Blogiarkistot

Miten kendo valtaa maailman?

Löysin jokunen aika sitten Kendo Finderin. Kendo Finder on uusi, vielä beta vaiheessa oleva palvelu, minkä tarkoituksena on saada kaikki kendoseurat sekä -tapahtumat yhdelle kartalle. Jokainen käyttäjä saa halutessaan lisätä palveluun oman seuransa ja järjestämiään tapahtumia. Idea on mielestäni loistava! Kansainvälisiä tapahtumia voi helposti etsiä yhdestä paikasta, omien tapahtumien markkinoiminen suurelle kendoyleisölle on helpompaa ja matkustaessa on helppo löytää lähin kendoseura jos treenaaminen kiinnostaa. Tätä kirjoittaessani kartalta löytyy seitsemän suomalaista seuraa/tapahtumaa.

Kendo on edelleen aika tuntematon laji puhumattakaan iaidosta tai jodosta. Kun kerrot harrastuksestasi, on vastaus lähinnä ”hääh?”.  Vaikka olenkin harrastanut lajia vain sosiaalisen median aikakaudella, uskon että tilanne on helpottunut. Tiedon jakaminen on helpompaa kuin koskaan ennen.

Rajaheitto-blogissa haastateltiin aikaisemmin kesällä judokaa, jonka mielestä kamppailulajien näkyvyys Suomessa on heikkoa. Emme kuulu valtavirtalajeihin mistä urheilutoimittajat kirjoittavat. Suomalaisia kiinnostavat jääkiekko, hiihto ja isot kilpailut, kuten MM-jalkapallo ja olympialaiset, vaikka suomalaiset eivät niihin osallistuisi tai menestyisi. Marginaalilajien uutisointi on vähäistä ja edes SM-kilpailuista on vaikeaa saada juttua lehteen.

Emme voi siis luottaa siihen että lehdistö jakaisi lajiemme ilosanomaa vaikka lähettäisimme heille tiedotteita läjäpäin. Pieni juttu lehden nurkassa ei tuo sadoittain uusia harrastajia lajien pariin, vaikka jokainen juttu on voitto. Meidän pitää luoda positiivista näkyvyyttä itse, mielellään kaikkien yhdessä, kaikin mahdollisin tavoin.

Jaoin Rajaheitto-blogin jutun Facebookissa ja kommenttikentässä keskustelimme muiden kendokoiden kanssa lajin näkyvyydestä. Esille tuli yksi loistava idea mitä olen pallotellut itsekin moneen kertaa, mutta mitä en ole osannut toteuttaa: mainosvideo. Ken homman hallitsee, on YouTubeen laitettavan videon tekeminen helppo homma, vaikkakin veisi hieman aikaa. Loistavia videoesimerkkejä ovat muun muassa Japanin kendon mestaruuskilpailujen mainosvideo sekä Italiassa järjestettävien pienempien kilpailujen raportti video. Hyviä videoita suomalaisestakin kendosta olisi ilo jakaa esimerkiksi peruskurssimarkkinoinnin yhteydessä.

Kendo Finderin kaltaisten palveluiden avulla olemme edes tietoisia toisistamme, toisista kendoharrastajista ja heidän tapahtumistaan. Ehkä yhtä lisääntyvissä määrin näkyisimme myös niille, ketkä eivät lajia vielä harrasta tai ole siitä koskaan kuullutkaan. Siinä on tavoitetta.

Mainokset

Ovatko leiriläiset itsestäänselvyys?

Lajimme on pieni kun mietitään harrastajamääriä. Keskimäärin seuroissa harrastaa arviolta vain kymmenisen aktiivista kendokaa, iaidokaa tai jodokaa ja tämän lisäksi on joitain satunnaisia harrastajia. Treeneissä näemme usein siis ne samat naamat ja tiedämme jo heidän heikkoutensa ja vahvuutensa ennalta eikä treenin aikana tule paljoakaan yllätyksiä. Tämän vuoksi muissa seuroissa vieraileminen ja leirit ovatkin suorastaan elinehto taitomme kehittymiselle kun pääsemme harjoittelemaan ja ottelemaan ihan uusia vastustajia vastaan ja huomaammekin etteivät kaikki samat jutut toimikkaan. Näin meidän on kehityttävä ja treenattava lisää.

jazz-leiriMeidän siis on käytävä leireillä. Mutta onko tämä tieto niin itsestäänselvyys että odotamme kaikkien tietävän sen ja tulevan leirille joka tapauksessa? Kesän Jazz-leiri lähestyy ja jo monien vuosien ajan leirillä tapaa aina ne vanhat tutut ketkä ovat aktiivisesti myös muillakin leireillä. Osaamme aika tarkkaan laskea etukäteen kuinka monta kendokaa leirille saapuu. Luku ei kuitenkaan heilahtele kuin ehkä kymmenellä leiriläisellä. Satoja harrastajia jää näiden leiriläisten ulkopuolelle.

Potentiaalista leirikansaa siis riittää edelleen. Yhteisömme on ollut aina pieni ja tiedämme mitä kautta tieto kannattaa välittää jotta se saavuttaa harrastajat. Mutta riittääkö leirin mainokseksi kuitenkaan enään pelkkä Wordillä tehty lista mitä leiri sisältää ja ketä siellä on opettajana? Lähetämme listan seuroille sähköpostin liitteenä ja toivotamme tervetulleeksi leirille. Jaha, Jazz-leiri tulee taas… En ollut siellä viime vuonnakaan niin taidan tänä vuonnakin jättää väliin… Tällä kaavalla mentiin jälleen tänä vuonna.

Pidämme leiriläisiä itsestään selvyytenä. Kyllähän ne leirille tulee, heidän on pakko tulla! Emme näe vaivaa uusien leiriläisten kosiskeluun, emme nosta esiin leirin parhaita puolia. Lähetämme vain tiedoksiannon, koska näin olemme aina tehneet ja se toimii. Vai toimiiko, koska satoja harrastajia jää aina leirien ulkopuolelle? Miten heidän saisi leirille?

Emme tuhlaa voimavaroja turhaan mainosteluun, mutta se ehkä toimisi. Jazz-leirin osalta olemme pyrkineet käyttämään sosiaalista mediaan hyväksemme jo muutaman vuoden ajan. Mitä aikaisemmin eventti saadaan pystyyn, sitä aikaisemmin pystymme alkaa hypettämään leiristä ja ihmiset osaavat varata lomat. Toimisivatko tämän lisäksi mainosjulisteet, flyerit ja muu materiaali, mitä jaettaisiin muilla leireillä, tapahtumissa ja seurojen harrastuksissa? Ehkä.

Monesti luotamme paljon seurojen avainhenkilöihin, heidän kauttaan tieto leiristä kulkee sähköpostilistalta harrastajille. Kaikki eivät kuitenkaan ole innostuneita kaikista tapahtumista, leireistä ja kilpailuista, jolloin he eivät ehkä mainosta niitä yhtä hanakasti harrastajile kuin jotain toista tapahtumaa. Erityisesti juuri aloittaneille harrastajille saattaa tulla mielikuva ettei tapahtumaan kannata mennä, koska seuran kokeneemmatkaan harrastajat eivät siitä innostu.

Olemme pyrkineet kehittämään Jazz-leiriä joka vuosi yhä paremmaksi niin ohjelman kuin organisaation toimivuuden osalta. Näin ihmiset saavat positiivisen mielikuvan leiristä, kun kaikki toimii ja jakavat tätä positiivista kuvaa myös niille, ketkä eivät tänä vuonna leirille tullut. Ehkä he innostuvat siitä ensi vuonna! Imago on kaikki kaikessa.

Markkinointiamme on kehitettävä, jotta saamme isompia leirejä, enemmän osallistujia kilpailuihin ja muihin tapahtumiin. Mutta mikä toimisi? Pienessäkään yhteisössä leiriläiset eivät ole itsestäänselvyys.

Pieni seura suuressa SoMe:ssa

”Yhdistyksemme viestintään ei kuulu sosiaalinen media.” Tällaisen lausahduksen voi kuulla edelleen seurojen, enkä puhu nyt kendoseuroista vaan seuroista yleensä, johtohenkilöiden suusta.

Facebook näki päivänvalon vuonna 2004 ja jo muutamaa vuotta myöhemmin se oli saanut räjähtävän suosion myös takapajulassa nimeltä Suomi. Nykyisin emme voi välttyä mainoksilta missä yhtiön Facebook-osoitetta ei olisi johonkin nurkkaan kirjoitettu. Ja onhan tämä ymmärrettävää, Suomen yli 13-vuotiaista kansalaisista noin 40% käyttää palvelua. Tämän lisäksi on myös lukuisat muut sosiaalisen median palvelut, kuten Twitter, Flickr, Instagram, YouTube, erilaiset blogit… listaa toki voisi jatkaa nykyään hyvinkin pitkälle. Yhä vanhemmat käyttäjät ovat löytäneet sosiaalisen median, mikä on ihanteellista myös markkinoijille koska lähes minkä vain kohderyhmän voi löytää SoMesta, myös ne potentiaaliset kendon harrastajat.

Hand holding a Social Media 3d Sphere

Emme voi enää sanoa että sosiaalisen median käyttö on yhdistyksessämme turhaa, koska ketään ei käytä sitä. Esimerkiksi Facebook-profiilia ei suinkaan aina rakenneta meille itselle, vaan usein kohderyhmänä on myös ulkopuoliset käyttäjät, ne joita kiinnostaa seura tai laji, vaikka ei lajia harrastaisikaan. Kohderyhmä voi olla myös sponsorit, potentiaaliset harrastajat, nykyisten harrastajien sukulaiset, joita kiinnostaa siskon pojan harrastus vaikka he itse asuisivat satojen kilometrien päässä seuran fyysisestä sijainnista. Näin uutiset kulkevat salaman nopeasti kaikille kiinnostuneille.

Sosiaalisen median läsnäolo merkitsee monille myös aktiivisuutta. Jos olet some:ssa aktiivinen, varmasti seura on aktiivinen myös muussa toiminnassa! Näillä pienillä asioilla voi olla suuri merkitys esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Tietenkään pelkkä profiilin luominen ei riitä, vaan sosiaalinen media vaatii oikeasti läsnäoloa. Aktiivisuutta ei ole puolen vuoden välein tapahtuman luominen peruskurssia tai kesäleiriä varten jos tapahtuma-sivun jättää tämän jälkeen puoleksi vuodeksi oman onnensa nojaan. Viesti, keskustele, vastaa kysymyksiin.

Miksi sitten pienenkin seuran olisi hyvä käyttää viestinnässään sosiaalista mediaa?

  • Sosiaalisen median käyttö on suurimmaksi osaksi ilmaista. Luo profiili jonka kaiken potentiaalin käytät hyväksi, oli palvelusi sitten Facebook tai YouTube
  • Sosiaalisen median kautta viestit leviävät pidemmälle kuin voit edes kuvitella! Seuran jäsen tykkäsi seuran status-päivityksestä ja hups vain, päivityksen saattoi nähdä myös jäsenen kaveri, joka ei olisi ehkä muuten seurasta koskaan kuullutkaan.
  • Käyttö on nopeaa ja vaivatonta. Myönnä pois, käytät sosiaalista mediaa kuitenkin päivittäin, onko mahdotonta samalla päivittää seuran uutinen Facebook-sivulle?
  • Voit yhdistää helposti eri sosiaalisen median palveluita julkaisemalla YouTube-videoita Facebookissa ja Flickr-kuvia Twitterissä. Näin saat monipuolisen hyödyn.

Ja viimeiseksi se tärkein jotta sosiaalisen median käyttö saisi kunnolla siivet alleen: tee sosiaalisen median profiilit kuntoon. Lisää kaikki kuvat mitä sivulle on mahdollista laittaa (profiilikuva, cover-kuva yms.), täytä info-tekstit ja lisää vielä vähän muuta mielenkiintoista informaatiota. Edellisessä työpaikassani ensimmäinen tehtäväni on elävöittää lähes vuoden pystyssä ollut Twitter-tili. Lisäsin oikeat kuvat, kirjoitin infon ja järkeistin viestinnän ja lyhyessä ajassa seuraajien määrä 8 henkilöstä nousi yli sataan henkilöön ja kasvu on jatkunut edelleen. Älä siis väheksy näiden pienten asioiden merkitystä.

Sosiaalinen media on sosiaalista läsnäoloa, käytä se hyödyksi.

Lopuksi on vielä annettava kiitosta muun muassa Kotkan kendoseuran aktiivisuudesta kyu-kisojen ennakkoviestinnästä Facebookissa. Samoin voin vihdoin huokaista helpostuksesta kun kendoliiton Facebookin sääntöjen vastainen henkilöksi tehty profiili vihdoin vaihdettiin Facebook-sivuksi.

Toiminnallista markkinointia

Porin kendoseura oli tänäkin vuonna mukana toista kertaa Porissa järjestettävässä Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa, joka on Porin vapaa-aikaviraston ja paikallisten yhdistysten yhteistyössä järjestetty tapahtuma mitä alkuun panemassa oli viime vuonna myös seuramme omaa väkeä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi Kirjurinluotoon noin 2 000 kävijää, joista suurin osa oli kohderyhmän mukaisesti tietenkin lapsia ja nuoria.

Tapahtuman tarkoituksena on näyttää, että alueella on paljon harrastustoimintaa mikä sopii pienillekin lapsille! Kohderyhmän takia esittelypisteiden toivotaan olevan myös toiminnallisia, koska lapsia ei niinkään kiinnosta laput, esitteet ja pelkät kuvat vaan he haluavat tehdä ja toimia.

Miten siis esittelet kendoa, lajia mitä eivät lapset ja nuoret tunne alkuunkaan? Esittelyn pitää olla toiminnallista mutta kuitenkin turvallista ja kaikille sopivaa. Esittelyn tarkoituksena on tietenkin saada uusia innokkaita harrastajia peruskurssille ja muksu- ja junnuryhmiin.

Kuva: Karhukuntien Nuorten Verkkolehti

Lapset saivat Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa lyödä ilmapalloja rikki Tonin opastuksella. Kuva: Karhukuntien Nuorten Verkkolehti

Vuosia seuramme vetäjät ovat käyttäneet ilmapalloja Pitkis Sport -tapahtuman kendoleirillä ja tämä on ollut suuri hitti. Käytössämme Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa oli noin 100 kappaletta ilmapalloja, mitkä loppuivat paljon ennen tapahtuman loppua. Vielä tämän jälkeen lapset tulivat kyselemään onko tämä se paikka missä saa lyödä ilmapalloja rikki? Ilmapallot vetoavat ja kun kerrankin saa vielä lyödä lujaa luvan kanssa, oli lapsia jonoksi asti yrittämässä ilmapallon rikkomista.

En voi väittää tätä todeksi, mutta uskon että toiminnalliset esittelyt lajista ovat tehokkaampaa markkinointia kuin mitkään julisteet tai flyerit. Vaikka pelkkien ilmapallojen rikkominen lyömällä miten sattuu voi olla aika kaukana todellisesta kendosta, saavat lapset tälla tavoin ensikosketuksen lajiin ja ymmärtävät mitä siinä tehdään: lyödään miekalla vastustajaa! Näin lapset saavat muodostaa oman mielipiteensä heti pitävätkö lajista, kun taas mainoksen nähdessä vanhemmat päättelevät lapsensa puolesta millaista kendo mahtaa olla.

Tapahtumissa, markkinoilla tai messuilla lajin esittelyn hyvänä puolena on myös kontakti suoraan toiseen ihmiseen. Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa moni vanhempi oli yllättynyt että tarjoamme kendo treenejä kaikille yli 4-vuotiaille lapsille. Näin pystyimme heti selittämään mistä lasten harjoituksissa on kyse ja mistä ne koostuvat. Vanhemmat saivat asiasta siis enemmän tietoa kuin mitä olisivat ehkä saaneet esimerkiksi internet-sivuiltamme, jos olisivat koskaan sinne päätyneet.

Kendo, iaido ja jodo ovat Suomessa vielä hyvin tuntemattomia lajeja. Olen lähes poikkeuksetta joutunut aina selittämään mitä laji on kun olen kertonut sitä harrastavani. Sen takia meidän ja kaikkien muidenkin seurojen ympäri Suomea olisi hyvä näkyä lähes jokaisessa tapahtumassa, missä se vain on mahdollista! Näin ihmiset näkevät lajia ja oppivat muistamaan mitä se on, eikä laji ole vain yksi mystinen juttu lisää tässä maailmassa.

Lapsia ja aikuisia

Porin kendoseura piti jälleen sitten peruskurssinäytöksen. Väkeä oli hienosti paikalla yli neljäkymmentä. Mutta mutta…jälleen kerran suurin osa oli vanhempia jotka toivat lapsiaan katsomaan uutta harrastusta. Uusia aikuisaloittajia ei tainnut olla montaakaan. Tämä sama oli nähtävissä, kun katselimme miten karate pärjäsi omassa näytöksessään. Sielläkin paikalla oli suuri määrä tulevia junnuharrastajia vanhempiensa kanssa.

Mistä sitten johtuu että aikuiset eivät lähde mukaan kamppailulajien peruskursseille? Onko yleinen ajatus että nämä lajit pitää aloittaa nuorena ja jos niin ei ole tehnyt niin on liian myöhäistä ja paikat eivät kestä enää harjoittelua. Tänäänkin kuulin yhden alta kolmikymppisen isän sanovan, että tarvitsee vain muksu-kendon esitteen kun itsellä on polvet siinä kunnossa ettei voi enää harrastaa. Ensinnäkin on surullista, että jo siinä iässä polvet ovat huonossa kunnossa ja toisaalta on selvästikin olemassa harhaluulo siitä mitä kendon harjoittelu vaatii.

Pitäisi siis päästä esittelemään lajia myös 25+ vuotiaille. Näillä on elämä jo jollain tavalla asettunut uomilleen niin, että koulut on käyty ja ollaan vakiinnuttu tähän kaupunkiin. Samoin ne nuoruuden harrastukset ovat jo enimmäkseen loppuneet. Ei tullut jääkiekkotähteä pojasta ja sählynpelaaminenkin on loppunut joukkueessa (kutsukaa sitä millä nimellä tahansa, minulle se on sählyä). Miten saada mukaan nämä jo nuoruuden liikuntaharrastuksen lopettaneet henkilöt?

Takeda-sensei ohjaa muksuja Poridojolla

Totuushan kuitenkin on että kendo olisi mitä parasta liikuntaa, vaikka sen aloittaisi millä iällä. Ja kenties paras elementti sen harrastamisessa on se, että sitä voi harrastaa läpi koko elämän. Eritoten Japanista löytyy paljon innoittavia esimerkkejä siitä kuinka lajia voi harrastaa vielä vaikka 90-vuotiaanakin. Joten ehkä meidän täytyy vielä odottaa muutama vuosikymmen, että voimme oman esimerkkimme kautta näyttää kendon hyöty myös senioreiden liikkumisessa. Kuitenkin Suomessa lajimme on yhä enimmäkseen nuorten ja opiskelijoiden harrastama.

Mutta sillä välin, miten saada jo aikaisemmin mukaan näitä aikuisia harrastajia? On tarjolla jatkuvasti tapahtumia nuorille jonne mennä lajia esittelemään, mutta missä ja miten tavoittaa aikuiset? Tarvitaan paljon lehtiartikkeleita ja vierailuja radiossa ja messuilla joissa pääsisi juttelemaan potentiaalisten harrastajien kanssa. Itse kun toivon seuraan juuri näitä aikuisia harrastajia. He voivat olla valtava voimavara seuratoiminnassa ja tuoda uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia toimintaan. Ainakin omassa seurassamme näin on käynyt ja uskon, että kun näitä aktiivisia aikuisia saadaan lisää, tulee seurastakin aktiivisempi ja elävämpi. Ja se on koko seuran etu.

Peruskurssit täyteen, mutta miten?

Kendo on pieni laji ja monelle täysin tuntematon. Monesti kun sanot harrastavasi kendoa on perään selitettävä vielä mitä se oikeen on. Tämän takia lajin markkinointi on hankalaa, ihmiset eivät tiedä lajistamme, niin he eivät osaa kiinnittää satunnaisiin kauppojen seinillä oleviin postereihin huomiota.

Taas onkin se aika vuodesta kun näitä julisteita aletaan levittämään ilmoitustauluille niin kauppoihin, kouluihin kuin iltapäiväkerhoihinkin. Tilasta täytyy taistella kymmenien muiden harrastusten kanssa. Ja kuka tänä päivänä katsoo niitä ilmoitustauluja tarkemmin, kun kiireellä mennään ohi?

Meidän seuramme on tänä vuonna ollut mukana erilaisissa tapahtumissa, viimeisimpänä Porin vapaa-aika viraston järjestämässä Nuori Pori harrastaa – tapahtumassa. Tapahtuma kokosi yhteen yli 50 muutakin harrastusmahdollisuuksia tarjoavaa yhdistystä. Tällaisissa tapahtumissa saa enemmän huomiota kuin millään julisteella ja lapset pääsivät oikeasti kokeilemaan lajia. Paikanpäällä jaoimme myös mainoksia pienten flyereiden muodossa. Lapset olivat innokkaasti lyömässä ilmapalloja rikki, välillä ihan jonoksi saakka!

Peruskurssista ilmoitetaan aina myös netissä erilaisissa kalentereissa sekä Satakunnan kansan menot-palstalla. Nyt tämäkin tieto löytyy myös netistä.

Olemme kokeilleet myös Facebook-mainontaa. Tänä päivänä harva kuitenkin kiinnittää huomiota Facebookin sivupalkkien mainoksiin, eikä tämä ole pienellä budjetilla niin kannattavaa, vaikka viime vuonnakin kiitettävän huomion sitä kautta saimme.

Sosiaalinen media on kuitenkin iso apu tapahtumasta tiedottamiseen. Vihdoin tänä vuonna saimme seurallemme Facebook-sivun ja peruskurssinäytöstä varten loimme tapahtuman sinne. Tätä kautta voi kutsua tapahtumaan suuren määrän kavereita jotka saattavat kiinnostua lajista. Tiedonlevitys on nopeaa ja kaiken lisäksi ilmaista! Myös julisteisiin on lisätty huomio että meidät löytää Facebookista, ehkä siis potentiaalinen kohderyhmä meidät sieltäkin löytää?

Suurin ongelma on alussa mainitsemani tietoisuuden puute. Meistä ei tiedetä, joten peruskurssien alkua ei osata odottaa. Mielestäni tähän pitäisi panostaa kaikkien seurojen ja liiton yhteistyöllä. Miksei meitä näy lehdissä, miksi kilpailutuloksia ei ole valtakunnallisessa mediassa ja miksei tapahtumista uutisoida laajasti? Olisi hienoa, että kendo, iaido ja jodo näkyisivät enemmän myös televisiossa. Kun laji näkyisi koko kansalle, löytäisivät uudet innokkaat harrastajatkin paremmin luoksemme.

Uusi peruskurssi Porissa alkaa näytöksellä 1.9 kello 13 Toejoen koululla. Ensimmäiset harjoitukset ovat seuraavana päivänä sunnuntaina kello 12-13.30. Tämän jälkeen treenit lähtevät pyörimään keskiviikkoisin 20-21 ja sunnuntaisin 14-15. Muksut, eli 4-7-vuotiaat harjoittelevat sunnuntaisin kello 12-12.45 ja junnut 13-14.

Lisätietoa löydät sivuiltamme http://www.porinkendoseura.fi/peruskurssit sekä Facebook-sivultamme

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site