Blogiarkistot

Tavoitteita kendoon

Ensinnä kun alan tätä kirjoittamaan mieleen tulee, onko kendon harjoittelussa oltava jokin tavoite? En tiedä. Harjoittelun alkutaipaleella niitä tuntui olevan vähän väliä. Oli graduoinnit kuuden kuukauden välein ja kisoja muutama vuodessa. Oli siis jokin mitä varten harjoitella ja mihin tähdätä. Ja se oli hyvä sinänsä, sillä se motivoi harjoittelemaan ja jatkamaan harjoittelua heti edellisen tavoitteen täytyttyä, sillä seuraava oli jo näköpiirissä.

Kendoa koko elämän

Ogawa Chutaro 9.dan Hanshi matkalla harjoituksiin

Tällä hetkellä en tiedä onko minulla mitään tavoitteita kendon suhteen, muuta kuin jatkaa harjoittelua niin kauan kuin mahdollista. Kilpailuihin ottelijana tulee otettua osaa kerran vuodessa ja suhtautumiseni siihen, menenkö vielä graduoimaan vaihtelee fiiliksen mukaan.

Tällä hetkellä suurimmat tavoitteet kendossa lienevät oman salin saaminen kuntoon ja seuran kasvattaminen niin määrällisessä kuin laadullisessakin mielessä. Pitkän aikavälin tavoite on olla se pirteä kahdeksankymppinen ukkeli joka käy tekemässä pari kirikaeshia ja peruslyöntiä ja sitten mätkii nuorempia harrastajia seinille keikossa 🙂 Se toki vaatii muutakin kropan ylläpitoa kuin vain kendoa, mutta siinä on sellainen mukavan tuntuinen haaste itselle.

Jos oikeasti ajattelee mikä on kendon harjoittelun tavoite, kerron seuraavan kertomuksen. Meillä kävi Porissakin vuosia sitten vierailulla japanilainen kendon harrastaja, joka ei ollut kendon ammattilainen mutta kuitenkin 7.dan kyoshi. Ammatiltaan hän oli ammattikoulun opettaja. Suomessa hän vaimonsa kanssa vieraili useamman kerran ja mekin vierailimme hänen ja hänen perheensä luona käydessämme Japanissa. Tämä opettaja sanoi meille kerran ”muistakaa, että me emme ole kendon ammattilaisia. Meille elämä ei ole kendoa varten, vaan kendo elämää.” Silloin ajattelin että, noh…ihan kiva lause mutta sopii tietysti moneen seikkaan tässä elämässä. Vasta kun hänen vaimonsa kertoi näkemyksensä kendon hyödystä ymmärsin paremmin tuon merkityksen. Hänen vaimonsa puolestaan kertoi suurinpiirtein näin: ”Nuorempana en pitänyt siitä kun mieheni lähti harjoituksiin ja minä jäin yksin kotiin lapsien kanssa. Mutta nyt kun olemme tekemisissä samanikäisten ihmisten kanssa (ovat jo lähes eläkkeellä), huomaan että monet mieheni ikäiset miehet kulkevat vaivalloisesti ja ovat huonoryhtisiä. Minun mieheni puolestaan on suoraryhtinen ja hänen kulkunsa on kevyttä. Nyt kun puolestaan mieheni joskus sanoo ettei jaksaisi lähteä harjoituksiin ja haluaisi jäädä kotiin, niin minä sanon hänelle että lähdes nyt mies sinne harjoituksiin. On minun vuoroni kannustaa häntä jatkamaan harjoittelua.” Miettimisen aihetta niin harrastajalle, kuin tämän kotijoukoillekin.

Näinä aikoina, kun joka viikko viisi suomalaista alle 30-vuotiasta jää työkyvyttömyyseläkkelle, eikö olekin hienoa että meillä on harrastus joka mahdollistaa harjoittelun läpi elämän ja on elämää varten? Harjoituksissa käyminen ei myöskään ole luksusta joka on muusta siviilielämästä pois, vaan se on välttämättömyys, sillä terveytesi, työsi, perhesuhteesi ja onnellisuutesi ovat kaikki riippuvaisia sinun hyvinvoinnistasi.

Mainokset
kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site