Blogiarkistot

Artikkeli: Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Julkaistu Tengu -lendessä #4/1997

Koichiro Ooshige, Pori Jazz-leirin pääopettaja 2015

Onkohan Suomen kendoon muodostumassa ”eteläisten senseiden perinne”? Kuten Kagoshimalainen Onda sensei on Ooshige senseikin kotoisin Japanin eteläisistä osioista, Kyushun Miyazakista. Aivan tarkkaan ottaen on Kagoshima hänenkin synnyinpaikkansa.

Aiempaa kokemusta länsimaalaisista 42-vuotiaalla senseillä on ollut vain vähän. Niimpä ZNKR:n viesti Suomeen lähdöstä tulikin hänelle yllätyksenä. Miyazakin piirin poliisijoukkue ja kotiväki, vaimo sekä tytär ja poika (lukiolaiskendoka) saivat luvan toivottaa hyvää matkaa 7. danilleen! Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen, joten ensimmäinen asia, jonka suomalaiset saivat kuulla oli: Kiotoon lähdetään voittamaan. Ja maajoukkueen harjoittelusta saa koko muu porukkamme oivan piristysruiskeen.

Sodan tuhot vaikuttivat pitkään 1950-luvulle ja Koichironkin kotiolot olivat niukat. Miyazakilaiset tunnetaan Japanissa vantterina ja voimakkaina mutta lempeäluonteisina ihmisinä. Lapsuuden aika opetti Koichiron arvostamaan myös kärsivällisyyttä ja säästäväisyyttä, ominaisuuksia, jotka eivät mene hukkaan hänen opettaessaan viikottain pieniä lapsia. Kendo tuli hänen elämäänsä ala-asteen viidennellä. Urheiluharrastuksen suhteen oma valinta olisi ollut baseball, mutta koska isä oli kendoka, poika pantiin kendo-dojolle!

Voi kuitenkin olla, että seuraavalla sensein kertomalla tapauksella oli vaikutuksensa nuoren Koichiron myöhempiin vaiheisiin:

Ylä-asteella hänen oma koulunsa edellisvuotinen joukkue oli voittanut kummatkin jokavuotiset piirikohtaisista tasokilpailuista. Nyt oli Koichiron joukkueella puolustettavanaan voitonlippu, sempaiden esimerkki velvoitti. Mutta ensimmäinen kilpailu hävittiin! Sempait olivat tietenkin vihaisia, mutta suurisuinen Koichiro meni oitis lupaamaan, että toinen kisa kyllä voitetaan. Tilanne sai aikaan suuren hämmennyksen joukkueessa. Monet sanoi, että mitäs menit lupaamaan, saat itse hoitaa koko homman. Koko joukkueen jatko oli katkolla ja moni lähtikin. Mutta 5 kaveria sentään jäi. Nämä viisi aloittivat hirmuisen treeniputken ja kun kilpailupäivä sitten koitti, he voittivat! Palkintoseremonioiden hetkellä kaverit sanoivat Koichirolle että mene sinä ensimmäisenä, sinun ansiotasi koko voitto onkin!

Sensei, millaista työnne on Miyazakissa?

Toimin Miyazakin liikkuvassa poliisissa, kendossa piirin päävalmentajana (myös judojoukkue on). Niimpä tärkein tehtäväni, normaalin poliisintyön ohella, on piirini kendojoukkueen valmentaminen mahdollisimman hyväksi. Kun asetamme tavoitteemme on meillä mielessä vuotuinen poliisijoukkueiden kansallinen mestaruuskilpailu.

Miten Miyazakin poliisijoukkue on pärjännyt viime vuosina?

Vuonna 1995 olimme kolmansia ja viime vuonna 8. parhaan joukossa. Miyazakilla on Shinkage ryu’n kotiseutuna pitkät kendoperinteet, budo on näytellyt merkittävää osaa historiassamme. Miyazakin kendojoukkueet ovat voittaneet kolmesti peräkkäin tärkeitä kansallisia kilpailuja ja viime vuonna muuan neiti Atsuko Kai valittiin Osakan joukkueeseen, jossa hän voitti kansallisen naisten lukio-mestaruuden yksilökilpailussa.

Mitkä piirteet kendossa olivat mielestänne etusijalla ammattilaisuranne alussa?

Kendon muodot tekivät jo varhain minuun voimakkaan vaikutuksen ja se käytöksen kohteliaisuus, jonka kendoharjoittelu toi mukanaan. Toinen merkittävä seikka oli esteettinen kauneus. Kendon kamae on kaunis ja liikunta on kaunista, samoin oikein suoritetut iskut. Vaikka siis aloitin vastentahtoisesti kendon, lajin kauneus vei mukanaan. Olen kokenut pääseväni kendon kautta aivan erikoislaatuisella tavalla osalliseksi Japanin kulttuurista ja olen iloinen voidessani siirtää sitä opetuksellani uudelle sukupolvelle. Opetan poliisitoimeni ohella viikottain lapsia, joiden iät vaihtelevat 6:sta 15:sta. Tällä nuorten dojolla muuten näkyy myös länsimaalaisia, noin 30-vuotiaita Japanissa asuvia amerikkalaisia, jotka eivät voi harjoitella esim. poliisidojolla. Tänä päivänä on mielestäni etusijalle nousemassa kysymys ja haaste kendon säilyttämisestä alkuperäisenä. Kuinka voimme siirtää kendon tulevaisuuteen sitä muuttamatta.

Oletteko kiinnostunut kobudosta?

Toki olen kiinnostunut, mutta aika ja kädet eivät riitä kaikkeen tekemiseen. Minulla on päätoimi poliisina, kilpailuvalmennus ja vielä nuorten opetus. Kaiken lisäksi Miyazakissa on tällä hetkellä vaikeata löytää elävää kosketusta kobudoon sillä ainut tietämäni harrastaja asuu Kagoshimassa.

Mihin keskitytte tällä hetkellä omassa harjoittelussanne?

Haluan ensi alkuun sanoa että oma osaamiseni on hyvin vähäistä. Kendossa oppiminen on jatkuvaa ja opiskelulle ei ole loppua. Tällä hetkellä pyrin kuitenkin tavoittamaan rauhan ja järkkymättömyyden sydämeeni vastustajan edessä. Kävi tämä semensä kanssa päälle kuinka ärhäkästi tahansa, koetan pitää itseni tyynesti koossa: ho-shin… Tämä ei rajoitu kendoon vaan koskee koko elämää, sitä voi ja tulee tavoitella joka hetki.

Kuinka voi mitata omaa edistymistään?

Ainoa tapa on luultavasti saada palautetta ottelussa tai harjoittelussa. Epäsuorasti siten, että huomaat itse saavasti pisteen aiemmin vaikealta vastustajalta. Tai sitten suoraan, jos joku sanoo sinun edistyneen. Ainoa, joka voisi näin tehdä omalla dojollani on oma opettajani Kai sensei, 8. dan kyoshi.

Millaisia kendokoita ovat lähitulevaisuuden mestarit?

Esimerkkeinä voisin mainita Eigan-veljekset ja Miyazakin-veljekset ja Haradan Tokiosta, joka menestyi hyvin Japanin mestaruuskilpailuissa jo 1995. Samoin mainittakoon Nabeyama Tsukuban yliopistosta. Kaikkia heitä yhdistää se päämäärätietoinen tapa, jolla he harjoittelevat. Totta kai nämä ovat sporttisia nuoria, mutta menestykseen tarvitaan myös päätä ja intohimoa harjoitteluun. Nykyisin on taas sääntönä vapaa osallistumisoikeus mestaruuskilpailuihin dan-asteeseen katsomatta, tässä jokin aika sitten karsimaan pääsivät vain vähintään 6. danin haltijat.

Millaiset ovat länsimaalaisen ihmisen mahdollisuudet todella edistyä budossa?

Mitään suoranaista estettä kehittymiselle ei ole. Onhan teillä vankka kroppa ja kaikki mitä tarvitaan. Ainoa vakava puute on monien erilaisten harjoituskumppanien puute. Se on suurin esteenne kehittymiselle. Se, että olette kookkaampia ja painavampia ei merkitse mitään. Jalkatyö on kaiken perusta. Pitkä harjoitus, jonka äsken teimme saattaa vetää joiltakin lantionseudun kipeäksi. Mutta uuttera jalkatyön harjoittelu merkitsee varmaa edistymistä.  Minua hämmästytti se kelpo liikkuminen, jota sain nähdä heti ensimmäisissä harjoituksissa. Muistakaa, että tärkeintä on oppia asiat ruumiilla.

Aivan ovella odottavat Kioton MM-kisat (3/97). Kaikille Euroopan maille ne ovat  todellinen huipputapahtuma. Mitkä mahtavat olla japanilaisten isäntien tavoitteet?

En ole käynyt kysymässä ZNKR:n virkamiehiltä, mutta oletan että tärkeintä on tarkistaa kendon taso maailmanlaajuisesti ja samalla antaa eväitä sen parantamiseen entisestään. Tärkeintä on kuitenkin ystävyyden ja kontaktien lujittaminen. Vaikka WKC kilpailuna poikkeaa Japanin omasta kansallisten kilpailujen sarjasta, on varmaa, että kaikki arvostavat Japanin joukkueen pääsyä ja siinä menestymistä. Vastaavasti on menestyminen myös länsimaisille joukkueille mitä mainioin suositus.

Mainokset

Kubo-sensein haastattelu

Kubo-sensei kendon SM-joukkuekilpailussa Porissa

Kubo-sensei kendon SM-joukkuekilpailussa Porissa

Suomen haken-sensei, Takanori Kubo, vieraili Porissa helmikuussa. Sensein vierailu on aina ainutlaatuinen kokemus ja päätimmekin hyödyntää tätä ja haastatella senseitä hieman kendosta.

Kubo-sensei aloitti kendon harrastamisen kuusivuotiaana äitinsä painostuksesta. Hänen lapsuudessaan senseit olivat tiukkoja ja ankaria.

-Harjoittelu oli kirikaeshia ja uchikomia edestakaisin koko ajan. Myös kendon etikettiin kiinnitettiin suuresti huomiota, kertoo Kubo-sensei.

Lukiossa nuorta Kuboa opetti Yoshimoto-sensei, joka suositteli opintojen jatkamista yliopistossa. Yliopistossa Kuboa opettivat Kanzaki-sensei ja Sakudo-sensei, jotka suosittelivat oppilaalleen pyrkimistä poliisiksi, koska hänen kendonsa oli niin hyvällä tasolla. Näistä opettajista onkin muodostunut Kubo-sensein esikuvia kendossa.

Näyttökuva 2013-02-21 kohteessa 16.06.18

– Sellaisessa herkässä iässä, jolloin pitää tehdä valintoja, nämä kaksi senseitä auttoivat minua ratkaisemaan tärkeitä asioita, Kubo-sensei selittää ja jatkaa
– Muutuin “pahasta lapsesta” poliisiksi, mikä on kendon ansiota.

Tavoitteet kendossa muuttuvat iän myötä

Sensein tavoitteena lukiossa oli saada kendoon lisään nopeutta ja erilaisia tekniikoita. Hän halusi saada kendosta nopeaa ja liikkuvaa.

– Harjoittelun määrä oli Japanissa silloin varmasti suurinta, muun muassa kirikaeshia tehtiin paljon.

Kova harjoittelu tuotti tulosta, sillä yliopiston neljäntenä vuonna Kubo-sensei voitti Kansain alueen yksilömestaruuden mikä oli hänen elämänsä yksi huippuhetkistä.

Kubo-sensei opettaa miten tehdä erilaisia kamaeta vastaan

Kubo-sensei opettaa miten tehdä tekniikoita erilaisia kameita vastaan

Nykysin Kubo-sensei tekee kendoa ammatikseen Hyogon prefektuurin poliisissa. Ammattiuran alkuaikoina piti keskittyä rakentaan perustaa, jotta sai kilpailuissa voittoja. Myöhemmin mukaan tuli joukkue, jolloin Kubo-sensei keskittyi rakentamaan isompaa valikoimaa tekniikoita. Hän piti erityisesti joukkueessa kilpailusta ja ennenkaikkea ensimmäisenä ottelemisesta.

– Silloin voin vain mennä ottelemaan rohkeasti ja muu joukkue pelasti homman, sanoi opettaja nauraen.

Onnistumisten myötä kasvoi myös sensein vastuu.

– Nyt olen toista vuotta ohjaajana. Nyt pitää miettiä miten osaa selittää helposti asioita eteenpäin. Täytyy miettiä miten opettaa oikein, ettei anna ohjeita vain suullisesti ja sitten asia tehdään väärin. Ohjeita ei pidä antaa vain salin laidalta.

Myös keskittymispisteet ovat muuttuneet. Etusijalla kendon harrastamisessa Kubo-senseille tällä hetkellä ovat muun muassa kendon etiketti ja vastustajan kunnoittaminen.

– Vaikka kamppailemme keskenämme, vaikka tulee lyöntejä puolin ja toisin, lopuksi kumarretaan ja osoitamme kunnioitusta toisillemme, Kubo-sensei tarkentaa.

Hän pitää tärkeänä myös senseiden kunnioittamista ja että junioreiden ja vähemmän harrastaneiden koulutusta viedään lajissa eteenpäin. Nuoremmille pitää myös opettaa miten omista varusteista pidetään huolta, koska ne suojelevat meitä.

Entä mihin te, Kubo-sensei, keskitytte omassa harjoittelussanne tällä hetkellä?

-Koska ikää on jo tullut, ei pidä enää vain lähteä vastustajan mukaan, vaan miettiä semeä ottaessa miten vastustaja siihen reagoi.

Kubo-senseille kendon tekeminen on työtä, mutta hän sanoo sen olevan enemmänkin hauskaa ja mielenkiintoista tekemistä. Sen voimalla hän on jaksanut jatkaa kendon parissa vuosikymmenien ajan.

Sensei ohjaamassa harjoituksia

Sensei ohjaamassa harjoituksia

Kendo, urheilua vai budoa?

Koemme että kendossa on kaksi puolta. Se on budo-laji, mutta se on myös urheilua. Kubo-sensei sanoikin kendon lähtevän henkisesti budo-puolelta ja olevan enemmän sitä. Kuitenkin lajissa on myös kilpailumentaliteetti, missä kuitenkin tarvitaan myös henkistä puolta.

– Ne menevät siis päällekkäin. Jos kuitenkin pitää valita, menisi se mielestäni enemmän budon puolelle, sensei pohtii.

Kubo-sensei tarkentaa vielä, että shiaissa kendo on kilpailua, mutta kun otamme esiin vaikka bokkenin ja teemme kataa, tulee kendon budo-puoli parhaiten esiin.

Vapaa-aikanaa sensei sanoo harrastavansa kalastusta. Myös tästä harrastuksesta voi löytää kendoa tukevia asioita: kalastus on henkistä valmennusta.

– Kun kamppailee jonkin kanssa, mitä ei näe, tarvitaan siinä myös omaa järjenkäyttöä, sensei selittää naurahtaen.

Nuorempana Kubo harrasti myös jalkapalloa ja koripalloa, mitkä hänen mielestään kehittivät jalkojen liikkumista, mikä on tärkeä osa myös kendoa. Hän sanoo myös sulkapallon olevan hyvää oheisharjoittelua kendolle, koska se kehittää reaktiokykyä. Kubo-sensei on nykyisin kiinnostunut myös karatesta, vaikka ei lajia harrastakkaan, mutta hän tykkää tarkkailla heidän liikkumistaan. Myös karaten katoissa painopiste on hyvin alhaalla ja siinä tullaan hyvin lähelle. Laji on sensein mielestä mielenkiintoista seurattavaa.

– Nyt kun olen ohjaajana ja ikää on tullut, oheisharjoitteluna harrastan lenkkeilyä, Kubo-sensei sanoo vielä omasta harjoittelemisestaan.

Länsimaalaisen kendon mahdollisuudet

Japanilaiset ovat vielä ylivoimaisia kendon harrastamisessa, juontaahan lajin juuret sieltä. Länsimaalaiset ovat kuitenkin parantaneet taitojaan lajin parissa vuosien ajan. Kubo-sensein mielestä kiinnostus kendoon onkin täällä korkeampi kuin lajin syntymaassa. Kun japanilaisia opettajia tulee luoksemme, kyselemme heiltä hyvinkin pieniä yksityiskohtia miten jokin asia menee. Sensein mielestä kuitenkin japanilaiset ovat vielä edellä itse fyysisessä suorituksessa.

– Kiinnostuksen määrän ja harrastuneisuuden vuoksi länsimaalaiset voivat päästä vielä pitkälle, kunhan tänne aletaan myöntämään enemmän 8. dan -arvoja, Kubo-sensei toteaa.

Meidän ei myöskään pidä selittää huonompaa asemaamme sillä, että usein laji aloitetaan paljon myöhemmin kuin japanissa, missä harjoitteleminen aloitetaan jo lapsena. Kubo-sensei sanoo että kilpaileminen ei ole koskaan pois suljettu tavoite myöskään aikuisilla, järjestetäänhän japanissakin kilpailuja missä 80-vuotiaat ottelevat keskenään!

Japanissakaan harjoittelupaikan saaminen ei ole aina itsestäänselvyys. Pienillä paikkakunnilla poliisitkin joutuvat joskus lainaamaan salia ja etsimään harjoitusvuoroja. Vain isoimmilla kaunpungeilla on omia Budokan-saleja ja poliisilla omia harjoittelukeskuksia. Opettajan mukaan kendoa tehdäänkin isoissa kaupungeissa isolla tyylillä ja pienissa kaupungeissa pienellä tyylillä. Ongelmat harjoittelupaikkojen saamisessa eivät siis ole pelkästään länsimainen piirre.

Kubo-Sensei ohjaamassa harjoituksia Porissa

Kubo-Sensei ohjaamassa harjoituksia Porissa

Seuraavat kendon MM-kilpailut järjestetään Japanissa, Tokiossa. Voittamisen paineet kilpailijoilla on varmasti kovat. Kubo-sensein mielestä senseit eivät kuitenkaan toivo pelkkää voittoa.

-Toivoisimme heidän (ottelijoiden) tekevän vain oikeaa kendoa, ja jos häviää, häviää tekemällä oikean tyylistä japanilaista kendoa. Siinä tulisi esiin budo-spiritti.

Hänen mielestään häviö tai voitto ei siis ole oleellista jos suoritus tehdään kunnolla ja kendo on oikealla tasolla. Tietenkin ottelijat harjoittelevat siten ettei tappiota tulisi, Kubo-sensei lisää hymyillen.

Kubo-sensein prefektuurista onkin valittu kaksi henkeä Japanin maajoukkuerinkiin.

Haastattelun lopuksi Kubo-sensei heittää ilmoille vielä kysymyksen: Millaista kendoa me suomalaiset haluamme mennä tekemään kendon MM-kilpailuihin?

Kiitos haastattelun tulkkauksesta Kimmolle!

Oheisharjoittelu kendon tueksi

Suomen kyu-cup kisattiin viikonloppuna, ja tähän kisaan oli tullut paljon osallistujia. On aina mukava huomata kuinka meillä täälläkin on hyvät määrät niitä kyu-henkilöitä joilla on halua ja intoa kisata omalla tasollaan.

Myös naisia kisoista löytyi hyvät määrät, mutta kun katsoo voittaneiden listaa, ei heistä ketään löydy yksilöiden mitalinsaajista. Johtuuko tämä taidosta, luonteesta, fyysisestä koosta vai siitä yksinkertaisesta seikasta etteivät naiset pärjää miehille kilpailutilanteessa?

Se miksi naiset eivät mitaleita saaneet ei varmasti johdu taidoista, treenaamme yhtä paljon kuin miehet, käymme samoissa harjoituksissa ja harjoittelemme samojen ihmisten kanssa. Luonteeltamme saatamme joskus olla rauhallisempia ja kiltimpiä, mutta tämä tuskin näkyy kendossa. Mutta se on silkka fakta, että me olemme fyysisesti heikompia ja usein pienempiä kuin miehet ja tämä heijastuu palkintotilastoihin vahvasti.

Suomessa kyu-tasolla kilpaillaan vielä samoissa sarjoissa sukupuolesta riippumatta ja tämä onkin järkevää koska muuten sarjoista tulisi hyvin pieniä. Kuitenkin tämä kannattaisi huomioida omissa harjoituksissa ja valmentaa tyttöjä ja naisiakin niin, että he pystyvät kohtaamaan isommatkin miehet kisakentällä. Myös SM-joukkuekisassa vastaan saattaa tulla itseä reilusti pidempi ja elomassaltaan kookkaampi köriläs, kun taas SM-yksilöissä voi kisata nykyisin myös pelkästään naisten sarjassa.

Miten sitten pystyisimme kohtaamaan nämä isot köriläät? Jo harjoituksissa pitäisi oppia miten isommat vastustajat saa voitettua eikä jäisi heidän jalkoihinsa. Itse olen tottunut treenaamaan vuosien ajan miesten kanssa ainoana naisena, eikä se ole koskaan itseäni haitannut. Miesten kanssa harjoitteleminen on helppoa ja silloin on myös heidän kohtaamisensa kentällä, se ei poikkea mitenkään harjoituksista missä on oppinut käyttämään omia vahvuuksiaan ja ottamaan toiselta hyödyn fyysisestä voimasta pois.

Kun kilpaillaan kendossa, se on urheilua. Tarvitsemme siinä nopeutta, taitoa ja voimaa. Seuratessani  kyu-cupissa naisten otteluita, on sanottava ettei naisilla tätä voimaa ole. Sama ilmiö oli nähtävissä myös MM-kisatasolla aikaisemmin tänä vuonna. Shinaimme painaa keskimäärin 450g emmekä jaksa heiluttaa sitä kolmea minuuttia ja lyödä kunnolla saadaksemme pisteen. Tastä se usein jäi kiinni, lyöntejä tuli, mutta ne eivät olleet pisteen arvoisia. Ne olivat löysiä ja niistä puuttui se voima mikä erottaa ipponin pelkästä osumasta.

Meissä naisissa on kaikki potentiaali saada ne kirkkaimmat mitalit kilpailuissa, mutta ehkä meidän olisi aika tehdä töitä sen eteen. Voimme saada riittävät voimat tekemällä pelkästään kendoa, mutta silloin harjoitukset pitäisi vetää aina täysillä ja käydä niissä useammin kuin muutaman kerran viikossa. Harjoittelua tarvitaan vuosia. Tai sitten voimme ottaa mukaan oheisharjoittelun, kuntosalin, juoksulenkit, kahvakuulan, mitkä kehittävät nopeasti nopeutta ja voimaa. Uskon että meistä olisi siihen!

Voittoja ja voittoja

Jaahas, jos katsotaan pöytäkirjaa niin Japani voitti jälleen kendon maailmanmestaruuden. Mutta jos katsotaan miten ja millä tavoin tuo voitto saavutettiin, oli voittaja ehkä sittenkin Korea. On todella sääli että kisojen ehdottomasti parhaat tuomarit eivät voi olla tuomaroimassa MM-finaalia. Nyt kun täytyy etsiä mahdollisesti neutraalit tuomarit, jota eivät edusta kumpaakan finaalin kansalaisuutta, on ilmassa paljon epävarmuutta tuomioista. Mutta tuomarityöskentely sikseen…miksi Japani yhtäkkiä lakkasi luottamasti omaan kendoonsa ja tekemiseensä finaalissa? Miksi vain juosta vastustajan perässä ja koettaa estää viisi minuuttia tätä lyömästä ipponia?

Japani omalla tekemisellään tarjoamalla tarjosi sankarin viitan Korean maajoukkueelle ja näistä tulikin tulisen yrittämisensä kautta yleisön suosikkeja. Konnan rooli taas jäi kuin MustaPekka tuomareiden ja passiivisten Japanilaisten osaksi. Toki japanlaisiltakin jäi finaalissa ainakin yksi upea men-lyönti antamatta, mutta valitettavasti vielä useampi lyönti korealaisilta.

Eurooppalaisten osalta kisat menivät hienosti. Unkari tuli loistavasti kolmanneksi ja Ranska ja Italia tekivät myös vaikutuksen omilla suorituksillaan. Italia jopa pakotti Usa:n ratkaisuotteluun ipponista kun varsinainen ottelu päättyi tasapeliin. Nämä kolme Euroopan maata olivat joukkueina omalla tasollaan tästä maaosasta. Suomen, Saksan ja vaikka Ison-Britannian joukkueet sisältävät kaikki hyviä yksilöitä mutta joukkueina ne eivät ole lähellä edellä mainittuja.

Suomen toivo kendossa on tulevissa junioreissa, joiden pitäisi jo päästä ottelemaan kansainvälisiä otteluja ja kokeilemaan tasoaan EM-kisoihin. Kun katsoon nousevia Eurooppalaisia kendomaita on niissä se yhteistä, että niissä on nuoria ottelijoita jotka jo ovat kokeneita kilpailijoita ja useat ovat jo viettäneet yliopistovuotta Japanissa harjoittemassa kendoa. Mistä nämä sitten Suomen kendoon löydetään on varmaankin se vaikein asia.

Seuraavat MM-kisat pidetään Japanissa Tokiossa. Suosittelen vakaasti kaikille seuramme harjoittelijoilla ja tukijoille, että joskus lähtisitte katsomaan kendon arvokisoja. Etenkin seuraavan kerran kun ne pidetään Euroopassa! Tunnelma on aivan mahtava, vastaavaa ei koe kendo-kisoissa missään. Samoin kendo-kaupat tarjoavat hienoja kisatarjouksia, joista itsekin löysin muutaman herkullisen shinain (ei, en aio syödä niitä) joilla pärjään tämän vuoden loppuun. Kertomista kisoista olisi vielä niin paljon, mutta Italian ilta on jo myöhä ja ajatus alkaa pätkimään. Jutellaan sitten lisää salilla kun nähdään 🙂 Se on Ciao Bella! Milanosta 😀

Hurrauksia ja buuauksia

Nyt on WKC ohi tältä erää ja maailman mestareiksi vipelsi itsensä japanilaiset. Vaikka ei se mikään läpihuuto juttu tosiaankaan ollut. Odotetaan vielä että YouTubeen tulee videot otteluista, niin niitä voi alkaa tarkemmin katsomaan. Saatte muodostaa oman mielipiteenne siitä oliko Japanin joukkueen mestaruus täysin ansaittu vai miten se menikään. Yleisö jakautui tässä aika hyvin tuohon hurraus ja buuaus kastiin.

Itse olen hyvin tyytyväinen että matkustin Italiaan ja uhrasin viikonlopun katsomalla kisoja, vaikka ei se aina niin helppoa ollut istua tunti tunnin perään niin epämukavilla penkeillä. Kisoissa tunnelma oli jotain aivan mahtavaa, vaikka loppua kohden sitä yritettiin kuulutuksin hillitä. Mutta miten hiljennät eurooppalaisen väenpaljouden? Eihän se onnistunut, että suosiota osoitettaisiin vain taputtamalla. Siinä muiden kanssa tulee eläydyttyä otteluihin kunnolla ja kun seurasin että ottelijat odottavat vuoroaan kentälle, itseänikin alkoi jännittää samoin kuin itse odottaisi vuoroaan. Jännä juttu sinänsä.

Suomi vs. Japani

Ehkä en saisi naisena näin ajatella, mutta kyllä miesten kisaa katsoo niin paljon mielummin! Ja selvästikin monet muutkin ovat sitä mieltä, koska katsomot olivat tänään ihan täynnä, eilen tilaa löytyi enemmänkin. Myös vip-katsomoon oli tullut vihdoin porukkaa. Miesten ottelu on niin paljon menevämpää ja fyysisempää, mikä tosin aiheuttaa myös paljon enemmän kumossa olevia kendokoita ja loukkaantumisia. Kuitenkin mielenkiintoisia tilanteita on paljon ja sitä oikeasti jaksaa katsella sen yhdeksän tuntia.

Näin suuri annos kunnon kendoa ja sitä tunnelmaa ja jännitystä saa omankin mielenkiinnon lajiin heräämään talviunilta. Jos tämän siivittämänä jaksaisi tulevissa treeneissä aina yrittää täysillä ja näin kehittyä jokaisella lajin osa-alueella. Onnistuisiko sellainen?

MM-kisojen tunnelmia

Novarassa pidetyt MM-kisat ovat sitten päässeet vauhtiin ja enää yksi päivä jäljellä. Kaikkein tärkein eli miesten joukkuekisa on vielä sunnuntaina. Kisatulokset ovat nähtävissä jo ennenkuin nämä blogikirjoitukset nettiin ilmestyvät, joten niitä on turha tänne kerrata. Japani ja Korea ovat yhä yhtä isoa askelta edellä muita maita. Tosin enimmäkseen kolmannen polven japanilais-siirtolaisten perheistä olevista Usa:n, Kanadan ja Brasilian ottelijat, etenkin naisten puolella, ovat koko ajan lähenemässä.

Miesten yksilökisaa emme ehtineet täällä näkemään kun päivä meni matkustamisesta toipumiseen. Naisten yksilö- ja joukkuekisa todisti jälleen kerran että naisten puolella ottelijoiden taso on todella kirjava. MM-kisoissa on mukana monta nais-ottelijaa joilla ei ole voimia shinain heiluttamiseen ja joiden vartalon ja shinain kontrolli on suht matalalla tasolla. Mutta taistelutahtoa kyllä löytyy ja MM-kisojen hallissa on aina erilaista tunnelmaa kuin missään muissa kendo kisoissa. Monet perinteisetkään kendomaat eivät vieläkään saa kasaan naisten edustusjoukkuetta arvokisoihin. Toisaalta taas jotkin maat joilla ei ole pitkään aikaan ollut joukkuetta ovat nyt jälleen mukana. Yksi tälläinen oli Espanjan nais-joukkue joka voittikin Suomen selvin luvuin ja onkin nähtävissä valitettavasti, että kilpailun puute Suomen maajoukkuepaikoista ei kehitä ottelijoita riittävästi.

Nykyiset MM-kisat ovat paljon hienommat osallistua Eurooppalaisillekin kendokoille. Aikaisemmin kun kukin maa sai laittaa yksilökisaan vaikka kuusi osallistujaa, oli japanilaisia ja korealaisia ottelijoita vastassa paljon useammin. Nyt kun osallistuvia maita on paljon enemmän ja ottelijoiden määrä per maa on rajoitettu neljään, on pienempienkin maiden osallistujilla mahdollisuuksia päästä jatkoon ja jopa pari kierrosta eteenpäin.

Huomenna vielä kisapäivä katsottavana ja ottelut muuttuvat paljon fyysisemmiksi verrattuna tähän päivään. Miesten joukkuekisassa etenkin Pohjois-Amerikan joukkueet välillä ottelevat jenkkifutis tunnelmissa ja pienempää vastustajaa lentelee kentän laidan yli. Miesten joukkueen kannalta se tarkoittaa tänään hyvissä ajoissa nukkumaan menemistä ja aikaista aamiaista. Sitten kisahallille ja verryttelytreeni. Sen jälkeen avajaiset ja ottelun odottamista. Ottelun odottaminen onkin yksi kisapäivän raskaimmista osuuksista sillä siinä koko ajan polttaa yllättävän määrän energiaa, yrittäessään pitää itseään vireänä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Suomen miehille huominen matsi Puolaa vastaa on päivän tärkein, sillä toinen poolin vastustaja Romania kyllä kaatuu selvin luvuin. Ja jos Puolan sporttinen joukkuekin kaatuisi, vastaan tulisi Japani…jokaisen toivevastustaja, sillä vaikka tuloksen arvaa on se silti paras mahdollinen kokemus MM-kisoista 🙂

Kendoa Novarassa

Heippa hei kaikki siellä koti Suomessa! Tänään Novarassa on käyty naisten yksilö- ja joukkuekisat, molemmista ykkösiksi sijoittuivat japanilaiset. Yllättikö tämä sinänsä ketään? Lähes suorana tuloksia voi seurata Kendo Finlandin Facebook sivulta, mihin Nurmisen Pekka niitä päivittelee.

Sen enempää en kuitenkaan itse kisatuloksiin syvenny vaan kerron vähän itse kisapaikasta. Paikkana siis hieman pienempi kaupunki noin 45 minuutin matkan päässä Milanosta. Rautatieasemalta kisapaikalle kävelyyn meni alle puoli tuntia. Onneksi lajina kendo on niin äänekäs että harjoitteluhallin metelin kuuli kauempaakin ja tiesi tulevansa oikeaan paikkaan. Mutta kiitos ohjeistuksen puutteen, tai oman hölmöyden, päästäkseen kisahalliin meidän piti kiertää koko valtava hallialue. Liput oli etukäteen ostettu netistä, joten ne piti vain noutaa ja mennä nauttimaan kisojen tunnelmasta!

Kisahallin tunnelmaa

Suomen naisten joukkue vastaan USA

Kauppakatu

Koska MM-kisat kerää yhteen paikkaan hurjan määrän kendokoita, pitää paikalla olla myös kendokaupat. Kaupat olivat kisahallin ulkopuolella pienenä kauppakatuna ja kyllä sieltä jokainen varmasti shinain löytäisi. Kuulemma kauppoja oli tullut paikalle kuitenkin vähemmän kuin menneinä vuosina ja muun muassa Tozandolla ei ollut myynnissä kuin kisa-tenugeita ja bogu-pusseja ja näytillä uuden mallinen bogu. Tämä oli pienoinen pettymys, mutta kyllä itse valkkasin jo shinain ja yhden tenugin mitkä menen huomenna omakseni hakemaan. Ja mitä koko paikka olisikaan ilman Hello Kitty härpäkettä?

Paikan päällä pääsi myös ruokailemaan. Ruokala oli aivan harjoitteluhallin yhteydessä, joten tunnelma säilyi. Ruoka oli hieman epäilyttävän näköistä, mutta erityisesti pasta oli hyvää ulkonäöstään huolimatta. Ei kai kisaruoka ikänä mitään niin loistavaa voi olla. Hintaa ruualle tuli hieman yli 15€ mutta sitä riitti; tarjottimellani näytti olevan melkein yhtä paljon ruokaa kun aloitaessanikin ruokailun. Sitä tosiaan oli paljon! Ruokaillessa saattoi kendon kuuntelun lisäksi myös katsella kisan otteluita isolta screeniltä. Ja juuri sopivasti tulimme sinne kun Italia vs. Suomi ottelu alkoi. Pieni moite kuitenkin kuvaajille: kendo ei toimi lähikuvissa ja nopein kameranvaihdoin. Näytti enemmän kisakoosteelta kuin suoralta otteluvideolta. Kiitos siis siitä.

Huomenna on vielä miesten juokkuekilpailu. Odotan kyllä mielenkiinnolla sitä kuinka ne eroavat naisten kiltimmästä meiningistä. Palataan asiaan siis vielä huomenna 🙂

Kendon MM-kisat

Huomenna, eli perjantaina 25.5. alkavat toden teolla kendon MM-kisat. Tänään viimeistään ovat kaikki joukkueet saapuneet Novaraan Italiaan. Koska itsekin olen menossa kisoja katsomaan, lupasin pienet kisaraportit kahdelta viimeiseltä päivältä kirjoittaa. Kunhan ehdin…ja jos hotellin Wi-Fi sen sallii 🙂

MM-kisoja edeltävänä päivänä joukkueet käyvät vielä tarjotuissa tiloissa harjoittelemassa. Ei mitään erityisen kovaa harjoitusta, kunhan pitää vireystilaa yllä. Samalla hakee tuntumaa siihen millainen lattia kisapaikalla on. Joissakin paikoissa se on ollut suhteellisen liukas ja sitten ääripäässä oli Taiwanissa pidetyissä kisoissa niin tahmea lattia, että liuuttamisen sijaan askeltyössä joutui pomppimaan. Kisoja edeltäviä treenejä ei kuitenkaan koskaan päästä vetämään itse kisakentillä vaan joskus hyvinkin pienissä erillisissä kisahalleissa. Joskus nämä tilat ovat niin pieniä, että harjoittelemaan mahtuu ehkä kymmenen joukkuetta kerrallaan. Tämä aina johtaa siihen että joukkueita on salin reunalla kärkkymässä vapaata tilaa. Kilpailu treenitilasta on tällöin kovaa ja harjoituksen lopuksi ei todellakaan ole aikaa jäädä tekemään vaikka venyttelyjä samalle paikalle. Viimeistely- ja lämmittelytreeneissä on aina hyvin tietoinen omasta tekemisestään. Kun samaan aikaan salissa on tekemässä monta muutakin maajoukkuetta, ei voi olla tekemättä sivusilmällä vertailuja maiden treeneissä ja yksilöjen tasoissa. Ja erityisen tietoinen omasta tasostaan on kun Japanin maajoukkue harjoittelee viiden metrin päässä omasta kohdastaan 😀

Perjantaina ovat vuorossa miesten yksilökisat ja silloin aikaisin aamulla miesten maajoukkue käy vetämässä lämmittelytreenin. Sitten myöhemmin, kisojen ollessa käynnissä, käyvät myös maajoukkueen naiset tekemässä treenin kisakunnon ylläpitämiseksi. Sama vuorottelu toimii niin että lauantaina naisten kisojen aikana, käyvät miehet tekemässä oman treeninsä sunnuntain joukkuekisaa varten. Kisapäivinä jää myös aikaa tutkia kendo-kauppojen kojuja. Silloin on suomalaiselle kendokalle paras mahdollisuus tehdä kunnon kendo-shoppausta. Tarvitaanko uusi hakama, pari uutta shinaita ja uusi bogu…kaikkea löytyy.

Mutta…jännitys nousee Novarassa jo kovaa vauhtia ja aikaa kuluu kun katsellaan kisojen ottelija-kataloogista minkä näköinen oma vastustaja tulee olemaan ja minkälainen se oma kaavio olikaan, kuinka pitkälle voi edetä ennenkuin vastaan tulee ensimmäinen kendon ammattilainen tai puoli-ammattilainen. MM-kisat ovat jännittävä ja kova paikka, sitä se on ennenkaikkea japanilaisille, muilla ei ole niin suuria paineita menestymisestä. Meille muille kendon maailmanmestaruuskisat ovat tunnelmaltaan erityinen, mutta kuitenkin nautittava tapahtuma. Toivottavasti mahdollisimman moni suomalainen ottelija pääsee ottelemaan japanilaista tai korealaista vastustajaa vastaan, lopputuloksesta huolimatta se on aina mieleenpainuva kokemus jota ei vaihtaisi mihinkään.

 

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site