Blogiarkistot

Ensimmäiset kisat

Lauantaina kisattiin Helsingissä vuoden 2012 kyu-cup. Kisat olivat porilaisittain erittäin onnistuneet sillä seuraan tuli joukkuepronssi, 7-13 vuotiaiden junioreiden sarjassa Fighting Spirit -palkinto ja 6.-4. kyun sarjassa kaksoisvoitto. Suorituksen arvoa korostaa se, että kyseessä oli lähes koko joukkueelle (kirjoittaja mukaanlukien) ensimmäiset kisat. Seuraavassa sekalaisia ajatuksia kisoista.

Ensimmäiset kisat, mistäköhän tätä lähtisi purkamaan? Aloitetaan aiheesta josta olen jo kirjoitellut aikaisemminkin, jännityksestä. Kisoihin lähtemisessä minua taisi jännittää enemmän kaikki muu kuin itse ottelut: aikataulut, syömiset, juomiset jne. Ennen ensimmäistä ottelua jännitin tosin oikein kunnolla, mutta onneksi sain melko nopeasti ensimmäisen pisteen ja sen jälkeen olo vapautui kummasti. Sen jälkeen löysin hyvän rentouden ja homma sujui. Semifinaalissa alkoi sitten taas jännittää hieman, ottelu oli tiukka ja vastus taitava. Ratkaisua haettiin jatkoajalta asti.

Finaali ei oikeastaan jännittänyt lainkaan; vastassa oli tuttu treenikaveri ja seuralle oli jo varmistunut kaksoisvoitto. En itse asiassa muista finaalista hirveän paljon muuta kuin sen hienon fiiliksen sen aikana. Yleisö taputti hienosti, mutta tuntui jotenkin ulkopuoliselta. Kaikki fokus oli itse ottelussa. Tällä kertaa vein pidemmän korren, mutta jonain toisena päivänä olisi voinut mennä toisinpäin.

Joukkuekilpailun puolella jännitystä oli hieman ennen ensimmäistä ottelua, mutta varsinkin ennen puolivälieräottelua.

Joukkuekilpailu oli päivän kohokohta. Se joukkueena tekemisen tunne on todella vahva, huolimatta siitä että vain yksi on kerrallaan ottelualueen sisällä. Mielestäni joukkueellamme oli todella hieno yhteishenki ja kaikki tsemppasivat toisiaan. Loppua kohden alkoi ehkä hieman pitkä päivä painaa, mutta silti hävisimme ainoastaan kultaa voittaneelle joukkueelle. Mielestäni todella hyvä saavutus joukkueelta, jossa neljälle viidestä nämä olivat ensimmäiset kisat.

Eräs asia, joka tulee mieleen on tietyissä asioissa onnistuminen. Kun treeneissä oli harjoiteltu jotain tiettyä tekniikka ja saa siirrettyä sen sieltä treenitilanteesta otteluun ja saa pisteen… todella hyvä fiilis. Tietysti monesti kävi vielä myös niin, että jokin paikka on auki, mutta tajuat sen hetken liian myöhään. Tämä ”tarjottujen paikkojen” hyödyntämisen prosentti kasvanee vain ajan, treenin ja kokemuksen myötä. Nuo onnistuneet tekniikat ovat myös tapa kiittää seuran vetäjiä, ikään kuin sanomalla ”ette tuhlanneet aikaanne opettaessanne meitä”.

Kaiken kaikkiaan ottelut olivat oikein antoisia ja tarjosivat tiettyä näkökulmaa kendoon. Välillä sattui, tuli mustelmia ja yhteentörmäyksiä, mutta pääosin kisoissa oli todella hauskaa. Siitä on kiittäminen myös kisapaikan hienoa tunnelmaa. Ihmiset olivat ystävällisiä ja kun ottelun jälkeen käytiin kiittämässä vastustajaa, tunsi kyllä että siinä ihan oikeasti kiitettiin toista – kyseessä ei ollut pelkkä muodollisuus.

Kuten kaikkien suoritusten jälkeen, lopussa on kiitosten aika. Kiitokset seuran vetäjille, joukkuekavereille, treenikavereille, kisakumppaneille ja kisojen järjestäjille.

Mainokset
kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site