Blogiarkistot

Tauon jälkeen

Blogi on pitänyt hiljaiseloa kun osa kirjoittajista on siirtynyt niin kiireiseen työelämään, ettei kirjoittelulle ole jäänyt aikaa ja muutenkin motivaatio blogitekstien kirjoittamiseen on ollut vähän hakusessa. Netistä löytyy jo niin hyviä kendo-aiheisia blogeja, että on kyseenalaista onko yhdelle vaatimattomalle enää edes tilausta. Kirjoittamisen aiheista ei ole ollut pulaa, mutta Satakuntalainen peruspositiivisuus on saanut aikaan sen, että ne ovat jääneet tuonne luonnokset-kansioon tai omaan päähän.

Nyt kesän tullessa on huomannut jo kuinka Kamppailuyhdistyksen tilat hiljenevät. Muissa lajeissa junnut ovat jo tainneet jäädä kesälomalle ja muutenkin naapurisalit vaikuttavat jo tosi hiljaisilta verrattuna syksyn hulinaan kun uudet peruskurssit alkavat. Monta kertaa saamme olla ainoat koko yläkerrassa jotka harjoitkesä salillauksia vetävät.

Tästä tulee mieleen kun monta kertaa näkee omia harrastajiamme ja kuulee kuinka tekisi mieli tulla harjoittelemaan, mutta kunto ei taida kestää harjoittelua. Ja minä uskon tämän. Jos on ollut harrastamatta mitään kunnon hiostavaa liikuntaa pidemmän aikaa, ei varmaan jaksaisikaan parin tunnin keikoa. Mutta, mitä jos tämän ei tarvitsisi olla ainoa vaihtoehto? Mitä jos meillä olisi matalan kynnyksen treenit, joihin olisi helppo tulla ja joissa kunto aivan varmasti riittäisi? Tehtäisiin kataa ja subureita tai vaikkapa tekniikkaharjoittelua bokkeneilla. Jos olisi helppo tapa päästä jälleen harjoittelun makuun, tarttuisitteko siihen, vai onko tämä kunnon riittämättömyys vain syy jollekin muulle?

Olisi kiva kuulla teiltä seuran harrastajilta, millaisiin harjoituksiin tulisitte ja milloin ne treenit olisi hyvä pitää. Kuitenkin uskon että kiinnostus kendon treenaamiseen ei ole kadonnut, se on vain jäänyt hieman taka-alalle kun välillä muut asiat ovat vieneet ajan. On selvä, että jos pitkän poissaolon jälkeen palaa harjoituksiin ja koettaa heti alkuun painaa sata lasissa, palaa loppuun melko nopeaan ja harjoittelusta ei jäänyt miellyttävä kuva. Sen tähden ajattelenkin kesäksi tuollaisia matalan kynnyksen harjoituksia, joihin kaikkien olisi helppo tulla. Tarvitsemme vain teiltä sen tiedon milloin olisi hyvä ajankohta sellaiset pitää. Seura on harrastajiaan varten ja me teemme kaikkemme, että kaikki voivat nauttia harjoittelusta kuntotasosta riippumatta. Ja ehkä, kun on kesän harjoitellut ja taitotaso ja kenties kuntotasokin hieman noussut, voi sitten ensi syksyllä lähteä harjoittelemaan enemmänkin sillä itseluottamuksella että pärjää harjoituksissa. Tai sitten ei, kyllä se yksi kerta viikossa aina sen nolla kertaa viikossa tilanteen voittaa 🙂

 

Mainokset

Artikkeli: Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Julkaistu Tengu -lendessä #4/1997

Koichiro Ooshige, Pori Jazz-leirin pääopettaja 2015

Onkohan Suomen kendoon muodostumassa ”eteläisten senseiden perinne”? Kuten Kagoshimalainen Onda sensei on Ooshige senseikin kotoisin Japanin eteläisistä osioista, Kyushun Miyazakista. Aivan tarkkaan ottaen on Kagoshima hänenkin synnyinpaikkansa.

Aiempaa kokemusta länsimaalaisista 42-vuotiaalla senseillä on ollut vain vähän. Niimpä ZNKR:n viesti Suomeen lähdöstä tulikin hänelle yllätyksenä. Miyazakin piirin poliisijoukkue ja kotiväki, vaimo sekä tytär ja poika (lukiolaiskendoka) saivat luvan toivottaa hyvää matkaa 7. danilleen! Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen, joten ensimmäinen asia, jonka suomalaiset saivat kuulla oli: Kiotoon lähdetään voittamaan. Ja maajoukkueen harjoittelusta saa koko muu porukkamme oivan piristysruiskeen.

Sodan tuhot vaikuttivat pitkään 1950-luvulle ja Koichironkin kotiolot olivat niukat. Miyazakilaiset tunnetaan Japanissa vantterina ja voimakkaina mutta lempeäluonteisina ihmisinä. Lapsuuden aika opetti Koichiron arvostamaan myös kärsivällisyyttä ja säästäväisyyttä, ominaisuuksia, jotka eivät mene hukkaan hänen opettaessaan viikottain pieniä lapsia. Kendo tuli hänen elämäänsä ala-asteen viidennellä. Urheiluharrastuksen suhteen oma valinta olisi ollut baseball, mutta koska isä oli kendoka, poika pantiin kendo-dojolle!

Voi kuitenkin olla, että seuraavalla sensein kertomalla tapauksella oli vaikutuksensa nuoren Koichiron myöhempiin vaiheisiin:

Ylä-asteella hänen oma koulunsa edellisvuotinen joukkue oli voittanut kummatkin jokavuotiset piirikohtaisista tasokilpailuista. Nyt oli Koichiron joukkueella puolustettavanaan voitonlippu, sempaiden esimerkki velvoitti. Mutta ensimmäinen kilpailu hävittiin! Sempait olivat tietenkin vihaisia, mutta suurisuinen Koichiro meni oitis lupaamaan, että toinen kisa kyllä voitetaan. Tilanne sai aikaan suuren hämmennyksen joukkueessa. Monet sanoi, että mitäs menit lupaamaan, saat itse hoitaa koko homman. Koko joukkueen jatko oli katkolla ja moni lähtikin. Mutta 5 kaveria sentään jäi. Nämä viisi aloittivat hirmuisen treeniputken ja kun kilpailupäivä sitten koitti, he voittivat! Palkintoseremonioiden hetkellä kaverit sanoivat Koichirolle että mene sinä ensimmäisenä, sinun ansiotasi koko voitto onkin!

Sensei, millaista työnne on Miyazakissa?

Toimin Miyazakin liikkuvassa poliisissa, kendossa piirin päävalmentajana (myös judojoukkue on). Niimpä tärkein tehtäväni, normaalin poliisintyön ohella, on piirini kendojoukkueen valmentaminen mahdollisimman hyväksi. Kun asetamme tavoitteemme on meillä mielessä vuotuinen poliisijoukkueiden kansallinen mestaruuskilpailu.

Miten Miyazakin poliisijoukkue on pärjännyt viime vuosina?

Vuonna 1995 olimme kolmansia ja viime vuonna 8. parhaan joukossa. Miyazakilla on Shinkage ryu’n kotiseutuna pitkät kendoperinteet, budo on näytellyt merkittävää osaa historiassamme. Miyazakin kendojoukkueet ovat voittaneet kolmesti peräkkäin tärkeitä kansallisia kilpailuja ja viime vuonna muuan neiti Atsuko Kai valittiin Osakan joukkueeseen, jossa hän voitti kansallisen naisten lukio-mestaruuden yksilökilpailussa.

Mitkä piirteet kendossa olivat mielestänne etusijalla ammattilaisuranne alussa?

Kendon muodot tekivät jo varhain minuun voimakkaan vaikutuksen ja se käytöksen kohteliaisuus, jonka kendoharjoittelu toi mukanaan. Toinen merkittävä seikka oli esteettinen kauneus. Kendon kamae on kaunis ja liikunta on kaunista, samoin oikein suoritetut iskut. Vaikka siis aloitin vastentahtoisesti kendon, lajin kauneus vei mukanaan. Olen kokenut pääseväni kendon kautta aivan erikoislaatuisella tavalla osalliseksi Japanin kulttuurista ja olen iloinen voidessani siirtää sitä opetuksellani uudelle sukupolvelle. Opetan poliisitoimeni ohella viikottain lapsia, joiden iät vaihtelevat 6:sta 15:sta. Tällä nuorten dojolla muuten näkyy myös länsimaalaisia, noin 30-vuotiaita Japanissa asuvia amerikkalaisia, jotka eivät voi harjoitella esim. poliisidojolla. Tänä päivänä on mielestäni etusijalle nousemassa kysymys ja haaste kendon säilyttämisestä alkuperäisenä. Kuinka voimme siirtää kendon tulevaisuuteen sitä muuttamatta.

Oletteko kiinnostunut kobudosta?

Toki olen kiinnostunut, mutta aika ja kädet eivät riitä kaikkeen tekemiseen. Minulla on päätoimi poliisina, kilpailuvalmennus ja vielä nuorten opetus. Kaiken lisäksi Miyazakissa on tällä hetkellä vaikeata löytää elävää kosketusta kobudoon sillä ainut tietämäni harrastaja asuu Kagoshimassa.

Mihin keskitytte tällä hetkellä omassa harjoittelussanne?

Haluan ensi alkuun sanoa että oma osaamiseni on hyvin vähäistä. Kendossa oppiminen on jatkuvaa ja opiskelulle ei ole loppua. Tällä hetkellä pyrin kuitenkin tavoittamaan rauhan ja järkkymättömyyden sydämeeni vastustajan edessä. Kävi tämä semensä kanssa päälle kuinka ärhäkästi tahansa, koetan pitää itseni tyynesti koossa: ho-shin… Tämä ei rajoitu kendoon vaan koskee koko elämää, sitä voi ja tulee tavoitella joka hetki.

Kuinka voi mitata omaa edistymistään?

Ainoa tapa on luultavasti saada palautetta ottelussa tai harjoittelussa. Epäsuorasti siten, että huomaat itse saavasti pisteen aiemmin vaikealta vastustajalta. Tai sitten suoraan, jos joku sanoo sinun edistyneen. Ainoa, joka voisi näin tehdä omalla dojollani on oma opettajani Kai sensei, 8. dan kyoshi.

Millaisia kendokoita ovat lähitulevaisuuden mestarit?

Esimerkkeinä voisin mainita Eigan-veljekset ja Miyazakin-veljekset ja Haradan Tokiosta, joka menestyi hyvin Japanin mestaruuskilpailuissa jo 1995. Samoin mainittakoon Nabeyama Tsukuban yliopistosta. Kaikkia heitä yhdistää se päämäärätietoinen tapa, jolla he harjoittelevat. Totta kai nämä ovat sporttisia nuoria, mutta menestykseen tarvitaan myös päätä ja intohimoa harjoitteluun. Nykyisin on taas sääntönä vapaa osallistumisoikeus mestaruuskilpailuihin dan-asteeseen katsomatta, tässä jokin aika sitten karsimaan pääsivät vain vähintään 6. danin haltijat.

Millaiset ovat länsimaalaisen ihmisen mahdollisuudet todella edistyä budossa?

Mitään suoranaista estettä kehittymiselle ei ole. Onhan teillä vankka kroppa ja kaikki mitä tarvitaan. Ainoa vakava puute on monien erilaisten harjoituskumppanien puute. Se on suurin esteenne kehittymiselle. Se, että olette kookkaampia ja painavampia ei merkitse mitään. Jalkatyö on kaiken perusta. Pitkä harjoitus, jonka äsken teimme saattaa vetää joiltakin lantionseudun kipeäksi. Mutta uuttera jalkatyön harjoittelu merkitsee varmaa edistymistä.  Minua hämmästytti se kelpo liikkuminen, jota sain nähdä heti ensimmäisissä harjoituksissa. Muistakaa, että tärkeintä on oppia asiat ruumiilla.

Aivan ovella odottavat Kioton MM-kisat (3/97). Kaikille Euroopan maille ne ovat  todellinen huipputapahtuma. Mitkä mahtavat olla japanilaisten isäntien tavoitteet?

En ole käynyt kysymässä ZNKR:n virkamiehiltä, mutta oletan että tärkeintä on tarkistaa kendon taso maailmanlaajuisesti ja samalla antaa eväitä sen parantamiseen entisestään. Tärkeintä on kuitenkin ystävyyden ja kontaktien lujittaminen. Vaikka WKC kilpailuna poikkeaa Japanin omasta kansallisten kilpailujen sarjasta, on varmaa, että kaikki arvostavat Japanin joukkueen pääsyä ja siinä menestymistä. Vastaavasti on menestyminen myös länsimaisille joukkueille mitä mainioin suositus.

Hukattuja mahdollisuuksia?

Kaikki ihailevat nuorta Jari Litmasta joka jaksoi potkia palloa illasta aamuun, tai Teemu Selännettä joka oli jäällä jo ennen muita ja jatkoi harjoittelua kun muut jo menivät kotiin. Samoin on hienoa nähdä kendo-dokkarissa maailmanmestarin harjoittelevan tyhjässä salissa tai 8.danin kokeeseen valmistautuvan poliisi-kendokan tekevän samoin. Nämä ovat kaikki hyviä esikuvia. Tahtoisin vain huomauttaa…meidänkin salilla on peili ja meidänkin salilla on lyöntinukke. Kovin harvoin vain näen kenenkään niitä hyödyntävän. On toki mahdollista että päivisin siellä on väkeä treenaamassa niillä jonoksi asti, mutta jotenkin vähän epäilen tätä.

Itselläni sitkeä pohjevamma on pitänyt minut poissa normiharjoittelusta jo hetken. Sen tähden olen taas palannut vanhoihin tapoihini ja harjoitellut omalla ajallani. Olen käynyt päivisin tekemässä 50-100 lyöntiä nukelle ja täytyy sanoa että se on harjoitteluna erinomaisen kehittävää. Missä normaalissa harjoituksessa sinulla on aikaa lyödä 100 men-lyöntiä niin että voit rauhassa keskittyä omaan tekemiseesi? Jos normaaleissa harjoituksissa tehdään men-lyönti viisi kertaa ja näitä settejä vaikka kolme kertaa, niin nyt sinulla olisi oikeasti mahdollisuus kaikessa rauhassa lyödä niitä vaikkapa se sata kertaa. Aikaa myöten tämän tuoman tuloksen kyllä huomaa.

Joten kehottaisin kaikkia käyttämään tilaisuutta tälläiseen harjoitteluun. Lyökää men-lyöntejä nukelle, tehkää kataa ja subureita peilin edessä. Se auttaa huomattavasti myöhemmin visualisoimaan omaa tekemistä ja oikeita liikeratoja. Ottakaa vaikka jokin osa-alue mitä työstätte: tenouchi, ashisabaki, ki-ken-tai, oikea asento, lyönnin nopeus tai lyöntimatkan kasvattaminen laskemalla lankut joiden yli teette.

Meidän salimme on oikeasti meidän salimme 24/7. Siellä voisi käydä aamulla ennen töihin menoa lyömässä men-lyönnit. Ei mene kuin vartti lyödä 50 hyvää meniä. Tai töistä tullessa. Vanhaa slogania mukaillen ja tv-shoppia lainaten ”saatat huomata vaikutuksen jo seuraavassa graduoinnissasi!”

The continent where kendo takes root 1 ~My way of sword~

It was at the age of 10 that I met kendo. My father was sickly, which encouraged me to become mentally strong. I thought I must support my mother and elder sister instead of him. I started practicing kendo in neighboring dojo, where was famous as hard practicing. Students around me had already learned kendo since kindergarten or lower primary school, so my start might have been late behind them. Their skills were more sophisticated. I surely wanted to catch up with them. I went to the dojo earlier than anybody and washed cold floors with a wet rag in the middle of the winter. After six months since the beginning, my teacher allowed me to wear bogu. I even now clearly remember the first shiai as fukusho taken place in Nippon budo kan. The title, “All Japan Kendo Competitions for students” reminds me of my struggling just NOT TO LOSE.

I quit kendo after my graduation from high school. Never did I visit my dojo. In such one day, one of dojo members informed me of our teachers’s sickenss. He would not be able to teach kendo four times a week anymore. The dojo immediately decided to close until his recovery.

Nobody knew whether it would open again. Then it was natural that we came up with the idea we held thank-you party for our teacher. I had dedicated my schooldays to be in the dojo. I answered I would attend, of course. I was sure that everyone who I practiced with was also going there.

However, what I saw was few unknown beginners and their parents-nobody who I was familiar with. Previous energy and liveliness didn’t exist there. When I saw many piles of snacks and juice left in the boxes, I couldn’t help crying. I wished I could have expressed my gratitude to my teacher, eating and drinking those snacks and juice with my reunited generation.

Many piles of snacks and juice gave me decision to become a high school teacher. I suddenly wanted to build kendo club that is hard but fun, just like my teacher once had showed me. Few years later, I started my career as an English and kendo teacher in private high school in Saitama Prefecture. I used an old chinese character「劔=sword」on school tenugui I ordered. That’s because the name of my dojo is「劔忍館」ken-nin-kan. My four years were full of high motivated students and warmhearted community.

The most important reason I decided to come to Finland was to observe Finnish educational system. However, my life in Pori was not only this experience. Unexpected but precious thing from looking back now is the fact that I have belonged to Pori dojo. My way of sword so far led me to the wonderful encounter.

To be continued

Posted by Yuta Abe

IMG_0117

IMG_0125

Väärin voitettu?

Kuuntelin tuossa taannoin suomalaista eturivin  juokkuelajin valmentajaa radiosta ja pari mielenkiintoista asiaa jäi mieleen pyörimään. Yleinen ajatus on että SM-tason joukkelajit ovat tulosurheilua ja jollei tulosta tule, vaihdetaan valmentajaa toiseen joka saa joukkueesta irti toivotunlaisia tuloksia. Samalla joukkueen jäsenet alistetaan pelaamaan yhteisen tavoitteen mukaan. Jos tämä tarkoittaa sitä, että kytätään vain voittoa erikoistilanteen tai vastahyökkäyksen kautta ja muuten vain puolustetaan, eikä edes koeteta rakentaa peliä, niin sitten vain tehdään jos se auttaa saamaan kaivatun tasapelin taikka mahdollisen 1-0 voiton.

20121025215116a0b

Huonosti päättynyt shiai?

Tämän kyseisen valmentajan, joka ei ole tekemisissä jalkapallon kanssa, tälläinen ottelu olisi väärin voitettu. Mutta voiko ottelu olla väärin voitettu? Jos se on voitettu niin se on voitettu! Tulosurheilussa voitto on tärkeintä ja sen saavuttamiseen käytetyt keinot toisarvoisia. Vai ovatko? Radiossa haastatellun valmentajan mielestä valmentajan tehtävä on toimia pelaajan kehittäjänä niin, että tämä saavuttaa täyden potentiaalinsa ja kehittyy pelaajana. Hänen mielestään voitto ei ole päämäärä, vaan tulos. Ja tämä on mielestäni erittäin hieno ajatus!

Eityisesti kendossa, jossa on paljon hienoja ja yleviä opetuksia, voidaan kannustaa harrastajia kehittymään niin, että vastustajan lyöminen ilman että itse tulee lyödyksi olisi ainoa päämäärä. Joskus huonokin lopputulos voi pidemmän päälle olla hyvä, kuten sanonta ”uttemo yoshi, utaretemo yoshi – on hyvä lyödä ja hyvä tulla lyödyksi” opettaa. Sanonnan mukaan ei voi kehittyä jos pelkää että itseä lyödään, eikä opi lyömäänkaan jossei tule lyödyksi.

Ihmisluontoon tottakai kuuluu, että ei halua hävitä. Kukapa nyt sellaisesta pitäisi? Aina sitä mieluummin voittaa ottelun tai turnauksen, kuin että häviäisi jo vaikkapa poolivaiheessa. Mutta hävitäkin voi hyvällä ottelulla ja voittaa voi huonosti matsaamalla. Kumpi mahtaa pidemmän päälle johtaa kehitykseen kendon harrastajana? Ja jos nyt ajattelet että tämä ei koske sinua, koska olet nuori ja nopea ja voitat kaikki nopeudellasi….ei mitään hätää. Palataan asiaan kahdenkymmenen vuoden päästä, jos yhä harrastat kendoa, ja huomaamme molemmat että ajatuksesi ovat kyllä muuttuneet 🙂 Silloin olet jo ehkä oppinut sen mistä nämä sanonnat ja suuret opettajat ovat puhuneet ja haluat välttää sen että voittaisit ottelun väärin, ja sen sijaan haluat että se on tulos kehityksestäsi tässä hienossa harrastuksessa.

Miten kendo valtaa maailman?

Löysin jokunen aika sitten Kendo Finderin. Kendo Finder on uusi, vielä beta vaiheessa oleva palvelu, minkä tarkoituksena on saada kaikki kendoseurat sekä -tapahtumat yhdelle kartalle. Jokainen käyttäjä saa halutessaan lisätä palveluun oman seuransa ja järjestämiään tapahtumia. Idea on mielestäni loistava! Kansainvälisiä tapahtumia voi helposti etsiä yhdestä paikasta, omien tapahtumien markkinoiminen suurelle kendoyleisölle on helpompaa ja matkustaessa on helppo löytää lähin kendoseura jos treenaaminen kiinnostaa. Tätä kirjoittaessani kartalta löytyy seitsemän suomalaista seuraa/tapahtumaa.

Kendo on edelleen aika tuntematon laji puhumattakaan iaidosta tai jodosta. Kun kerrot harrastuksestasi, on vastaus lähinnä ”hääh?”.  Vaikka olenkin harrastanut lajia vain sosiaalisen median aikakaudella, uskon että tilanne on helpottunut. Tiedon jakaminen on helpompaa kuin koskaan ennen.

Rajaheitto-blogissa haastateltiin aikaisemmin kesällä judokaa, jonka mielestä kamppailulajien näkyvyys Suomessa on heikkoa. Emme kuulu valtavirtalajeihin mistä urheilutoimittajat kirjoittavat. Suomalaisia kiinnostavat jääkiekko, hiihto ja isot kilpailut, kuten MM-jalkapallo ja olympialaiset, vaikka suomalaiset eivät niihin osallistuisi tai menestyisi. Marginaalilajien uutisointi on vähäistä ja edes SM-kilpailuista on vaikeaa saada juttua lehteen.

Emme voi siis luottaa siihen että lehdistö jakaisi lajiemme ilosanomaa vaikka lähettäisimme heille tiedotteita läjäpäin. Pieni juttu lehden nurkassa ei tuo sadoittain uusia harrastajia lajien pariin, vaikka jokainen juttu on voitto. Meidän pitää luoda positiivista näkyvyyttä itse, mielellään kaikkien yhdessä, kaikin mahdollisin tavoin.

Jaoin Rajaheitto-blogin jutun Facebookissa ja kommenttikentässä keskustelimme muiden kendokoiden kanssa lajin näkyvyydestä. Esille tuli yksi loistava idea mitä olen pallotellut itsekin moneen kertaa, mutta mitä en ole osannut toteuttaa: mainosvideo. Ken homman hallitsee, on YouTubeen laitettavan videon tekeminen helppo homma, vaikkakin veisi hieman aikaa. Loistavia videoesimerkkejä ovat muun muassa Japanin kendon mestaruuskilpailujen mainosvideo sekä Italiassa järjestettävien pienempien kilpailujen raportti video. Hyviä videoita suomalaisestakin kendosta olisi ilo jakaa esimerkiksi peruskurssimarkkinoinnin yhteydessä.

Kendo Finderin kaltaisten palveluiden avulla olemme edes tietoisia toisistamme, toisista kendoharrastajista ja heidän tapahtumistaan. Ehkä yhtä lisääntyvissä määrin näkyisimme myös niille, ketkä eivät lajia vielä harrasta tai ole siitä koskaan kuullutkaan. Siinä on tavoitetta.

Jo joutui armas aika

…ja kendokan suvi suloinen. Sillä kesä on todellakin mielestäni parasta treeniaikaa kendon harrastamiseen. Mikään ei vedä vertoja sille, että harjoituksiin tullessa on lämmintä ja salilta lähtiessä ei tarvitsekaan putsata auton ikkunoita puhtaiksi jäästä, jolloin samalla lihakset jähmettyvät jälleen kalikoiksi. Kesätreeneissä saa nopeasti lihakset lämpimäksi ja hien virtaamaan. Viimeksikin treeneissä salissa oli +24,5 astetta lämmintä ja pari vankkaa sadekuuroa pyyhki alueen yli treenien aikana, nostaen kosteusprosenttia melkoisesti ja….se oli todella hienoa! Mikä sen mahtavampaa kuin jatkuvasti valuva hiki ja kroppa joka nauttii lämmöstä 🙂

Meillä Porissa on kesäharjoittelu kuulunut ohjelmaan seuran alusta alkaen. Onneksemme meillä on ollut aina ymmärtäväisiä tahoja, jotka ovat tarjonneet meille mahdollisuudenJigeiko käyttää liikuntasalia mielin määrin. Ensin Porin taidekoulu ja sitten muutamat muut koulut ovat olleet erittäin tärkeitä seuran kehitykselle. Koskaan emme ole kesälomaa pitäneet ja jotenkin moista ajatusta ei enää edes ymmärtäisi. Toki monetkin lähtevät johonkin kesälomamatkalle viikoksi tai kahdeksi, mutta koko kesä ilman kendoa? Mahdotonta! Miten voisi edes kehittyä jatkuvasti jos pitää vuodessa kolmenkin kuukauden harjoittelutauon? Sitten tullaan harjoittelemaan taas syksyllä ja vähän treenataan talvellakin ja valitellaan kylmyyttä. No mitäs et harjoitellut kesällä kun oli lämmintä ja ihanaa! Meillä täällä Suomessa kesäharjoittelun olosuhteet ovat kuitenkin varsin maltilliset verrattuna lajin emämaahan, missä kuumuus ja ennenkaikkea kosteus lyövät ensimmäisen ipponin suomalaisharrastajalle jo ennenkuin vastustajat siihen ehtivät.

Onhan kesällä kaikenlaista puuhaakin enemmän kuin talvella. On terassia ja grilli- ja saunajuhlia ja kaikenlaista puuhaa mökillä ja se tuleva kesälomamatkakin. Toki kesästä pitää voida nauttia myös salin ulkopuolella, ei Suomen lyhyttä ja vähilumista kesää pelkästään salilla vietetä. Mutta löytäkää myös se aika nauttia kendon harrastamisesta silloin kuin se on kaikkein nautittavinta, kesällä. Huomaatte että siihen hyvään tunteeseen jää kummasti koukkuun ja kestää paremmin taas ne seuraavan talvenkin treenit, kun tietää että kyllä se seuraava kendokesä sieltä taas on tulossa.

The sensei experience 2014

Jälleen on kerran ohi se hieman raskas, mutta palkitseva aika kun pidetään kunnon intensiiviviikko opettajan kanssa. Parit treenit päivässä opettajan katsoessa vieressä ja korjatessa tekemistä tarpeen mukaan tuo jälleen sen fiiliksen…mihin sitä olisikaan kyennyt jos olisi koko kendotreenaamisen ajan saanut tälläistä opetusta? Viimeisenä päivänä, viimeisen opettajan kanssa tehdyn keikon jälkeen, oma kendo oli kuitenkin jälleen vahvempaa ja terävämpää kuin aikoihin. Miten saada se taso pysymään nytkin kun opettaja on lähtenyt? Tulee olemaan todella haastavaa.

Keiko Poridojolla

Keiko Poridojolla

Mitä viikko sitten antoi? Uusia ja selkeitä tapoja esittää asioita ensinnäkin. Oli hienoa katsella miten yksinkertaisilla asioilla voidaan esittää kote-lyönti, tai vaikkapa bokkenin terän painopiste. Tänä vuonna opetuksia tuli enemmän kuin vuosiin myös muutenkin kuin vain kendon tekniseltä puolelta. Toki tekninen puolikin oli hyvin esillä. Vaikka onkin reilut parikymmentä vuotta harjoitellut ja silti tulee parissa päivässä toistakymmentä uutta tekniikkaa vastaan, niin johan on jännästi asiat 😮

Mutta tämän viikkomme mieleenjääviä asioita:

  • Jos et pysty ottamaan lyöntejä keikossa vastaan, vaan väen väkisin torjut kaikki vastustajan lyönnit edes yrittämättä oji-wazaa, niin sinulta pitäisi ottaa bogu pois. Ethän sitä edes tarvitse, jos et pysty hyväksymään että välillä sinuunkin osutaan.
  • Ylävartalon pitäisi nojata eteenpäin lyönnin osuessa. Vartalo suoristuu kyllä kun vasen jalka tulee oikealle paikalleen osuman jälkeen. Ponnista lisäksi mahdollisimman kaukaa, aika tekee kyllä tehtävänsä ja iän karttumisen myötä lyöntietäisyys lähenee.
  • Tee aina 100% tasolla. Jos tällä viikolla teet vain 80%, siitä tulee nopeasti sinun uusi 100% ja sitten jatkossa teet jälleen siitä vain 80% ja sitten tasosi onkin alkuperäisestä vain 64%. Näin nopeasti tason tippuminen tapahtuu.
  • Jos vastustaja nostelee vasenta kättään pään päälle torjuakseen kaikki sinun lyöntisi…no eipä kerrotakaan kaikkea, mutta opettajan viesti mitä tälläiselle tapaukselle saa tehdä oli harvinaisen selkeä. Joskus pikkaisen tough love opetusta toimii.
  • Älä anna harrastajien oppia huonoja tapoja. Jos vuoden verran teet jotain väärin, menee kaksi vuotta korjata se. Etenkin lyötäessä fumikomilla pitää jalan ja miekan tulla samaan aikaan. Jos näin ei käy, on parempi ottaa vaikkapa men ja kotet pois ja keskittyä vain tähän seikkaan kunnes onnistuu.

Siinä jo kokoelma asioita joita viikon aikana tuli. Kaikkia ei tietenkään ole mukana koska viikon aikana tuli juttua opettajalta niin paljon ja osa on suunnattu vain omalle kehitykselle. Intensiiviviikko tosiaan sai taas halun tehdä kendoa enemmän ja paremmin. Ei kai sitä opettajan vierailulta voi enempää pyytääkään.

 

Shimohashi-sensein haastattelu

Shimohashi-sensei vietti Porissa viikon päivät ja viime vuoden tapaan päätimme haastatella tämän vuoden haken-senseitä hänen Porin vierailunsa aikana. Höyryävän teekupin äärellä saimme enemmän tietoa hänen ajatusmaailmastaan kendon kannalta, kuin mitä olisimme pelkkien harjoitusten aikana pystyneet saamaan.

Shimohashi-sensein alkutaival kendon parissa

Shimohashi-sensei opettamassa junnuja

Shimohashi-sensei opettamassa junnuja

Shimohashi-sensei tutustui kendoon jo nuorena, kun hänet vietiin dojolle isoveljiensä mukana, eihän pientä lasta voinut jättää yksin kotiin vanhempien ollessa töissä. Hän oli tällöin noin viisi vuotias. Nuori Shimohashi seurasi harjoituksia ensin sivusta, mutta myöhemmin pääsi myös itse mukaan harjoituksiin. Virallisesti hän aloitti harjoittelun kuitenkin seitsemän vuotiaana koulun alettua.

Ensimmäinen vuosi harjoiteltiin ainoastaan ashisabakia ja subureita. Ennen kuin Shmohashi sai lapsena osallistua harjoituksiin, hän teki subureita renkaasta tehdyn lyöntinuken kanssa. Yhä edelleen sensei uskoo, että lasten kanssa harjoitellessa jalkatyö, suburit ja oikean ajoituksen löytäminen on tärkeintä, eikä junnuille saisi bogua antaa ennen kuin nämä perusasiat on kunnossa. Kuitenkin myös Japanissa on sama ongelma kuin Suomessa: lapset karkaavat jalkapallon pariin jos kokevat tällaisen perusharjoittelun tylsäksi eivätkä saa uusia virikkeitä. Shimohashille bogu ostettiin toisella luokalla.

Oma kendomme kehittyy esikuviemme kautta, opimme jokaiselta opettajalta jotain ja myös Shimohashilla on ollut useita esikuvia uransa aikana. Kuitenkin yhden mainitakseen hän kokee suurimmaksi esikuvakseen Yasunori Taniguchin, 9. dan hanshi. Shimohashi-sensei ei kuitenkaan koe että hän itse koskaan tulisi samanlaiseksi kendokaksi, mutta pitää Taniguchi-senseitä esikuvanaan. Myös houkutus poliisin ammattiin lähti Shimohashin ensimmäisen opettajan esimerkistä, joka oli poliisi. Yläkouluikäisenä Shimohashi oli vakuuttunut että poliisin ammatti oli hänen juttunsa.

_MG_6561

Shimohashi-sensei tekemässä ji-geikoa K. Ruuhilahden kanssa Porissa

Pelkäämällä ei voi voittaa

Lukioaikoina Shimohashi sanoo pelänneensä poliisi-kendokoita. Kuitenkin itse tullessaan poliisiksi, Shimohashi huomasi, että omaa ajatusmaailmaa pitää muuttaa jotta jossain vaiheessa voi voittaa.

Pelkäämällä ei voi voittaa, mutta ajatusmaailmaa muuttamalla, voiton voi saavuttaa”, selostaa Shimohashi.

Shimohashi-sensein tavoitteina urallaan on aluksi ollut tulla valituksi kilpailijaksi kisoihin. Tämän hetkinen tavoite, eli tulla kendon opettajaksi on saavutettu kun hän on nyt opettajana poliisikoulussa. Seuraava tavoite on saavuttaa 8. dan, mitä hän oli kokeilemassa jo ennen Suomeen tuloa.

Shimohashi on ollut mukana poliisin erikoisjoukoissa, missä harjoittelua oli paljon. Ryhmään kuului 16-henkeä, joista seitsemän pääsi kisaamaan. Kilpailu paikoista oli kovaa, ja jos ei antanut parastaan, tippui pois.  Aamut olivat aikaisia ja jos halusi pärjätä osallistuttiin myös illan keikoon, jotta pysyi mukana. Kun kaikkien treenimäärät pysyvät samana, on henkisellä puolella suuri merkitys.

Jos harjoittelette saman verran kuin edistyneemmät, ette koskaan saavuta heitä. Jos haluatte edistyä, pitää treenata vielä kovempaa” Shimohashi kertoi hänen opettajien sanoneen.

Kendo, fyysinen vai henkinen taistelu?

Shimohashi-senseiltä on katkennut molemmat akillesjänteet kendon yhteydessä. Sensei kokee että tapaturmat ovat yhteydessä henkiseen mielenlaatuun, ja jos harjoituksessa ei ole täysin mukana, on loukkaantumisen riski suuri. Shimohashi-sensei kertoikin, että hänen toinen akillesjänteensä katkesi juuri harjoituksissa, mitä ei ollut tarkoitus olla, ja joihin hän ei olisi kyseisen opettajan kanssa halunnut osallistua. Sinä päivänä oli tarkoitus olla vain aamuharjoitukset, jotka loppuivat kymmeneltä, mutta harjoitusten jälkeen kerrottiin harjoitusten jatkuvan puoliltapäivin. Iltapäivän harjoituksissa akilles katkesi.

Jos ei halua, ei kannata”, sanoo Shimohashi.

Kendo sisältää paljon urheilun elementtejä, mutta Shimohashi-sensein mielestä kendo on budoa ja toivoo asian myös pysyvän näin. Urheilussa tärkeintä on voittaminen, millään muulla ei ole väliä, mutta budossa sellainen olisi epäkunnioittavaa, selostaa Shimohashi-sensei. Vastustajaa pitää kunnioittaa, koska ilman vastustajaa, kenen kanssa sinä tekisit kendoa?

Yksin ei voi tehdä mitään”, toteaa Shimohashi-sensei.

Shimohashi-sensei kokee että kendo on auttanut lukemaan toisten ihmisten sisintä paremmin kuin mihin muut kykenevät ja on siitä kiitollinen kendolle. Tätä pystyy hyödyntämään myös arkipäivässä. Hän on myös oppinut ajattelemaan, että jos harjoitukset tuntuvat rankoilta ja haluaisi väin hävitä, jotta pääsisi lepäämään, kannattaa tiedostaa, että myös vastustaja on väsynyt ja hänellä on vieläkin kurjempi olo. Tästä saa lisää voimaa itselle ja lisää energiaa.

Neuvoja suomalaiselle kendokalle

Shimohashi-sensei on huomannut, että suomalaiset kendokat osaavat hyvin muun muassa suburit ja peruslyönnyt ja heistä näkee, että monet taitavat opettajat ovat jo antaneet heille neuvojaan. Kaikki on kuitenkin kiinni itse kendokasta, onko ottanut nämä opettajien neuvot vastaan ja harjoitellut niiden mukaisesti. Tähän kukaan opettaja ei pysty vaikuttamaan.

Shimohashi-sensei on halunnut Suomen reissunsa aikana painottaa valmennuksessa niitä asoita, mitkä eivät näy ulkoisesti, mutta on kuitenkin kokenut asian ilmaisemisen vaikeaksi  kielimuurin tähden. Hänen mukaansa ottelu alkaa ennen kuin miekat menevät ristiin. Kaikki alkaa oikeastaan jo salin ulkopuolelta, missä tapaa harjoittelukaverit ja voi tutkailla millaisia ihmisiä he ovat, myös henkisesti.

Se on henkisen puolen kasvua ja harjoittelua, ei vain että lyödään shinaille men, kote ja do:ta”, selittää Shimohashi-sensei.

Suomalaiset tekevät Shimohashi-sensein mukaan suburit ja peruslyönnyt särmästi ja hyvällä tekniikalla, mutta erilaisia tekniikoita osataan vähän ja oma repertuaari niitä on hyvin kapea. Shimohashi sensei onkin vierailujensa aikana pyrkinyt esittelemään mahdollisimman paljon teknikoita, jotta ne tulisi tutuiksi. Oppimalla lisää tekniikoita pääsee oman kendon tekemisessä jälleen uudelle tasolle, mutta tähän vaikuttaa Shimohashin mukaan myös oma henkinen tilanne.

Kendossa ensimmäisenä tulee silmä, toisena jalka, kolmanneksi sielu, neljänneksi voima” selittää Shimohashi esitellen Japanin kendoliiton teosta Japanese English dictionary of kendo. ”Se mitä me keikossa teemme, on vasta neljäntenä, ennen sitä pitäisi harjoitella kolmea ensimmäistä kohtaa” jatkaa Shimohasti-sensei.

Tällaiset opetukset ovat japanilaisille kendokoille tuttuja, koska he kuulevat niitä pienestä pitäen dojolla. Suomalaisille, ja muille ulkomaalaisille, nämä ajatukset ovat kuitenkin vieraampia.

Porin kendoseura kiittää Shimohashi-senseitä vierailusta!

Porin kendoseura kiittää Shimohashi-senseitä vierailusta!

Tulkkauksesta kiitos Takako ja Kimmo Servolle!

5-nations kokemus

Joitain ajatuksia mitä heräsi, kun olin harjoittelemassa tuomarointia 5-nations turnauksessa, on jo kadonnut. Olisi pitänyt kirjoittaa asiat ylös heti kun pääsi kotiin, mutta kiire mukamas yllätti jälleen kerran.  Mutta…koetetaan herätellä harmaata massaa pääkopassa ja katsotaan mitä nousee pintaan.

Aloitetaan positiivisista fiiliksistä. Oli itselle todella hienoa päästä keskittymään tuomarointiin useamman tunnin rupeamassa ja etenkin kun ottelut käytiin sellaisella tasolla, ettei voinut antaa keskittymisen herpaantua hetkeksikään kentällä ollessaan. Tälläiset mahdollisuudet tuomaroinnin harjoitteluun ovat itsellä harvassa ja olin _MG_6167todella tyytyväinen päästessäni sen käyttämään. Päivä oli itselle todella antoisa. Kentällä kilpailijana ollessa asiat näki yleensä hyvin musta-valkoisina, eihän tuo ollut piste, tuo varmasti oli piste, tuomarit on puusilmiä. Tuomarina työskentely tuo shiaihin jonkinlaista…suvaitsevuutta, tai asioiden katsomista laajemmasta näkökannasta. Asiaa on vaikea selittää, sillä on se tunne joka kehittyy kun näkemyskin kehittyy. Jos on kehittyäkseen.

Muuta positiivista joka tulee mieleen on Eurooppalaisten ottelijoiden (lähinnä tosin miesten) yhä kehittyvä fysiikka. Ottelijat ovat todella urheilijoita, urheilijoiden kunnolla ja voimalla ja reaktioilla varustettuja. Ja tämä urheilija-sanan positiivisimmassa mielessä. Tämä on varmaankin piirre jossa Eurooppalaiset saavuttavat japanilaisia kaikkein eniten ja olikin hienoa nähdä kuinka voimallisesti lyönteihin mentiin koko kropalla. Tästä seuramme jäsenet voisivat ottaa oppia paljonkin.

Mutta ei niin hyvää etteikö jotain vähemmän hyvääkin. Sanan urheilu ikävimmätkin puolet alkavat yhä enemmän puskea esiin kendon shiaissa. Miesten ottelut olivat välillä kuin jatkuvaa kote-hippaa, shinaita vaan poikittain ja koetetaan räppäistä koten suuntaan ja taas shinai poikittain ettei vaan omaan koteen osuisi. Ensimmäinen tuomarikierrokseni kentällä sisälsi kuusi otteluja ja niissä saldona oli kaksi hansokua ja yksi piste. Kuudessa ottelussayksi piste! TYYYYLSÄÄÄÄÄÄ! 🙂 Aika kultaa muistot, mutta kun kauan sitten Suomen miesten maajoukkue voitti EM-hopeaa, päättyivät kaikki ottelut joko 2-0 voittoon tai 0-2 tappioon. Nykyinen tyyli voittaa tekemällä vain se mitä minimissään vaaditaan voittoon, ei kerää suuria hurrauksia yleisöstäkään. Mutta…kukin tyylillään. Ajat muuttuvat ja tekijät myös.

Kaikenkaikkiaan siis kuitenkin hyvin antoisa päivä. Mutta, kendon katsominen paikan päällä on aina parempaa kuin sen katsominen netistä ja sen takia ihmetyttikin ettei katsomossa ollut enempää kendon harrastajia. Jos haluaa oppia tekemään hyvää ja oivaltavaa keikoa, on kuitenkin nähtävä myös kilpa-kendoa ja varastettava sieltä tekniikoita omaan käyttöön.  Sen tähden, ensi kerralla kun tälläinen tapahtuma järjestetään, kaikki katsomaan kisoja ja samalla ottamaan oppia omaa kendoa varten.

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site