Blogiarkistot

Lapsia ja aikuisia

Porin kendoseura piti jälleen sitten peruskurssinäytöksen. Väkeä oli hienosti paikalla yli neljäkymmentä. Mutta mutta…jälleen kerran suurin osa oli vanhempia jotka toivat lapsiaan katsomaan uutta harrastusta. Uusia aikuisaloittajia ei tainnut olla montaakaan. Tämä sama oli nähtävissä, kun katselimme miten karate pärjäsi omassa näytöksessään. Sielläkin paikalla oli suuri määrä tulevia junnuharrastajia vanhempiensa kanssa.

Mistä sitten johtuu että aikuiset eivät lähde mukaan kamppailulajien peruskursseille? Onko yleinen ajatus että nämä lajit pitää aloittaa nuorena ja jos niin ei ole tehnyt niin on liian myöhäistä ja paikat eivät kestä enää harjoittelua. Tänäänkin kuulin yhden alta kolmikymppisen isän sanovan, että tarvitsee vain muksu-kendon esitteen kun itsellä on polvet siinä kunnossa ettei voi enää harrastaa. Ensinnäkin on surullista, että jo siinä iässä polvet ovat huonossa kunnossa ja toisaalta on selvästikin olemassa harhaluulo siitä mitä kendon harjoittelu vaatii.

Pitäisi siis päästä esittelemään lajia myös 25+ vuotiaille. Näillä on elämä jo jollain tavalla asettunut uomilleen niin, että koulut on käyty ja ollaan vakiinnuttu tähän kaupunkiin. Samoin ne nuoruuden harrastukset ovat jo enimmäkseen loppuneet. Ei tullut jääkiekkotähteä pojasta ja sählynpelaaminenkin on loppunut joukkueessa (kutsukaa sitä millä nimellä tahansa, minulle se on sählyä). Miten saada mukaan nämä jo nuoruuden liikuntaharrastuksen lopettaneet henkilöt?

Takeda-sensei ohjaa muksuja Poridojolla

Totuushan kuitenkin on että kendo olisi mitä parasta liikuntaa, vaikka sen aloittaisi millä iällä. Ja kenties paras elementti sen harrastamisessa on se, että sitä voi harrastaa läpi koko elämän. Eritoten Japanista löytyy paljon innoittavia esimerkkejä siitä kuinka lajia voi harrastaa vielä vaikka 90-vuotiaanakin. Joten ehkä meidän täytyy vielä odottaa muutama vuosikymmen, että voimme oman esimerkkimme kautta näyttää kendon hyöty myös senioreiden liikkumisessa. Kuitenkin Suomessa lajimme on yhä enimmäkseen nuorten ja opiskelijoiden harrastama.

Mutta sillä välin, miten saada jo aikaisemmin mukaan näitä aikuisia harrastajia? On tarjolla jatkuvasti tapahtumia nuorille jonne mennä lajia esittelemään, mutta missä ja miten tavoittaa aikuiset? Tarvitaan paljon lehtiartikkeleita ja vierailuja radiossa ja messuilla joissa pääsisi juttelemaan potentiaalisten harrastajien kanssa. Itse kun toivon seuraan juuri näitä aikuisia harrastajia. He voivat olla valtava voimavara seuratoiminnassa ja tuoda uusia ajatuksia ja mahdollisuuksia toimintaan. Ainakin omassa seurassamme näin on käynyt ja uskon, että kun näitä aktiivisia aikuisia saadaan lisää, tulee seurastakin aktiivisempi ja elävämpi. Ja se on koko seuran etu.

Mainokset

Eilisissä treeneissä

Eilen oli treenit vanhempien harrastajien kanssa. Samalla oikeastaan ensimmäiset kunnon treenit reiluun kahteen viikkoon, niin että flunssa ei haitannut kovasti menoa. Oli kiva jälleen päästä tekeään harjoitteita niin että sai tehdä kaikki lyönnit niin täysillä kuin pystyi. Samalla tosin huomasi että parin viikon flunssa oli vienyt niistä terää ja väsymys tuli selvästi nopeammin kuin ennen. Mutta kaikesta huolimatta positiivinen treeni ja jäi sellainen tunne että kyllä tämä tästä taas pian on kunnossa.

Erityisesti tsuki:tä tehdässä oli kyllä tuntuma hukassa. Sitä ei yhtään helpottanut oikean kantapään alla oleva kantapääsuoja, joka luistaa joka tobikomin jälkeen. Sehän ei sinänsä häiritse teknistä suoritusta, mutta kun tietää sen luistattavan jalkaa tsukin jälkeen, niin keskittymistä se vähän häiritsee. On tuotekehittelyn paikka bogu-kauppiaille tuottaa enemmän kantapääsuojia, joissa kantapään alla on pieni nahkavahvike. Se lisäisi pitoa tabissa ja lisäisi samalla sen käyttöikää. Tiedän että tälläisiäkin jostain kyllä löytyy, mutta en alkanut sellaista hakemaan kun nopsaa vaan kantapään alle pehmikkeen tarvitsin. Hetkeen aikaan ei ollakaan tehty piston harjoittelua ja sen huomasi kyllä muidenkin tekemisestä…ja omassa rintakehässä tänä aamuna olevista tummemmista kipeistä kohdita myös. Tulee pienessä tasossa mieleen kun Iwakiri-sensei oli Porissa ja naulasi seinää vasten muutaman kerran. Oli sen viikon jälkeen oikeasti rintakehä kosketusarka.

Mutta kun tsukin saa tehtyä pitkältä ja saa siihen hyvän, oikeanlaisen osuman, siitä tulee kenties parempi fiilis kuin mistään lyönnistä. Ja samalla sen jälkeen kun tsukin on saanut kohdalleen tulee omista men-lyönneistä myös yllättäen paljon paremmin oikeaan suuntaan lähteviä. Pitäisi ehkä alkaa joka harjoitusta alkuun tekemään salin tsuki-lautaan muutamia pistoja että saisi lyönnit lähtemään kunnolla ja lantion suoraan.

Mutta kaiken kaikkiaan siis eilen lupaavat treenit. Kunto alkaa palailemaan ja lyönteihin saa jälleen terävyyttä ja voimaa. On sitä jo kaivattukin 🙂

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site