Blogiarkistot

Toiminnallista markkinointia

Porin kendoseura oli tänäkin vuonna mukana toista kertaa Porissa järjestettävässä Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa, joka on Porin vapaa-aikaviraston ja paikallisten yhdistysten yhteistyössä järjestetty tapahtuma mitä alkuun panemassa oli viime vuonna myös seuramme omaa väkeä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi Kirjurinluotoon noin 2 000 kävijää, joista suurin osa oli kohderyhmän mukaisesti tietenkin lapsia ja nuoria.

Tapahtuman tarkoituksena on näyttää, että alueella on paljon harrastustoimintaa mikä sopii pienillekin lapsille! Kohderyhmän takia esittelypisteiden toivotaan olevan myös toiminnallisia, koska lapsia ei niinkään kiinnosta laput, esitteet ja pelkät kuvat vaan he haluavat tehdä ja toimia.

Miten siis esittelet kendoa, lajia mitä eivät lapset ja nuoret tunne alkuunkaan? Esittelyn pitää olla toiminnallista mutta kuitenkin turvallista ja kaikille sopivaa. Esittelyn tarkoituksena on tietenkin saada uusia innokkaita harrastajia peruskurssille ja muksu- ja junnuryhmiin.

Kuva: Karhukuntien Nuorten Verkkolehti

Lapset saivat Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa lyödä ilmapalloja rikki Tonin opastuksella. Kuva: Karhukuntien Nuorten Verkkolehti

Vuosia seuramme vetäjät ovat käyttäneet ilmapalloja Pitkis Sport -tapahtuman kendoleirillä ja tämä on ollut suuri hitti. Käytössämme Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa oli noin 100 kappaletta ilmapalloja, mitkä loppuivat paljon ennen tapahtuman loppua. Vielä tämän jälkeen lapset tulivat kyselemään onko tämä se paikka missä saa lyödä ilmapalloja rikki? Ilmapallot vetoavat ja kun kerrankin saa vielä lyödä lujaa luvan kanssa, oli lapsia jonoksi asti yrittämässä ilmapallon rikkomista.

En voi väittää tätä todeksi, mutta uskon että toiminnalliset esittelyt lajista ovat tehokkaampaa markkinointia kuin mitkään julisteet tai flyerit. Vaikka pelkkien ilmapallojen rikkominen lyömällä miten sattuu voi olla aika kaukana todellisesta kendosta, saavat lapset tälla tavoin ensikosketuksen lajiin ja ymmärtävät mitä siinä tehdään: lyödään miekalla vastustajaa! Näin lapset saavat muodostaa oman mielipiteensä heti pitävätkö lajista, kun taas mainoksen nähdessä vanhemmat päättelevät lapsensa puolesta millaista kendo mahtaa olla.

Tapahtumissa, markkinoilla tai messuilla lajin esittelyn hyvänä puolena on myös kontakti suoraan toiseen ihmiseen. Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa moni vanhempi oli yllättynyt että tarjoamme kendo treenejä kaikille yli 4-vuotiaille lapsille. Näin pystyimme heti selittämään mistä lasten harjoituksissa on kyse ja mistä ne koostuvat. Vanhemmat saivat asiasta siis enemmän tietoa kuin mitä olisivat ehkä saaneet esimerkiksi internet-sivuiltamme, jos olisivat koskaan sinne päätyneet.

Kendo, iaido ja jodo ovat Suomessa vielä hyvin tuntemattomia lajeja. Olen lähes poikkeuksetta joutunut aina selittämään mitä laji on kun olen kertonut sitä harrastavani. Sen takia meidän ja kaikkien muidenkin seurojen ympäri Suomea olisi hyvä näkyä lähes jokaisessa tapahtumassa, missä se vain on mahdollista! Näin ihmiset näkevät lajia ja oppivat muistamaan mitä se on, eikä laji ole vain yksi mystinen juttu lisää tässä maailmassa.

Mainokset

Salikuulumisia

Poridojon uusi tila alkaa jo hahmottua ja voimme erottaa tuttuja kendosalin piirteitä. Olemmekin rakentaneet uutta saliamme uuteen kamppailukeskuksen tiloihin jo useamman kuukauden ajan ja ei enää aikaakaan kun Porissa pääsee jälleen treenaamaan jousitetulla lattialla. Kyllä sitä on jo kaivannutkin!

Sali

Kuva: A. Kyläniemi

Uudet tilat siis sijaitsevat aivan Porin juna-aseman lähellä eikä bussiasemallekaan ole kuin kiven heitto. Uusi sali siis tarjoaa hyvät mahdollisuudet vierailuille eikä pitkin Poria tarvitse harhailla. Tiloissa loistavaa on myös se että olemme rakentaneet kaiken alusta asti, kaikki tulee olemaan siis uutta ja juuri sellaista kuin me haluamme! Kamppailuyhdistyksen tiloihin on rakenteilla myös uudet saunat pukuhuoneisiin ja tällä kertaa myös naisten saunan on tarkoitus toimia. Jokaisella seuralla on myös omat varastot eteistilassa.

Kamppailuyhdistyksen tiloissa harjoituksia pidetään jo karate- ja hapkido-saleissa, mutta me olemme vielä keskittyneet salin rakentamiseen. Kestäähän jousitetun lattian kokoaminen hieman kauemmin kuin tatamien kantaminen sisään! Lattiaa on kuitenkin jo lähes viisi metriä, mikä on enemmän kuin edellisessä salissamme ensimmäisten harjoitusten aikaan. Eikä silloinkaan kukaan (harjoituksissa, talkoissa kylläkin) tippunut lattialta!

Lattiaa kiinnitetään paikalleen noin kahden rivin päivävauhtia, eli viikossa treenitila kasvaa noin kahdeksalla jossei jopa kymmenellä lankkurivillä. Tämä tarkoittaa parhaassa tapauksessa kahta metriä! Tällaisesta vauhdista iso kiitos kuuluu ahkerille talkoolaisille, ketkä ovat jaksaneet laittaa lankkua kiinni.

Uusi Poridojo eroaa hieman malliltaan vanhasta ja tilaa on jouduttu hieman soveltamaan viiston katon ja pylväiden vuoksi, mutta loppujen lopuksi sali vaikuttaa jopa isommalta! Ensimmäisen kerran lattiaa päästään jälleen kokeilemaan varmasti jo juhannuksen jälkeen, näin ainakin huhupuheet kertoivat!

Kubo-sensein haastattelu

Kubo-sensei kendon SM-joukkuekilpailussa Porissa

Kubo-sensei kendon SM-joukkuekilpailussa Porissa

Suomen haken-sensei, Takanori Kubo, vieraili Porissa helmikuussa. Sensein vierailu on aina ainutlaatuinen kokemus ja päätimmekin hyödyntää tätä ja haastatella senseitä hieman kendosta.

Kubo-sensei aloitti kendon harrastamisen kuusivuotiaana äitinsä painostuksesta. Hänen lapsuudessaan senseit olivat tiukkoja ja ankaria.

-Harjoittelu oli kirikaeshia ja uchikomia edestakaisin koko ajan. Myös kendon etikettiin kiinnitettiin suuresti huomiota, kertoo Kubo-sensei.

Lukiossa nuorta Kuboa opetti Yoshimoto-sensei, joka suositteli opintojen jatkamista yliopistossa. Yliopistossa Kuboa opettivat Kanzaki-sensei ja Sakudo-sensei, jotka suosittelivat oppilaalleen pyrkimistä poliisiksi, koska hänen kendonsa oli niin hyvällä tasolla. Näistä opettajista onkin muodostunut Kubo-sensein esikuvia kendossa.

Näyttökuva 2013-02-21 kohteessa 16.06.18

– Sellaisessa herkässä iässä, jolloin pitää tehdä valintoja, nämä kaksi senseitä auttoivat minua ratkaisemaan tärkeitä asioita, Kubo-sensei selittää ja jatkaa
– Muutuin “pahasta lapsesta” poliisiksi, mikä on kendon ansiota.

Tavoitteet kendossa muuttuvat iän myötä

Sensein tavoitteena lukiossa oli saada kendoon lisään nopeutta ja erilaisia tekniikoita. Hän halusi saada kendosta nopeaa ja liikkuvaa.

– Harjoittelun määrä oli Japanissa silloin varmasti suurinta, muun muassa kirikaeshia tehtiin paljon.

Kova harjoittelu tuotti tulosta, sillä yliopiston neljäntenä vuonna Kubo-sensei voitti Kansain alueen yksilömestaruuden mikä oli hänen elämänsä yksi huippuhetkistä.

Kubo-sensei opettaa miten tehdä erilaisia kamaeta vastaan

Kubo-sensei opettaa miten tehdä tekniikoita erilaisia kameita vastaan

Nykysin Kubo-sensei tekee kendoa ammatikseen Hyogon prefektuurin poliisissa. Ammattiuran alkuaikoina piti keskittyä rakentaan perustaa, jotta sai kilpailuissa voittoja. Myöhemmin mukaan tuli joukkue, jolloin Kubo-sensei keskittyi rakentamaan isompaa valikoimaa tekniikoita. Hän piti erityisesti joukkueessa kilpailusta ja ennenkaikkea ensimmäisenä ottelemisesta.

– Silloin voin vain mennä ottelemaan rohkeasti ja muu joukkue pelasti homman, sanoi opettaja nauraen.

Onnistumisten myötä kasvoi myös sensein vastuu.

– Nyt olen toista vuotta ohjaajana. Nyt pitää miettiä miten osaa selittää helposti asioita eteenpäin. Täytyy miettiä miten opettaa oikein, ettei anna ohjeita vain suullisesti ja sitten asia tehdään väärin. Ohjeita ei pidä antaa vain salin laidalta.

Myös keskittymispisteet ovat muuttuneet. Etusijalla kendon harrastamisessa Kubo-senseille tällä hetkellä ovat muun muassa kendon etiketti ja vastustajan kunnoittaminen.

– Vaikka kamppailemme keskenämme, vaikka tulee lyöntejä puolin ja toisin, lopuksi kumarretaan ja osoitamme kunnioitusta toisillemme, Kubo-sensei tarkentaa.

Hän pitää tärkeänä myös senseiden kunnioittamista ja että junioreiden ja vähemmän harrastaneiden koulutusta viedään lajissa eteenpäin. Nuoremmille pitää myös opettaa miten omista varusteista pidetään huolta, koska ne suojelevat meitä.

Entä mihin te, Kubo-sensei, keskitytte omassa harjoittelussanne tällä hetkellä?

-Koska ikää on jo tullut, ei pidä enää vain lähteä vastustajan mukaan, vaan miettiä semeä ottaessa miten vastustaja siihen reagoi.

Kubo-senseille kendon tekeminen on työtä, mutta hän sanoo sen olevan enemmänkin hauskaa ja mielenkiintoista tekemistä. Sen voimalla hän on jaksanut jatkaa kendon parissa vuosikymmenien ajan.

Sensei ohjaamassa harjoituksia

Sensei ohjaamassa harjoituksia

Kendo, urheilua vai budoa?

Koemme että kendossa on kaksi puolta. Se on budo-laji, mutta se on myös urheilua. Kubo-sensei sanoikin kendon lähtevän henkisesti budo-puolelta ja olevan enemmän sitä. Kuitenkin lajissa on myös kilpailumentaliteetti, missä kuitenkin tarvitaan myös henkistä puolta.

– Ne menevät siis päällekkäin. Jos kuitenkin pitää valita, menisi se mielestäni enemmän budon puolelle, sensei pohtii.

Kubo-sensei tarkentaa vielä, että shiaissa kendo on kilpailua, mutta kun otamme esiin vaikka bokkenin ja teemme kataa, tulee kendon budo-puoli parhaiten esiin.

Vapaa-aikanaa sensei sanoo harrastavansa kalastusta. Myös tästä harrastuksesta voi löytää kendoa tukevia asioita: kalastus on henkistä valmennusta.

– Kun kamppailee jonkin kanssa, mitä ei näe, tarvitaan siinä myös omaa järjenkäyttöä, sensei selittää naurahtaen.

Nuorempana Kubo harrasti myös jalkapalloa ja koripalloa, mitkä hänen mielestään kehittivät jalkojen liikkumista, mikä on tärkeä osa myös kendoa. Hän sanoo myös sulkapallon olevan hyvää oheisharjoittelua kendolle, koska se kehittää reaktiokykyä. Kubo-sensei on nykyisin kiinnostunut myös karatesta, vaikka ei lajia harrastakkaan, mutta hän tykkää tarkkailla heidän liikkumistaan. Myös karaten katoissa painopiste on hyvin alhaalla ja siinä tullaan hyvin lähelle. Laji on sensein mielestä mielenkiintoista seurattavaa.

– Nyt kun olen ohjaajana ja ikää on tullut, oheisharjoitteluna harrastan lenkkeilyä, Kubo-sensei sanoo vielä omasta harjoittelemisestaan.

Länsimaalaisen kendon mahdollisuudet

Japanilaiset ovat vielä ylivoimaisia kendon harrastamisessa, juontaahan lajin juuret sieltä. Länsimaalaiset ovat kuitenkin parantaneet taitojaan lajin parissa vuosien ajan. Kubo-sensein mielestä kiinnostus kendoon onkin täällä korkeampi kuin lajin syntymaassa. Kun japanilaisia opettajia tulee luoksemme, kyselemme heiltä hyvinkin pieniä yksityiskohtia miten jokin asia menee. Sensein mielestä kuitenkin japanilaiset ovat vielä edellä itse fyysisessä suorituksessa.

– Kiinnostuksen määrän ja harrastuneisuuden vuoksi länsimaalaiset voivat päästä vielä pitkälle, kunhan tänne aletaan myöntämään enemmän 8. dan -arvoja, Kubo-sensei toteaa.

Meidän ei myöskään pidä selittää huonompaa asemaamme sillä, että usein laji aloitetaan paljon myöhemmin kuin japanissa, missä harjoitteleminen aloitetaan jo lapsena. Kubo-sensei sanoo että kilpaileminen ei ole koskaan pois suljettu tavoite myöskään aikuisilla, järjestetäänhän japanissakin kilpailuja missä 80-vuotiaat ottelevat keskenään!

Japanissakaan harjoittelupaikan saaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Pienillä paikkakunnilla poliisitkin joutuvat joskus lainaamaan salia ja etsimään harjoitusvuoroja. Vain isoimmilla kaunpungeilla on omia Budokan-saleja ja poliisilla omia harjoittelukeskuksia. Opettajan mukaan kendoa tehdäänkin isoissa kaupungeissa isolla tyylillä ja pienissa kaupungeissa pienellä tyylillä. Ongelmat harjoittelupaikkojen saamisessa eivät siis ole pelkästään länsimainen piirre.

Kubo-Sensei ohjaamassa harjoituksia Porissa

Kubo-Sensei ohjaamassa harjoituksia Porissa

Seuraavat kendon MM-kilpailut järjestetään Japanissa, Tokiossa. Voittamisen paineet kilpailijoilla on varmasti kovat. Kubo-sensein mielestä senseit eivät kuitenkaan toivo pelkkää voittoa.

-Toivoisimme heidän (ottelijoiden) tekevän vain oikeaa kendoa, ja jos häviää, häviää tekemällä oikean tyylistä japanilaista kendoa. Siinä tulisi esiin budo-spiritti.

Hänen mielestään häviö tai voitto ei siis ole oleellista jos suoritus tehdään kunnolla ja kendo on oikealla tasolla. Tietenkin ottelijat harjoittelevat siten ettei tappiota tulisi, Kubo-sensei lisää hymyillen.

Kubo-sensein prefektuurista onkin valittu kaksi henkeä Japanin maajoukkuerinkiin.

Haastattelun lopuksi Kubo-sensei heittää ilmoille vielä kysymyksen: Millaista kendoa me suomalaiset haluamme mennä tekemään kendon MM-kilpailuihin?

Kiitos haastattelun tulkkauksesta Kimmolle!

Paluu peruskurssille

Peruskurssi on pyörähtänyt käyntiin hyvin ja uusia innokkaita harrastajia on mukavasti myös muksu- ja junnuryhmässä. Ja pakko myöntää, uudet harrastajat ovat nopeasti oppineet kendon perusasioita ja päässeet hyvin vauhtiin.

Sen lisäksi että peruskurssi on uusille harrastajille portti kendon, iaidon ja jodon maailmaan, on se hyvä mahdollisuus myös vanhemmille harrastajille taitojen syventämiseen, vaikka treenivuosia on kertynyt jo enemmän.

Peruskurssilla opetettiin miten kote-lyönti otetaan vastaan ilman suojia

Peruskurssiharjoituksiin tarvitaan aina avustajia, mutta se on hyvä hetki myös perusasioiden kertaamiseen, vai voiko joku sanoa osaavansa täydellisesti askeltyön ja peruslyönnit? Bogullisten harjoituksissa asiat tehdään monesti nopeammalla tempolla ja tekniikat ovat monimutkaisempia, jolloin perusasioihin ei aina riitä aikaa eikä huomiota. Mutta kuitenkin kaikki rakentuvat näiden perusasioiden päälle ja jos ne eivät luonnistu, eivät luonnistu uudet tekniikatkaan ja kokonaisuus hajoaa.

Peruskurssilla vanhemmat harrastajat joutuvat ajattelemaan heille tuttuja asioita eri näkökulmasta ja miettimään asioita uudelleen. Miten voisin selittää oikean otteen shinaista niin että peruskurssilainen sen ymmärtää? Täytyy myös oppia näkemään mitä toinen harrastaja tekee lyönnissään tai askeltyössään väärin ja osata korjata asia, ei vain todeta tekemistä vääräksi.  Avustajan pitää myös ymmärtää mitkä asiat ovat liian vaikeita peruskurssilaiselle ymmärtää vielä siinä vaiheessa ja korjata asioita tämän tason mukaisesti. Näiden taitojen avulla pystyy korjaamaan myös omaa tekemistään ja analysoimaan miksi omat lyönnit eivät onnistu ja kehittymään lajissa eteenpäin.

Varsinkin nyt kun rakennamme vasta uutta salia, on harjoitusmahdollisuuksia rajallisesti ja lähes kaikki aika menee peruskurssin treeneihin. Mutta kenenkään kendokan ei kannata ajatella pitävänsä puolta vuotta taukoa vaan osallistua aktiivisesti peruskurssiharjoituksiin ja tulla kertaamaan niitä tärkeitä perusasioita!

Kauneinta kendoa tekevät juuri ne, ketkä ovat peruskurssin käyneet jo kymmeniä kertoja. Palaa siis rohkeasti peruskurssille!

Lapsia ja aikuisia

Porin kendoseura piti jälleen sitten peruskurssinäytöksen. Väkeä oli hienosti paikalla yli neljäkymmentä. Mutta mutta…jälleen kerran suurin osa oli vanhempia jotka toivat lapsiaan katsomaan uutta harrastusta. Uusia aikuisaloittajia ei tainnut olla montaakaan. Tämä sama oli nähtävissä, kun katselimme miten karate pärjäsi omassa näytöksessään. Sielläkin paikalla oli suuri määrä tulevia junnuharrastajia vanhempiensa kanssa.

Mistä sitten johtuu että aikuiset eivät lähde mukaan kamppailulajien peruskursseille? Onko yleinen ajatus että nämä lajit pitää aloittaa nuorena ja jos niin ei ole tehnyt niin on liian myöhäistä ja paikat eivät kestä enää harjoittelua. Tänäänkin kuulin yhden alta kolmikymppisen isän sanovan, että tarvitsee vain muksu-kendon esitteen kun itsellä on polvet siinä kunnossa ettei voi enää harrastaa. Ensinnäkin on surullista, että jo siinä iässä polvet ovat huonossa kunnossa ja toisaalta on selvästikin olemassa harhaluulo siitä mitä kendon harjoittelu vaatii.

Pitäisi siis päästä esittelemään lajia myös 25+ vuotiaille. Näillä on elämä jo jollain tavalla asettunut uomilleen niin, että koulut on käyty ja ollaan vakiinnuttu tähän kaupunkiin. Samoin ne nuoruuden harrastukset ovat jo enimmäkseen loppuneet. Ei tullut jääkiekkotähteä pojasta ja sählynpelaaminenkin on loppunut joukkueessa (kutsukaa sitä millä nimellä tahansa, minulle se on sählyä). Miten saada mukaan nämä jo nuoruuden liikuntaharrastuksen lopettaneet henkilöt?

Takeda-sensei ohjaa muksuja Poridojolla

Totuushan kuitenkin on että kendo olisi mitä parasta liikuntaa, vaikka sen aloittaisi millä iällä. Ja kenties paras elementti sen harrastamisessa on se, että sitä voi harrastaa läpi koko elämän. Eritoten Japanista löytyy paljon innoittavia esimerkkejä siitä kuinka lajia voi harrastaa vielä vaikka 90-vuotiaanakin. Joten ehkä meidän täytyy vielä odottaa muutama vuosikymmen, että voimme oman esimerkkimme kautta näyttää kendon hyöty myös senioreiden liikkumisessa. Kuitenkin Suomessa lajimme on yhä enimmäkseen nuorten ja opiskelijoiden harrastama.

Mutta sillä välin, miten saada jo aikaisemmin mukaan näitä aikuisia harrastajia? On tarjolla jatkuvasti tapahtumia nuorille jonne mennä lajia esittelemään, mutta missä ja miten tavoittaa aikuiset? Tarvitaan paljon lehtiartikkeleita ja vierailuja radiossa ja messuilla joissa pääsisi juttelemaan potentiaalisten harrastajien kanssa. Itse kun toivon seuraan juuri näitä aikuisia harrastajia. He voivat olla valtava voimavara seuratoiminnassa ja tuoda uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia toimintaan. Ainakin omassa seurassamme näin on käynyt ja uskon, että kun näitä aktiivisia aikuisia saadaan lisää, tulee seurastakin aktiivisempi ja elävämpi. Ja se on koko seuran etu.

Peruskurssit täyteen, mutta miten?

Kendo on pieni laji ja monelle täysin tuntematon. Monesti kun sanot harrastavasi kendoa on perään selitettävä vielä mitä se oikeen on. Tämän takia lajin markkinointi on hankalaa, ihmiset eivät tiedä lajistamme, niin he eivät osaa kiinnittää satunnaisiin kauppojen seinillä oleviin postereihin huomiota.

Taas onkin se aika vuodesta kun näitä julisteita aletaan levittämään ilmoitustauluille niin kauppoihin, kouluihin kuin iltapäiväkerhoihinkin. Tilasta täytyy taistella kymmenien muiden harrastusten kanssa. Ja kuka tänä päivänä katsoo niitä ilmoitustauluja tarkemmin, kun kiireellä mennään ohi?

Meidän seuramme on tänä vuonna ollut mukana erilaisissa tapahtumissa, viimeisimpänä Porin vapaa-aika viraston järjestämässä Nuori Pori harrastaa – tapahtumassa. Tapahtuma kokosi yhteen yli 50 muutakin harrastusmahdollisuuksia tarjoavaa yhdistystä. Tällaisissa tapahtumissa saa enemmän huomiota kuin millään julisteella ja lapset pääsivät oikeasti kokeilemaan lajia. Paikanpäällä jaoimme myös mainoksia pienten flyereiden muodossa. Lapset olivat innokkaasti lyömässä ilmapalloja rikki, välillä ihan jonoksi saakka!

Peruskurssista ilmoitetaan aina myös netissä erilaisissa kalentereissa sekä Satakunnan kansan menot-palstalla. Nyt tämäkin tieto löytyy myös netistä.

Olemme kokeilleet myös Facebook-mainontaa. Tänä päivänä harva kuitenkin kiinnittää huomiota Facebookin sivupalkkien mainoksiin, eikä tämä ole pienellä budjetilla niin kannattavaa, vaikka viime vuonnakin kiitettävän huomion sitä kautta saimme.

Sosiaalinen media on kuitenkin iso apu tapahtumasta tiedottamiseen. Vihdoin tänä vuonna saimme seurallemme Facebook-sivun ja peruskurssinäytöstä varten loimme tapahtuman sinne. Tätä kautta voi kutsua tapahtumaan suuren määrän kavereita jotka saattavat kiinnostua lajista. Tiedonlevitys on nopeaa ja kaiken lisäksi ilmaista! Myös julisteisiin on lisätty huomio että meidät löytää Facebookista, ehkä siis potentiaalinen kohderyhmä meidät sieltäkin löytää?

Suurin ongelma on alussa mainitsemani tietoisuuden puute. Meistä ei tiedetä, joten peruskurssien alkua ei osata odottaa. Mielestäni tähän pitäisi panostaa kaikkien seurojen ja liiton yhteistyöllä. Miksei meitä näy lehdissä, miksi kilpailutuloksia ei ole valtakunnallisessa mediassa ja miksei tapahtumista uutisoida laajasti? Olisi hienoa, että kendo, iaido ja jodo näkyisivät enemmän myös televisiossa. Kun laji näkyisi koko kansalle, löytäisivät uudet innokkaat harrastajatkin paremmin luoksemme.

Uusi peruskurssi Porissa alkaa näytöksellä 1.9 kello 13 Toejoen koululla. Ensimmäiset harjoitukset ovat seuraavana päivänä sunnuntaina kello 12-13.30. Tämän jälkeen treenit lähtevät pyörimään keskiviikkoisin 20-21 ja sunnuntaisin 14-15. Muksut, eli 4-7-vuotiaat harjoittelevat sunnuntaisin kello 12-12.45 ja junnut 13-14.

Lisätietoa löydät sivuiltamme http://www.porinkendoseura.fi/peruskurssit sekä Facebook-sivultamme

Jazz-leirin jälkitunnelmia

Pori Jazz Kendoleiri numero 21 on takanapäin. Ajattelin kirjoittaa hieman tuntemuksia näin heti leirin jälkeen ja tavallaan tuoda esiin mitä kaikkea pienellä joukolla saatiin aikaan. Jotain syvällisempää ehkä sitten myöhemmin.

En pystynyt osallistumaan harjoituksiin leirin aikana, mutta se ei estänyt olemasta monessa puuhassa mukana. Ja puuhattavaahan riitti. Leirin järjestämiseen kuuluu suunnittelun (joka on ihan oma juttunsa) lisäksi paljon tavaroiden kantamista, nostelemista, järjestelemistä ja siirtämistä, lappujen teippailua, ruokailujen järjestelyä ja kaikenlaisia kuviteltavissa (ja kuviteltamattomissa) olevia juoksevia asioita. Vaikka töitä riitti, onnistuttiin leiri järjestämään suht’ pienellä porukalla, sillä talkoolaiset liukuivat sujuvasti askareesta toiseen. Toimisto palveli leiriläisiä (öitä lukuun ottamatta) jatkuvasti, yövahdit päivystivät illat ja yöt, roskikset tyhjenivät ja vessapaperivarannot täyttyivät, harjoitussalin lattia puhdistettiin joka harjoituksen jälkeen, ensiapu (jota ei onneksi tarvittu) oli valmiina ja ruokailut (aamupalat ja lounaat) järjestyivät. Samalla ehdittiin myös miettiä, mitä voidaan tehdä ensi vuonna paremmin.

Ehdin siinä järjestelyjen ohessa seuraamaan harjoituksiakin. Sivusta seuratessa huomaa monenlaisia asioita ja kuulee tietysti opettajien ohjeita. Lisäksi harjoituksiin osallistuneiden kanssa keskustellessa saa kuulla myös ideoita ja tuntemuksia treeneistä. Joten kyllä pelkästään sivusta katselemallakin jotain jäi mieleen. Tästä(kin) aiheesta lisää siinä mahdollisessa syvällisemmässä kirjoituksessani.

Kiitokset leirin opettajille, kaikille leiriä järjestämässä olleille ja leiriläisille hienosta leiristä.  Vuoden kuluttua uudelleen!

Kulissien takana: Jazz-leiri

Jazz-leiri järjestetään tänä vuonna jo 21. kertaa. Vuosia on siis kertynyt ja kokemusta myös. Järjestelyt menevätkin monena vuonna saman kaavan mukaan; tiedämme jo kuinka monta sämpylää aamupalalle kannattaa varata henkilöä kohden ja mitä aktiviteettia leirin oheen kaivataan. Joka vuosi leirin järjestäminen vaatii kuitenkin ison panostuksen koko seuralta ja stressi purkautuu vasta kun leiripaikka on siivottu ja salin avaimet palautettu omistajalleen.

Leirin suunnitteleminen pyritään aloittamaan joka vuosi ajoissa, pitäähän opettajilta kysyä jo hyvissä ajoin pääsevätkö he paikalle. Päivämäärät on helppo lyödä lukkoon, koska leiri ajoittuu samaan aikaan Pori Jazz – festivaalin kanssa. Tämä kuitenkin tuo ongelmia muun muassa lauantain iltaohjelman ja mahdollisten hotellimajoitusten kanssa, koska paikat varataan täyteen jo kuukausia ennen ja hinnat nousevat kohisten. Myös leiripaikka on varattava ajoissa samoin esimerkiksi grillit, koska jazz-viikolla tapahtumia on ympäri Poria, missä moisia voi tarvita.

Myös vastoinkäymisiin on varauduttava ja niistä selvittävä. Tänä vuonna suuri isku oli, kun emme päässeetkään pitämään leiriä urheilutalolle, missä olemme kahtena edellisenä vuonna olleet. Olimme tehneet varauksen jo edellisen leirin päätyttyä, mutta kun se keväällä käytiin varmistamassa, oli viikonloppu annettu kissanäyttelylle. Emme voineet tehdä muuta kun alkaa metsästämään uutta leiripaikkaa. Ongelmia koitui myös muutamien asioiden takia mitä emme huomanneetkaan tuplatarkistaa ja testata kymmeneen kertaan. Kaikille kuitenkin tapahtuu virheitä ja nämä asiat siirtyvät listaan mitä parannamme ensi vuonna, jotta hommat toimisivat entistäkin paremmin.

Leiri vaatii monenlaisia osaajia. Jotkut miettivät budjettia ja toinen tekee ilmoittautumiskaavaketta, leiriä on myös markkinoitava ja sinne on suunniteltava ohjelmaa. Tänä vuonna luvassa on muutaman edellisen vuoden tapaan perjantai-illalla grillausta, mutta olemme lisänneet myös mahdollisuuden lounaaseen. Lounaan järjestämme koska leiripaikka sijaitsee kauempana keskustasta kuin normaalisti, eikä kaikilla ole mahdollisuutta päästä sinne ruokailemaan. Myös nämä pienet asiat, mitkä eivät kustanne meille paljoa tekevät leiristä varmasti miellyttävämmän kokemuksen, vai mitä mieltä olette?

Kun leiri alkaa, on jokaisen seuramme jäsenen puhallettava yhteen hiileen! Leirin aikana toimintaa riittää jokaiselle porilaiselle: on aamupalan tekemistä, toimiston pyörittämistä, leiripaikan kunnossapitoa ja – siivousta sekä majoituspaikan vahtimista. Tässä vaiheessa sitoutuminen seuraan punnitaan, oletko valmis uhraamaan kesäisen viikonlopun kokonaan hommiin mistä et saa palkkaa? Onneksi me uhraamme mielellämme tämän ajan lajiin josta nautimme!
Toivottavasti näemme teidät kaikki tänäkin vuonna Porin Jazz-leirillä!

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site