Blogiarkistot

Tampereella kendoilua ja leirimietteitä

Tuli sitten käytyä Tampereen kendoleirillä. Valitettavasti ehdin sinne vain päiväksi, sillä perjantaina oltiin reilut kaksi tuntia talkoilemassa salilla ja sunnuntaina jo hommana oli perehdyttää uusia, nuoria ja innokkaita harrastajia kendon pariin. Mutta lauantaipäivä leirillä oli kyllä mitä antoisin.

Leirin opettaja oli jälleen Emilio Gomez 7.dan kyoshi. Samoin kuin seuramme oma Jazz-leiri, myös Tampereen leiri ei ilmeisesti tänä vuonna vetänyt ihan niin paljon harrastajia kuin edellisinä kertoina. Jostain syystä suomalaisista harrastajista on ilmeisesti tullut laiskoja lähtemään leireille. Etenkin lähialueen seurat loistivat kaikki poissaolollaan. Ensi vuonna toivon myös meidän seurasta lähtevän enemmän väkeä tälle hienolle leirille.

Itse pidän Gomez-sensein tyylistä opettaa, jossa asiat monasti käydään läpi ensin ilman kypärän laittamista päähän ja sitten uudelleen varusteiden kanssa. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä opetettavat asiat rauhallisesti, ilman hoppua ja todella sisäistää asiat jotka ovat tekemisen pointteina. Leirien nopea tempo ja rajattu aika vain tekevät sen, että jää kunkin harjoittelijan vastuulle poimia ne kaikki yksityiskohdat opetuksesta. Asioita tulee paljon päivän mittaan ja opettajilla ei ole yhden treenin aikana mahdollisuutta  korjata ja korjauttaa kaikkia näkemiään virheitä. Jos siis et tajunnut treenin pointtia, et tule sitä todennäköisesti kotiseurassasikaan harjoittelemaan. Sivusilmällä katseltuna voinkin sanoa, että monelle harrastajalle taisi olla tärkeämpää vauhdikas tekeminen sen sijaan, että olisi tehnyt niin kuin opettajat ohjasivat. Vinkkinä siis meidän väelle kun seuraavalle leirille lähdette: malttia treenaamiseen ja keskittykää tekemään oikein. Kun tulee paljon uusia asioita, ei auta että hosuu ja huiskii. Samalla olkaa rohkeita ja tulkaa lähelle katsomaan kun opettaja näyttää asioita. Jos jää salin kulmaan seisomaan, ei näe eikä kuule mitä sanotaan. Pitää tulla omaksumaan jokaisen askeleen ja jokaisen pienen liikkeen opettajan opetuksesta.

Itselle leirin kohokohta oli kummassakin treenissä olleet mawari-geikot. Se että pääsi tekemään monen itseään kauemmin harjoitelleen kanssa nopeassa temmossa toi jälleen hienoa tunnetta siitä, että joutuu oikeasti tsemppaamaan ja ylittämään itseään. Todella mukavaa pitkästä aikaa. Nuoremmille seuramme harrastajille myös tuli hyvää kokemusta ja positiivisia onnistumisia. Toisaalta näiden lisäksi myös kuhmuja ja mustelmia….sillä valitettavasti kaikki eivät ymmärrä otella 5.kyu henkilöiden kanssa näiden tason mukaisesti. Vaatii kypsymistä kendossa että osaa ottaa toisen huomioon ja tekee niin, että molemmat siitä hyötyvät ja molemmille jää se tunne että haluaa tehdä tämän henkilön kanssa vielä uudelleen. Jos mäiskii vastustajia täysillä ja tekee aloittelijoillekin tsuki-pistoja, voi jossain vaiheessa huomata, että ei ole montaa harjoituskumppania jotka tulevat pyytämää ottelua.

Kaikenkaikkiaan toivoisin siis enemmän harrastajia Tampereen leirille. Keski-Suomen seuroille on kerrankin leiri jolle ei ole pitkä matka. Ja koska leirillä oli pari harrastajaa Pietaristakin, ei matka ainakaan ollut se tekijä joka esti paikalle saapumisen.

Ensi vuotta odotellessa.

Mainokset
kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site