Blogiarkistot

Oheisharjoittelu kendon tueksi

Suomen kyu-cup kisattiin viikonloppuna, ja tähän kisaan oli tullut paljon osallistujia. On aina mukava huomata kuinka meillä täälläkin on hyvät määrät niitä kyu-henkilöitä joilla on halua ja intoa kisata omalla tasollaan.

Myös naisia kisoista löytyi hyvät määrät, mutta kun katsoo voittaneiden listaa, ei heistä ketään löydy yksilöiden mitalinsaajista. Johtuuko tämä taidosta, luonteesta, fyysisestä koosta vai siitä yksinkertaisesta seikasta etteivät naiset pärjää miehille kilpailutilanteessa?

Se miksi naiset eivät mitaleita saaneet ei varmasti johdu taidoista, treenaamme yhtä paljon kuin miehet, käymme samoissa harjoituksissa ja harjoittelemme samojen ihmisten kanssa. Luonteeltamme saatamme joskus olla rauhallisempia ja kiltimpiä, mutta tämä tuskin näkyy kendossa. Mutta se on silkka fakta, että me olemme fyysisesti heikompia ja usein pienempiä kuin miehet ja tämä heijastuu palkintotilastoihin vahvasti.

Suomessa kyu-tasolla kilpaillaan vielä samoissa sarjoissa sukupuolesta riippumatta ja tämä onkin järkevää koska muuten sarjoista tulisi hyvin pieniä. Kuitenkin tämä kannattaisi huomioida omissa harjoituksissa ja valmentaa tyttöjä ja naisiakin niin, että he pystyvät kohtaamaan isommatkin miehet kisakentällä. Myös SM-joukkuekisassa vastaan saattaa tulla itseä reilusti pidempi ja elomassaltaan kookkaampi köriläs, kun taas SM-yksilöissä voi kisata nykyisin myös pelkästään naisten sarjassa.

Miten sitten pystyisimme kohtaamaan nämä isot köriläät? Jo harjoituksissa pitäisi oppia miten isommat vastustajat saa voitettua eikä jäisi heidän jalkoihinsa. Itse olen tottunut treenaamaan vuosien ajan miesten kanssa ainoana naisena, eikä se ole koskaan itseäni haitannut. Miesten kanssa harjoitteleminen on helppoa ja silloin on myös heidän kohtaamisensa kentällä, se ei poikkea mitenkään harjoituksista missä on oppinut käyttämään omia vahvuuksiaan ja ottamaan toiselta hyödyn fyysisestä voimasta pois.

Kun kilpaillaan kendossa, se on urheilua. Tarvitsemme siinä nopeutta, taitoa ja voimaa. Seuratessani  kyu-cupissa naisten otteluita, on sanottava ettei naisilla tätä voimaa ole. Sama ilmiö oli nähtävissä myös MM-kisatasolla aikaisemmin tänä vuonna. Shinaimme painaa keskimäärin 450g emmekä jaksa heiluttaa sitä kolmea minuuttia ja lyödä kunnolla saadaksemme pisteen. Tastä se usein jäi kiinni, lyöntejä tuli, mutta ne eivät olleet pisteen arvoisia. Ne olivat löysiä ja niistä puuttui se voima mikä erottaa ipponin pelkästä osumasta.

Meissä naisissa on kaikki potentiaali saada ne kirkkaimmat mitalit kilpailuissa, mutta ehkä meidän olisi aika tehdä töitä sen eteen. Voimme saada riittävät voimat tekemällä pelkästään kendoa, mutta silloin harjoitukset pitäisi vetää aina täysillä ja käydä niissä useammin kuin muutaman kerran viikossa. Harjoittelua tarvitaan vuosia. Tai sitten voimme ottaa mukaan oheisharjoittelun, kuntosalin, juoksulenkit, kahvakuulan, mitkä kehittävät nopeasti nopeutta ja voimaa. Uskon että meistä olisi siihen!

Mainokset

Lyönnin teoria

Jotta lyönti olisi kendossa ipponin arvoinen, on sen sisällettävä monta kriteeriä. Mutta jos jätämme tällä kertaa tekniset asiat (lyönnin voima, terän suunta, tenouchi, oikeat lyöntikohteet ja oikea lyöntikohta shinaissa ja monet monet muut) ja mietimme lyöntiä suurempana prosessina kuin vain osumana, pitää se yhä sisällään monia asioita. Toda-sensei 8.dan kyoshi sanoi haastattelussaan, että itse lyönti on koko ipponin prosessissa vain alle kymmenen prosenttia. Mutta mistä ippon alkaa ja mihin se loppuu?

Lyönnin kaavahan on seuraavanlainen: kamae – semeru – toraeru – datotsu – zanshin. Eli, valmiusasennosta hyökätään, saadaan aikaan mahdollisuus ja tartutaan siihen, lyödään ja viimein päädytään valmiuteen hyökätä tai torjua niin fyysisellä tasolla kuin henkiselläkin tasolla. Tuossa kaavassa datotsu jääkin vain yhdeksi osaksi montaa tekijää. Nuoremman harjoittelijan kanssa jigeikoa tehdessä tätä pystyykin toteuttamaan. Voi etukäteen miettiä miten tulee hyökkäämään, miten vastustaja tulee toimimaan ja sen perusteella lyömään sinne mihin haluaa. Mutta jo omantasoisen harrastajan kanssa tämän onnistuminen on monta kertaa sattuman tulosta. Monta kertaa käy niin että vastustaja ei toimikaan semen kohdalla kuten halusi, ja paikkaa ei tule ja hyökkäys pysähtyy, tai tulee itse lyödyksi. Itselleni tämän harjoitteleminen, miten siirtyä semestä, toraerun kautta lyömiseen, onnistuisi ilman ”katkosta”, on ollut työn alla jo monta vuotta…ja on varmaan vielä jatkossakin.

Muistan yhä ne alle kahden käden sormilla laskettavat kerrat kun lyönti on lähtenyt oikeasti ilman mitään ajatusta tai suunnittelua. On vain huomannut vasta lyönnin jälkeen lyöneensä. Sellaista lyöntiä ei vain voi toistaa yrittämällä. Ei vaikka kuinka haluaisi.

Soichiro Ono sensei (9.dan hanshi) vanhassa Tengu-lehdessä olleessa artikkelissa moitti kilpakendon tekijöitä, jopa moninkertaista mestaria Miyazakia, siitä että nämä löivät turhia lyöntejä ja että opettajatkaan eivät enää osaa tehdä arvokasta kendoa. Tähän oli kovin helppo yhtyä kun katseli Italiassa kendon MM-kisoja. Ottelijat olivat kyllä kunnioitusta herättävän urheilullisia ja nopeita, mutta lyönnit olivat monta kertaa vain yrityksiä siitä josko sattuisi osumaan. Mutta toisaalta en taida tässä kirjoituksessa alkaa tarpomaan suossa, jossa mietitään onko MM-kisoilla muuta arvoa kuin urheilullista 🙂

Mutta mutta…itsestä kun ei koskaan tule yhtä nopeaa ja urheilullista kuin vaikka Korean maajoukkueen kendokoista, voin vain pyrkiä tuohon lyönnin kaavan oikein oppimiseen. Aika ja ikä tasoittaa fyysisiä ominaisuuksia ja jossain vaiheessa toivon ja uskon sen tuottavan tuloksia, että kärsivällisesti yrittää sitä ipponia, joka käy kaikki nuo vaiheet läpi aina kamaesta zanshiniin. Ilman heilumista, ilman pomppimista…vain lyödä vastustajaa niin että tämä tietää jo ennen osumaa että nyt tulen lyödyksi. Vanhan sanonnan mukaan ”if you build it, Men will come!” 🙂

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site