Blogiarkistot

Lyönnin teoria

Jotta lyönti olisi kendossa ipponin arvoinen, on sen sisällettävä monta kriteeriä. Mutta jos jätämme tällä kertaa tekniset asiat (lyönnin voima, terän suunta, tenouchi, oikeat lyöntikohteet ja oikea lyöntikohta shinaissa ja monet monet muut) ja mietimme lyöntiä suurempana prosessina kuin vain osumana, pitää se yhä sisällään monia asioita. Toda-sensei 8.dan kyoshi sanoi haastattelussaan, että itse lyönti on koko ipponin prosessissa vain alle kymmenen prosenttia. Mutta mistä ippon alkaa ja mihin se loppuu?

Lyönnin kaavahan on seuraavanlainen: kamae – semeru – toraeru – datotsu – zanshin. Eli, valmiusasennosta hyökätään, saadaan aikaan mahdollisuus ja tartutaan siihen, lyödään ja viimein päädytään valmiuteen hyökätä tai torjua niin fyysisellä tasolla kuin henkiselläkin tasolla. Tuossa kaavassa datotsu jääkin vain yhdeksi osaksi montaa tekijää. Nuoremman harjoittelijan kanssa jigeikoa tehdessä tätä pystyykin toteuttamaan. Voi etukäteen miettiä miten tulee hyökkäämään, miten vastustaja tulee toimimaan ja sen perusteella lyömään sinne mihin haluaa. Mutta jo omantasoisen harrastajan kanssa tämän onnistuminen on monta kertaa sattuman tulosta. Monta kertaa käy niin että vastustaja ei toimikaan semen kohdalla kuten halusi, ja paikkaa ei tule ja hyökkäys pysähtyy, tai tulee itse lyödyksi. Itselleni tämän harjoitteleminen, miten siirtyä semestä, toraerun kautta lyömiseen, onnistuisi ilman ”katkosta”, on ollut työn alla jo monta vuotta…ja on varmaan vielä jatkossakin.

Muistan yhä ne alle kahden käden sormilla laskettavat kerrat kun lyönti on lähtenyt oikeasti ilman mitään ajatusta tai suunnittelua. On vain huomannut vasta lyönnin jälkeen lyöneensä. Sellaista lyöntiä ei vain voi toistaa yrittämällä. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Soichiro Ono sensei (9.dan hanshi) vanhassa Tengu-lehdessä olleessa artikkelissa moitti kilpakendon tekijöitä, jopa moninkertaista mestaria Miyazakia, siitä että nämä löivät turhia lyöntejä ja että opettajatkaan eivät enää osaa tehdä arvokasta kendoa. Tähän oli kovin helppo yhtyä kun katseli Italiassa kendon MM-kisoja. Ottelijat olivat kyllä kunnioitusta herättävän urheilullisia ja nopeita, mutta lyönnit olivat monta kertaa vain yrityksiä siitä josko sattuisi osumaan. Mutta toisaalta en taida tässä kirjoituksessa alkaa tarpomaan suossa, jossa mietitään onko MM-kisoilla muuta arvoa kuin urheilullista 🙂

Mutta mutta…itsestä kun ei koskaan tule yhtä nopeaa ja urheilullista kuin vaikka Korean maajoukkueen kendokoista, voin vain pyrkiä tuohon lyönnin kaavan oikein oppimiseen. Aika ja ikä tasoittaa fyysisiä ominaisuuksia ja jossain vaiheessa toivon ja uskon sen tuottavan tuloksia, että kärsivällisesti yrittää sitä ipponia, joka käy kaikki nuo vaiheet läpi aina kamaesta zanshiniin. Ilman heilumista, ilman pomppimista…vain lyödä vastustajaa niin että tämä tietää jo ennen osumaa että nyt tulen lyödyksi. Vanhan sanonnan mukaan ”if you build it, Men will come!” 🙂

Mainokset
kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site