on riittävä viikoittainen liikunnan määrä. Yli 15-vuotiailla tavoitteellisilla urheilijoilla yhden viikon aikana liikuntaa tulisi kertyä eri muodoissa vähintään 20 tuntia.“

Jos katsotte Japanin, Korean, USA:n ja vaikka Kanadan kendomaajoukkueen miehiä, voitte huomata heidän jokaisen olevan erittäin urheilullisen näköinen. Jokainen heistä varmasi lisää harjoitteluunsa kuntosalia, juoksulenkkejä, intervalliharjoittelua… Jopa lukiotason kendokat täydentävät harjoitteluaan voimaharjoittelulla!

“I would far rather practice kendo than pump iron, but if I have limited access to kendo practice I will happily use the gym for cardio vascular exercise and do low weight, high rep exercise on resistance machines to keep essential muscles working.”

Kendon kannalta kannattavinta ei ole suinkaan kasvattaa suurta lihaksistoa, minkä jälkeen keho ei enää jaksa kuljettaa happea lihaksiin tarpeeksi, mutta voimaa voi kehittää ilman kehonrakentajakroppaa. Oheisharjoittelu ei varmasti ole kuulunut myöskään japanilaisten vanhempien herrasmiesten harjoitteluun, mutta he ovatkin harjoitelleet lajia rutkasti enemmän kuin mihin me koskaan pystymme! Parhaimpinakin aikoina seuramme treenitunnit ovat noin kahdeksan tuntia viikossa, ja harva meistä ehtii käymään jokaisissa treeneissä vuoden jokaisena viikkona. Kendo kyllä kasvattaa voimaa, mutta vain jos sitä tekee tarpeeksi.

“The only serious strong high school that doesnt do pure strength and conditioning that I know if is PL Gakuen… but they make up for it with 3 or 4 hours of kendo a day. “

Kendossa voi tulla hyväksi vain tekemällä kendoa, mutta joskus me tarvitsemme siinä hieman apua. Juoksemalla voimme tulla nopeammiksi ja kuntomme sekä hapenottokyky kasvaa, kuntosalin avulla saamme voimaa, jotta jaksamme varusteiden ja shinain painon parin tunnin treeneissä. Myös erilaisilla harjoitteilla voidaan parantaa ponnistusvoimaa, mikä on tärkeää kendossa. Itse olen todistanut että monilla eri harjoittella olen parantanut omaa kendoani. Mielestäni tähän puoleen pitäisi kiinnittää huomiota myös muualla.

Lisälukemista aiheesta löydätte kyllä paljon, mutta tässä muutamia linkkejä, mitä olen käyttänyt myös lähteinä.

Terve Urheilija: Monipuolinen liikunta ja urheilu 

Kendoinfo.com: Weight training for kendo (lukekaa erityisesti kommentit)

Kendoinfo.com: Cross Training for Kendo

Kendo Word foorumi: Cross-training Resources

Porin kendoseuran sivuilla on myös menossa kysely oheisharjoittelun roolista! Käy vastaamassa siihen.

Oheisharjoittelu kendon tueksi

Suomen kyu-cup kisattiin viikonloppuna, ja tähän kisaan oli tullut paljon osallistujia. On aina mukava huomata kuinka meillä täälläkin on hyvät määrät niitä kyu-henkilöitä joilla on halua ja intoa kisata omalla tasollaan.

Myös naisia kisoista löytyi hyvät määrät, mutta kun katsoo voittaneiden listaa, ei heistä ketään löydy yksilöiden mitalinsaajista. Johtuuko tämä taidosta, luonteesta, fyysisestä koosta vai siitä yksinkertaisesta seikasta etteivät naiset pärjää miehille kilpailutilanteessa?

Se miksi naiset eivät mitaleita saaneet ei varmasti johdu taidoista, treenaamme yhtä paljon kuin miehet, käymme samoissa harjoituksissa ja harjoittelemme samojen ihmisten kanssa. Luonteeltamme saatamme joskus olla rauhallisempia ja kiltimpiä, mutta tämä tuskin näkyy kendossa. Mutta se on silkka fakta, että me olemme fyysisesti heikompia ja usein pienempiä kuin miehet ja tämä heijastuu palkintotilastoihin vahvasti.

Suomessa kyu-tasolla kilpaillaan vielä samoissa sarjoissa sukupuolesta riippumatta ja tämä onkin järkevää koska muuten sarjoista tulisi hyvin pieniä. Kuitenkin tämä kannattaisi huomioida omissa harjoituksissa ja valmentaa tyttöjä ja naisiakin niin, että he pystyvät kohtaamaan isommatkin miehet kisakentällä. Myös SM-joukkuekisassa vastaan saattaa tulla itseä reilusti pidempi ja elomassaltaan kookkaampi köriläs, kun taas SM-yksilöissä voi kisata nykyisin myös pelkästään naisten sarjassa.

Miten sitten pystyisimme kohtaamaan nämä isot köriläät? Jo harjoituksissa pitäisi oppia miten isommat vastustajat saa voitettua eikä jäisi heidän jalkoihinsa. Itse olen tottunut treenaamaan vuosien ajan miesten kanssa ainoana naisena, eikä se ole koskaan itseäni haitannut. Miesten kanssa harjoitteleminen on helppoa ja silloin on myös heidän kohtaamisensa kentällä, se ei poikkea mitenkään harjoituksista missä on oppinut käyttämään omia vahvuuksiaan ja ottamaan toiselta hyödyn fyysisestä voimasta pois.

Kun kilpaillaan kendossa, se on urheilua. Tarvitsemme siinä nopeutta, taitoa ja voimaa. Seuratessani  kyu-cupissa naisten otteluita, on sanottava ettei naisilla tätä voimaa ole. Sama ilmiö oli nähtävissä myös MM-kisatasolla aikaisemmin tänä vuonna. Shinaimme painaa keskimäärin 450g emmekä jaksa heiluttaa sitä kolmea minuuttia ja lyödä kunnolla saadaksemme pisteen. Tastä se usein jäi kiinni, lyöntejä tuli, mutta ne eivät olleet pisteen arvoisia. Ne olivat löysiä ja niistä puuttui se voima mikä erottaa ipponin pelkästä osumasta.

Meissä naisissa on kaikki potentiaali saada ne kirkkaimmat mitalit kilpailuissa, mutta ehkä meidän olisi aika tehdä töitä sen eteen. Voimme saada riittävät voimat tekemällä pelkästään kendoa, mutta silloin harjoitukset pitäisi vetää aina täysillä ja käydä niissä useammin kuin muutaman kerran viikossa. Harjoittelua tarvitaan vuosia. Tai sitten voimme ottaa mukaan oheisharjoittelun, kuntosalin, juoksulenkit, kahvakuulan, mitkä kehittävät nopeasti nopeutta ja voimaa. Uskon että meistä olisi siihen!

Katasta ja sen tekemisestä

Kendon kata…sen tekeminen on joskus todellakin vaikeaa. Joskus sitä ei jaksaisi tehdä sitten millään, joskus sitä tekee aivan innoissaan. Mutta miksi sitten tehdä kataa ja mitä siitä saa?

Tottakai virallinen linja on, että katan tekeminen on yksi kendon tärkeimmistä asioista. Sen kautta oppii valtaisen valikoiman eri asioita, kuten lyöntien ja pistojen suunnat, lyöntietäisyydet, vartalonkäytön, hengityksen, ylevän olemuksen ja muita tärkeitä asioita. Tätä näkemystä tukevat ennenkaikkea Japanista ulkomaille lähtevät opettajat ja vielä tästäkin ryhmästä etenkin iäkkäämmät sellaiset. Jostain syystä tuntuu, että kun tämä ulkomaita kiertävien korkea-arvoisten opettajien antama ajatusmaailma leviää, tehdään osassa Eurooppaa kataa jopa paremmin kuin Japanissa. Japanissa kata tuntuu, kokemusteni ja paljon kuulemani perusteella, olevan varsin heikossa asemassa. Se on vain asia jota harjoitellaan ennen graduointia ja sen jälkeen jälleen keskitytään shinai-kendoon. Itse olen hiljattain katsellut kun 7.danin kokeessa olevat, noin 60v herrasmiehet tekevät kataa huonommin kuin oman seuran 1.kyu-1.dan henkilöt.

Katan tekeminen täällä Suomen kaltaisessa periferiassa on haasteellista. Koska leirejä vetävät opettajat vaihtuvat jatkuvasti, myös katan yksityiskohdat vaihtuvat. Kun olet opetellut tekemään edellisen opettajan oppien mukaan, tulee seuraavalle leirille opettaja joka selvästi sanoo että noin tekemisessä ei ole järkeä ja sinun pitää nyt tehdä tämä näin! Hieman turhauttavaa. Ei vaikeaa sinänsä, saati mahdotonta, mutta turhauttavaa. Japanissa tätä ongelmaa ei useimmiten ole, koska seuraat vain yhden opettajan tyyliä tehdä kataa.

Kaikista hienoista puheista huolimatta, tuntuu että kata on kadottanut yhteytensä shinai-kendoon. Aikaisemmin suuret opettajat harjoittelivat shinai-kendon lisäksi jotain kenjutsu koulukuntaa. Takano Sasaburo oli kuuluisa jo nuorella iällä tehtyään isoisänsä kanssa 5-vuotiaana näytöksessä itto-ryun viisikymmentä kataa. Nykyisin meillä on harjoiteltavana vain kymmenen kataa ja useimmiten niistäkin harjoitellaan vain seitsemään pitkän miekan kataa. Onko katan opetukset yhä sovellettavissa nyky-kendoon? Voiko kataa tekemällä kohottaa shinai-kendonsa tasoa?

Omasta mielestäni kendon katasta tulee aikaa myöten mielekkäämpää, jos tutustuu myös muihin kata-sarjoihin. Gogyo no kata ja Hojo kata esimerkiksi antavat erilaisen kuvan bokkenin käsittelystä ja luovat paremmin ajatusta myös joihinkin shinai-kendon tekniikoihin. Vaihtelu on myös harjoittelun perustarpeista. Joten tutustumalla ja harjoittelemalla muutakin kuin vain kendo-kataa kenties saisit harjoittelusta enemmän irti…mutta se vaatiin enemmän aikaa salilla, tosin sitähän varten olemme omaa salia jälleen rakentamassa eikö vain? 🙂

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site