Blogiarkistot

Miks ne huutaa?

Huutaminen on kiinteä osa kendoa. Kauemmin harjoitelleille se on niin jokapäiväinen asia, ettei sitä edes ihmeemmin mieti enää, mutta nuoremmille harrastajille erikoinen ja ehkä joillekin vaikeakin osa harjoittelua. On joskus joku jopa lopettanut kendon harjoittelun kun koki huutamisen niin vaikeaksi asiaksi.

No miksi me sitten huudamme harjoituksissa? Sanakirjan mukaan syitä on monia, osasta emme itsekään ehkä ole tietoisia. Mutta tässä luettelo syistä huutaa : se kasvattaa omaa fiilistä, se keskittää voimat yhteen hetkeen kehittäen normaalia suuremman voiman, se kertoo vastustajalle oman voiman ja hengen, se ehkäisee vastustajan aikomuksia, se hämmentää vastustajaa, se ärsyttää vastustajaa, se vetää vastustajan hyökkäämään, se varmistaa oman voiton.

En enää muista oliko huutaminen vaikeaa itselleni silloin kun kendon aloitin. Joillekin se on todella vaikeaa ja joillekin helppoa, ei voi etukäteen sanoa kumpaan kukin aloittelija kuuluu. Yleistyksenä kuitenkin pojille se tuntuu olevan helpompaa kuin tytöille. Nytkin meidän peruskurssimme on aika hiljaista väkeä, kun taas parista edellisestä ääntä löytyy kuin laumasta mölyapinoita (vitsi vitsi, älkää lyökö lujaa!) 🙂

Ulkopuolisille kendon huvittavin piirre onkin juuri huutaminen. Se saa ihmiset pysähtymään ja katselemaan kendoa vähäksi aikaa, kunnes jatkavat matkaansa päätään pudistellen ja ihmetellen. Kuitenkin vanhemmille ihmisillekin jotka eivät tiedä kendosta mitään huutaminen urheilussa on aivan normaalia. Omasta lähipiiristäni voin sanoa, että kun nämä katselevat suomalaisten keihäänheittoa niin lähes joka kerta kuuluva kommentti on ”karjaisisivat nyt ees! Mihin se keihäs voi lentää kunnei ees karjaista kun heitetään?” Joten kiai suorituksen hetkellä on kuitenkin heillekin aivan normaali asia.

Kendossa me emme huuda vain sillä keihään heittämisen hetkellä, eli silloin kun lyömme. Meillä on kolme eri huutoa: huuto ennen lyömistä, lyönnin aikana ja lyönnin jälkeen. Tekstin alkupuolella olleesta listasta on selvästi nähtävissä mitkä eri huutamisen kohdat kuuluvat kuhunkin hetkeen. Vaikeaa on myös se mitä huutaa. Joskus tietämättämme huudamme oikeita sanoja joko suomeksi tai sitten japaniksi. Eräällä seuramme ei-nyt-aktiivilla harjoittelijalla oli hyvä voimakas kiai seme-ain aikana…ongelmana vain oli, että kiai sattui olemaan japaninkielinen sana, joka tarkoitti suomeksi vihannesta. No, pahempiakin on kuultu ilman että huutaja itse on asiaa huomannut, salin laidalla kylläkin on hauskaa ollut.

Vaikka luulisi että voimakas äänenkäyttö on suomalaisille normaalia, etenkin kun bussimatkalla joutuu kuuntelemaan jonkun selittävän kännykkään koko elämänsä, tai pukkarissa kuuntelee sählyjoukkueen älyttömän kovaäänistä ”keskustelua”, on kiai kaikesta huolimatta etenkin harjoittelun alussa vaikea asia. Ja kaikki tämä ennenkuin edes alamme keskustelemaan miten sen äänen tulisi muodostua, sillä siinä voimme vielä mennä pahasti harhateille, kun pallealla hengittäminen kääntyy sujuvasti palleilla hengittämiseen 🙂

Mainokset
kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site