Blogiarkistot

The Art of Thrust

Text by Olga Loginova

Magneetti4

Kuva: Emmi Veistonen

”Can I stab my rival to death?” I was pondering while having tea in a London café with the 47-year-old Finnish singer Minna Liettyä-Tyni. “Maybe, I can give it a go just once?” I was listening carefully to her story. Minna came to London for a competition. She is a woman who kills her rivals multiple times a week and she’s neither a criminal, nor a maniac. In fact, at present she is a vocal coach at a local music school.

Five years ago Minna hosted Japanese teenagers within an international culture exchange. One girl was practising Japanese fencing kendo. Minna became interested, but when she tried it in a local sports club, she found Japanese fencing too rough for her – until she spotted an “iaidoka” in training in the club. “It was like “wow!” to me. So beautiful!” says Minna.

Iaidoka is a person, who practises rare Japanese martial art iaido, focused on striking or cutting technique in fencing. The performance lasts about a minute and during this time the iaidoka draws his sword, attacks and stabs a human rival, removes the blood from the blade, and then replaces the sword in the scabbard. Blood-thirsty and butcherly? Not at all! The rival is invisible and the movements are smooth and fluent.

Minna has been practising iaido for two years now and has just passed the exam for her first international graduation, the first dan. “The most challenging was a graduation moment when others were watching at me. I just had to focus on the movements and technique and forget about the others,” she shares her experience with me.

Minna’s way to iaido was a combination of many different factors. “Five years ago my daughter was 14 and she was very interested in Japanese popular culture – anime and manga. I also started studying more about Japanese culture and that grabbed me. At the same time my doctor said I had to have some regular physical trainings at least twice a week, as I had high blood pressure because of a stress. And iaido became a solution,” she says.

Minna tells me that the trainings are so active that by the end of a two hour session all muscles are exercised – due to the permanent tension and concentration. “I have lost about 20 kg during these two years and now I feel myself more balanced and healthy than ever!” states Minna not without some pride.

However, there is a drawback in such exercises as well. The attack usually starts from sitting position, and then the iaidoka stands up, commits the “crime”, hides the sword and sits back. During the training there are countless numbers of the attacks, therefore the loading to the knees is enormous. “I have a problem with my right knee, so I have to do all my katas (attacks) in a standing position. It doesn’t affect the graduation, but I’m not able to teach iaido,” says a bit upset Minna.

All movements are sharp and weighted; there isn’t a single thoughtless attack. In fact, this martial art is more about self-defense than attacking. The term “iaido” can be translated from Japanese as “be constantly prepared and meet the opposition immediately”. Thus, the performance consists of two main parts: the demonstration of being aware of an opponent’s intention and the responding to his sudden attack.

Minna explains to me: “In Japanese martial arts you always respect your enemy and in iaido you mostly defend yourself, so I don’t feel any aggression, but I must admit that nowadays I feel much more relaxed in difficult situations than before.”

Gordon Warner in the book “Japanese Swordsmanship – Technique and Practice” says that iaido espouses the morals of the classical warrior and is aimed to build a spiritually harmonious person possessed of high intellect, sensitivity, and resolute will. Eventually, it turns out to be much more than just a physical training, but a philosophical world outlook. “For me iaido is first of all a very interesting sport hobby, which is enhancing the quality of my life all the time! What attracts me most is that in iaido we are working under same laws as in any form of art: space, power, timing, rhythm, meaning and some kind of easiness of movements,” says Minna.

Of course, my inquisitive nature refuses to believe in the Japanese sports panacea and I insist on Minna pointing me at a major drawback. “Well, there’re so many beautiful shinkens (swords), but they are so expensive…” she replies pensively. Then she adds: “Sometimes if there’s a good photo of me in iaido costume and a sword I find myself surprised — wow, is that woman really me? Cool!”

I am finally convinced: someday, I will try to stab a rival this sophisticated artistic Japanese way. Maybe, I will also look attractive with a sword.

The writer is professional linguist and a journalist from London

http://olgaloginovva.wordpress.com

Mainokset

Miten kendo valtaa maailman?

Löysin jokunen aika sitten Kendo Finderin. Kendo Finder on uusi, vielä beta vaiheessa oleva palvelu, minkä tarkoituksena on saada kaikki kendoseurat sekä -tapahtumat yhdelle kartalle. Jokainen käyttäjä saa halutessaan lisätä palveluun oman seuransa ja järjestämiään tapahtumia. Idea on mielestäni loistava! Kansainvälisiä tapahtumia voi helposti etsiä yhdestä paikasta, omien tapahtumien markkinoiminen suurelle kendoyleisölle on helpompaa ja matkustaessa on helppo löytää lähin kendoseura jos treenaaminen kiinnostaa. Tätä kirjoittaessani kartalta löytyy seitsemän suomalaista seuraa/tapahtumaa.

Kendo on edelleen aika tuntematon laji puhumattakaan iaidosta tai jodosta. Kun kerrot harrastuksestasi, on vastaus lähinnä ”hääh?”.  Vaikka olenkin harrastanut lajia vain sosiaalisen median aikakaudella, uskon että tilanne on helpottunut. Tiedon jakaminen on helpompaa kuin koskaan ennen.

Rajaheitto-blogissa haastateltiin aikaisemmin kesällä judokaa, jonka mielestä kamppailulajien näkyvyys Suomessa on heikkoa. Emme kuulu valtavirtalajeihin mistä urheilutoimittajat kirjoittavat. Suomalaisia kiinnostavat jääkiekko, hiihto ja isot kilpailut, kuten MM-jalkapallo ja olympialaiset, vaikka suomalaiset eivät niihin osallistuisi tai menestyisi. Marginaalilajien uutisointi on vähäistä ja edes SM-kilpailuista on vaikeaa saada juttua lehteen.

Emme voi siis luottaa siihen että lehdistö jakaisi lajiemme ilosanomaa vaikka lähettäisimme heille tiedotteita läjäpäin. Pieni juttu lehden nurkassa ei tuo sadoittain uusia harrastajia lajien pariin, vaikka jokainen juttu on voitto. Meidän pitää luoda positiivista näkyvyyttä itse, mielellään kaikkien yhdessä, kaikin mahdollisin tavoin.

Jaoin Rajaheitto-blogin jutun Facebookissa ja kommenttikentässä keskustelimme muiden kendokoiden kanssa lajin näkyvyydestä. Esille tuli yksi loistava idea mitä olen pallotellut itsekin moneen kertaa, mutta mitä en ole osannut toteuttaa: mainosvideo. Ken homman hallitsee, on YouTubeen laitettavan videon tekeminen helppo homma, vaikkakin veisi hieman aikaa. Loistavia videoesimerkkejä ovat muun muassa Japanin kendon mestaruuskilpailujen mainosvideo sekä Italiassa järjestettävien pienempien kilpailujen raportti video. Hyviä videoita suomalaisestakin kendosta olisi ilo jakaa esimerkiksi peruskurssimarkkinoinnin yhteydessä.

Kendo Finderin kaltaisten palveluiden avulla olemme edes tietoisia toisistamme, toisista kendoharrastajista ja heidän tapahtumistaan. Ehkä yhtä lisääntyvissä määrin näkyisimme myös niille, ketkä eivät lajia vielä harrasta tai ole siitä koskaan kuullutkaan. Siinä on tavoitetta.

Opettajat apuna

Viime viikonloppuna Ruotsissa Falkenbergissä järjestettiin perinteinen West Sweden Summer Seminar. Ohjelmassa oli Iaidoa ja Jodo huíppuopettajien johdolla. Leirin pääopettajat olivat ISHIDO SHIZUFUMI Iaido Hanshi 8 Dan / Jodo Kyoshi 8 Dan ja YOSHIMURA KENICHI Sensei Iaido Kyoshi 8 Dan / Jodo Kyoshi 7 Dan. Apunaan heillä oli 7. eurooppalaista 7.Dan opettajaa. Arvatenkin leiri oli erittäin onnistunut ja sosiaalisessa mediassa näkynyt palaute leiristä on ollut varsin mairittelevaa.

West Sweden Summer Seminar

Varmasti jokaisella on osallistujalla on oma näkemyksensä mikä tekee leiristä onnistuneen, mutta itselle erityisesti tällä leirillä mieleen oli Opettajien panos. Isoilla leirillä yksittäinen harjoittelija helposti hukkuu massaan ja henkilökohtainen ohjaus ja palaute puuttuu tai on kovin ympäripyöreää ja yleisluontoista.

Nyt Opettajat olivat koko ajan aktiivisesti mukana ja etsivät tilanteita joissa voisivat olla avuksi. Ishido-Sensei itse oli aktiivisesti mukana ohjaamassa ja opasti niin alimpia kyu-arvoja kuin korkeimpia Dan-arvoja. Toisaalta hän delegoi opetusta ja ohjausta erittäin taitavasti. Kun pääopettaja tuntee muut opettajat näin hyvin , tälläinen delegointikin on helppoa ja mahdollista.

Yhdessä hyvien järjestelujen kanssa tämä loi leirille erittäin innostavan ilmapiirin jossa oli helppo oppia tai ainakin pistää opetukset kotiläksyiksi reppuun. Koskaan koulussa en muista olleeni näin innoissani tälläisestä määrästä kotiläksyjä.

Leirin lopuksi Ishido-Sensei puhui hyvistä ajatuksista, kuinka niistä tulee hyviä tekoja ja niistä hyviä tapoja ja näistä tavoista jotain joka muokkaa meitä kokonaan parempaan suuntaa. Budon pitäisi olla lähde näille hyville ajatuksille.

EIC 2012 Katsomosta käsin

Viime viikonloppuna pääsin ensimmäistä kertaa seuraamaan Iaidokisoja katsojana Iaidon EM-kisoissa Stevenagessa Iso-Britanniassa ja muutamia huomioita tulikin mieleen kun ei itse kisaamiseen tarvinnut keskittyä.

Suomen Iaidomaajoukkue 2012 vahvistettuna EKF:n pääsihteerillä, yhdellä tuomarilla ja support ryhmällä.

Kilpailijoiden taso on noussut. Iaidokilpailuissahan on omat sarjat jokaiselle vyöarvolle, mudan (kyu) ja 1.-6. Dan. Selkeästi kaikissa luokissa on mukana maansa parhaat. Helppoja pooleja ei ole ja kaikilla tasoilla tuomarit joutuvat tekemään tuomionsa sen mukaan kumpi kilpailijoista on parempi eikä sen perusteella kumpi tekee vähemmän selkeitä virheitä. Tämä tekee otteluista mielenkiintoisempia seurata.

Myös tuomareiden työskentely on selkeästi skarppaantunut. Kaikki tuomarit osasivat kilpailun protokollan hyvin ja toimivat siinä yhdemukaisesti. Tottakai, kun kyseessä on arvostelulaji, niin tuomioista voidaan keskustella ja löytää syitä miksi toinen on parempi kuin toinen. Kaiken kaikkiaan tuomarit suoriutuivat tehtävistään kuitenkin hyvin.

Järjestelyt toimivat myös hyvin. Aikataulut pitivät hyvin, ehkä tiedottamisessa olisi voinut hieman skarpata ja valmistella asiat hieman enemmän etukäteen. Mutta no problem siinäkään asiassa. Toimitsijoita oli riittävästi, joskin yhden selkeän toimitsijapöydällä tehdyn virheen huomasin. Ottelun tulos oli merkitty väärin päin ja sillä seurauksella poolin ykkös ja kakkospaikka vaihtuivat. Virhe saatiin kyllä korjattua ennen knock-out vaiheen alkamista. Kuitenkin myös peukutusta järjestäjille.

Jos kilpailijat, tuomarit ja järjestäjät ovat kaikki arvosanalla hyvä, niin kaikkihan on ok, vai onko? Sellainen tendenssi on kuitenkin olemassa, että kisat kasvavat joka vuosi ja osallistujamäärä kasvaa. Jotta aikataulut saadaan pitämään tarvitaan enemmän kenttiä ja siihen tarvitaan enemmän tilaan ja isompia saleja ja/tai pidempiä kisoja. Tämä taas lisää kustannuksia, jonka viime kädessä kansalliset liitot (harrastajat/kilpailijat) itse maksavat.

Katsojia ei myöskään kisoissa ole useinkaan näkynyt. Tällä kertaa kisat järjestettiin liikuntakeskuksessa, jossa oli kuntosalit yms harrastusmahdollisuudet. Katselin kuntosalia ja siellä oli varmasti yhden iltapäivä tunnin aikana enemmän kävijöitä kuin kisoissa katsojia kahden päivän aikana. Useammallekin sivulliselle sain viikonlopun aikana selittää, että mikä tapahtuma täällä on oikein menossa kun hassuissa vaatteissa kulkevia ihmisiä kulkee ympäriinsä. Tietysti maallikon on aika vaikea innostua kisoista jos ei ymmärrä yhtään mitä kisassa tapahtuu. Ishido-Sensei sanoi kerran leirillä, että ”ei ihmisen tarvitse tietää iaidosta mitään sanoakseen näyttääkö hienolta vai ei, jos maalikkokatsoja ei tajua mitää tekemästäsi iaidosta, niin vika on sinussa, ei katsojassa.” Tätä vasten voitaisiin antaa katsojille laput johon he saisivat merkitä esim. omasta mielestään finaali ottelujen voittajan.  Voitaisiin antaa vaikka uusi yleisön suosikki -palkintokin. No tuskin tämä vielä katsomoita täyttää, mutta voisi tehdä vähille katsojille seuraamisen mielenkiintoisemmaksi.

Tietysti katsojista saattaisi löytyä ratkaisuja tähän tulevaisuuden isompien salien tarpeeseen. Katsojat toisivat lisää tuloja joko suoraan tai parempien sponsorimahdollisuuksien kautta.

Ai niin, olihan näissä kisoissa jotain huonoakin. Lounaaksi saadut kolmioleivät. Vaikka niitä ei tullut kuin yksi per päivä kolmena päivänä, niin viimeisenä päivänä jäi jo syömättä.

– Jukka –

Paluu peruskurssille

Peruskurssi on pyörähtänyt käyntiin hyvin ja uusia innokkaita harrastajia on mukavasti myös muksu- ja junnuryhmässä. Ja pakko myöntää, uudet harrastajat ovat nopeasti oppineet kendon perusasioita ja päässeet hyvin vauhtiin.

Sen lisäksi että peruskurssi on uusille harrastajille portti kendon, iaidon ja jodon maailmaan, on se hyvä mahdollisuus myös vanhemmille harrastajille taitojen syventämiseen, vaikka treenivuosia on kertynyt jo enemmän.

Peruskurssilla opetettiin miten kote-lyönti otetaan vastaan ilman suojia

Peruskurssiharjoituksiin tarvitaan aina avustajia, mutta se on hyvä hetki myös perusasioiden kertaamiseen, vai voiko joku sanoa osaavansa täydellisesti askeltyön ja peruslyönnit? Bogullisten harjoituksissa asiat tehdään monesti nopeammalla tempolla ja tekniikat ovat monimutkaisempia, jolloin perusasioihin ei aina riitä aikaa eikä huomiota. Mutta kuitenkin kaikki rakentuvat näiden perusasioiden päälle ja jos ne eivät luonnistu, eivät luonnistu uudet tekniikatkaan ja kokonaisuus hajoaa.

Peruskurssilla vanhemmat harrastajat joutuvat ajattelemaan heille tuttuja asioita eri näkökulmasta ja miettimään asioita uudelleen. Miten voisin selittää oikean otteen shinaista niin että peruskurssilainen sen ymmärtää? Täytyy myös oppia näkemään mitä toinen harrastaja tekee lyönnissään tai askeltyössään väärin ja osata korjata asia, ei vain todeta tekemistä vääräksi.  Avustajan pitää myös ymmärtää mitkä asiat ovat liian vaikeita peruskurssilaiselle ymmärtää vielä siinä vaiheessa ja korjata asioita tämän tason mukaisesti. Näiden taitojen avulla pystyy korjaamaan myös omaa tekemistään ja analysoimaan miksi omat lyönnit eivät onnistu ja kehittymään lajissa eteenpäin.

Varsinkin nyt kun rakennamme vasta uutta salia, on harjoitusmahdollisuuksia rajallisesti ja lähes kaikki aika menee peruskurssin treeneihin. Mutta kenenkään kendokan ei kannata ajatella pitävänsä puolta vuotta taukoa vaan osallistua aktiivisesti peruskurssiharjoituksiin ja tulla kertaamaan niitä tärkeitä perusasioita!

Kauneinta kendoa tekevät juuri ne, ketkä ovat peruskurssin käyneet jo kymmeniä kertoja. Palaa siis rohkeasti peruskurssille!

Peruskurssit täyteen, mutta miten?

Kendo on pieni laji ja monelle täysin tuntematon. Monesti kun sanot harrastavasi kendoa on perään selitettävä vielä mitä se oikeen on. Tämän takia lajin markkinointi on hankalaa, ihmiset eivät tiedä lajistamme, niin he eivät osaa kiinnittää satunnaisiin kauppojen seinillä oleviin postereihin huomiota.

Taas onkin se aika vuodesta kun näitä julisteita aletaan levittämään ilmoitustauluille niin kauppoihin, kouluihin kuin iltapäiväkerhoihinkin. Tilasta täytyy taistella kymmenien muiden harrastusten kanssa. Ja kuka tänä päivänä katsoo niitä ilmoitustauluja tarkemmin, kun kiireellä mennään ohi?

Meidän seuramme on tänä vuonna ollut mukana erilaisissa tapahtumissa, viimeisimpänä Porin vapaa-aika viraston järjestämässä Nuori Pori harrastaa – tapahtumassa. Tapahtuma kokosi yhteen yli 50 muutakin harrastusmahdollisuuksia tarjoavaa yhdistystä. Tällaisissa tapahtumissa saa enemmän huomiota kuin millään julisteella ja lapset pääsivät oikeasti kokeilemaan lajia. Paikanpäällä jaoimme myös mainoksia pienten flyereiden muodossa. Lapset olivat innokkaasti lyömässä ilmapalloja rikki, välillä ihan jonoksi saakka!

Peruskurssista ilmoitetaan aina myös netissä erilaisissa kalentereissa sekä Satakunnan kansan menot-palstalla. Nyt tämäkin tieto löytyy myös netistä.

Olemme kokeilleet myös Facebook-mainontaa. Tänä päivänä harva kuitenkin kiinnittää huomiota Facebookin sivupalkkien mainoksiin, eikä tämä ole pienellä budjetilla niin kannattavaa, vaikka viime vuonnakin kiitettävän huomion sitä kautta saimme.

Sosiaalinen media on kuitenkin iso apu tapahtumasta tiedottamiseen. Vihdoin tänä vuonna saimme seurallemme Facebook-sivun ja peruskurssinäytöstä varten loimme tapahtuman sinne. Tätä kautta voi kutsua tapahtumaan suuren määrän kavereita jotka saattavat kiinnostua lajista. Tiedonlevitys on nopeaa ja kaiken lisäksi ilmaista! Myös julisteisiin on lisätty huomio että meidät löytää Facebookista, ehkä siis potentiaalinen kohderyhmä meidät sieltäkin löytää?

Suurin ongelma on alussa mainitsemani tietoisuuden puute. Meistä ei tiedetä, joten peruskurssien alkua ei osata odottaa. Mielestäni tähän pitäisi panostaa kaikkien seurojen ja liiton yhteistyöllä. Miksei meitä näy lehdissä, miksi kilpailutuloksia ei ole valtakunnallisessa mediassa ja miksei tapahtumista uutisoida laajasti? Olisi hienoa, että kendo, iaido ja jodo näkyisivät enemmän myös televisiossa. Kun laji näkyisi koko kansalle, löytäisivät uudet innokkaat harrastajatkin paremmin luoksemme.

Uusi peruskurssi Porissa alkaa näytöksellä 1.9 kello 13 Toejoen koululla. Ensimmäiset harjoitukset ovat seuraavana päivänä sunnuntaina kello 12-13.30. Tämän jälkeen treenit lähtevät pyörimään keskiviikkoisin 20-21 ja sunnuntaisin 14-15. Muksut, eli 4-7-vuotiaat harjoittelevat sunnuntaisin kello 12-12.45 ja junnut 13-14.

Lisätietoa löydät sivuiltamme http://www.porinkendoseura.fi/peruskurssit sekä Facebook-sivultamme

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site