Category Archives: Yleinen

Tauon jälkeen

Blogi on pitänyt hiljaiseloa kun osa kirjoittajista on siirtynyt niin kiireiseen työelämään, ettei kirjoittelulle ole jäänyt aikaa ja muutenkin motivaatio blogitekstien kirjoittamiseen on ollut vähän hakusessa. Netistä löytyy jo niin hyviä kendo-aiheisia blogeja, että on kyseenalaista onko yhdelle vaatimattomalle enää edes tilausta. Kirjoittamisen aiheista ei ole ollut pulaa, mutta Satakuntalainen peruspositiivisuus on saanut aikaan sen, että ne ovat jääneet tuonne luonnokset-kansioon tai omaan päähän.

Nyt kesän tullessa on huomannut jo kuinka Kamppailuyhdistyksen tilat hiljenevät. Muissa lajeissa junnut ovat jo tainneet jäädä kesälomalle ja muutenkin naapurisalit vaikuttavat jo tosi hiljaisilta verrattuna syksyn hulinaan kun uudet peruskurssit alkavat. Monta kertaa saamme olla ainoat koko yläkerrassa jotka harjoitkesä salillauksia vetävät.

Tästä tulee mieleen kun monta kertaa näkee omia harrastajiamme ja kuulee kuinka tekisi mieli tulla harjoittelemaan, mutta kunto ei taida kestää harjoittelua. Ja minä uskon tämän. Jos on ollut harrastamatta mitään kunnon hiostavaa liikuntaa pidemmän aikaa, ei varmaan jaksaisikaan parin tunnin keikoa. Mutta, mitä jos tämän ei tarvitsisi olla ainoa vaihtoehto? Mitä jos meillä olisi matalan kynnyksen treenit, joihin olisi helppo tulla ja joissa kunto aivan varmasti riittäisi? Tehtäisiin kataa ja subureita tai vaikkapa tekniikkaharjoittelua bokkeneilla. Jos olisi helppo tapa päästä jälleen harjoittelun makuun, tarttuisitteko siihen, vai onko tämä kunnon riittämättömyys vain syy jollekin muulle?

Olisi kiva kuulla teiltä seuran harrastajilta, millaisiin harjoituksiin tulisitte ja milloin ne treenit olisi hyvä pitää. Kuitenkin uskon että kiinnostus kendon treenaamiseen ei ole kadonnut, se on vain jäänyt hieman taka-alalle kun välillä muut asiat ovat vieneet ajan. On selvä, että jos pitkän poissaolon jälkeen palaa harjoituksiin ja koettaa heti alkuun painaa sata lasissa, palaa loppuun melko nopeaan ja harjoittelusta ei jäänyt miellyttävä kuva. Sen tähden ajattelenkin kesäksi tuollaisia matalan kynnyksen harjoituksia, joihin kaikkien olisi helppo tulla. Tarvitsemme vain teiltä sen tiedon milloin olisi hyvä ajankohta sellaiset pitää. Seura on harrastajiaan varten ja me teemme kaikkemme, että kaikki voivat nauttia harjoittelusta kuntotasosta riippumatta. Ja ehkä, kun on kesän harjoitellut ja taitotaso ja kenties kuntotasokin hieman noussut, voi sitten ensi syksyllä lähteä harjoittelemaan enemmänkin sillä itseluottamuksella että pärjää harjoituksissa. Tai sitten ei, kyllä se yksi kerta viikossa aina sen nolla kertaa viikossa tilanteen voittaa 🙂

 

Mainokset

Uudella innolla syksyyn?

Taas on se aika kun peruskurssit alkavat ja uusia harrastajia tulee lajin pariin. Kuitenkin jälleen tänäkin syksynä olisi kiva nähdä niitä vanhoja harrastajiakin kesän jälkeen, kun useamman kuukauden harjoituksissa kävi jälleen kerran vain se ”vanha kaarti” joka ei osaa pysyä poissa salilta. IMG_3272

Jos ja kun kuitenkin tulette jälleen harjoituksiin niin tarvitsette siinä jonkin verran tervettä järkeä sekä itsekriittisyyttä, kendokondis kun ei ehkä ole kaikkein korkeimmillaan heti alkuun ja jos koetatte hypätä heti mukaan kaikkiin treeneihin ja täydellä teholla voipi väsy yllättää aika äkkiä. Silloin käy kuin usein uusissa asioissa, alkuinnostus lopahtaa liian pian kun treenaaminen olikin kovin rankkaa eikä pelkästää kivaa kuin ennen taukoa.

Joten koettakaa jotain tälläistä. Tulkaa alkuun mukaan peruskurssin harjoituksiin. Kahdet treenit viikossa, ei niin intensiivisellä tasolla ja harjoitusten vetäjä osaa varmasti arvostaa enemmän osaavia  mukana harjoituksissa hyvinä motodacheina aloittelijoille. Kun hommaan pääsee taas sisälle niin korvataan toiset peruskurssitreenit normaaleilla bogutreeneillä, joissa muistetaan pitää maltti mukana ja rakentaa sitä kendokuntoa pikkuhiljaa. Kun nämäkin alkavat sujua voitte siirtyä pariin normitreeniin sujuvasti ilman että kynnys on niin suuri. Olette pikkuhiljaa antaneet perustan rakentua jälleen ja on helpompaa harjoitella ja viikko viikolta kasvattaa omaa tekemisen intensiteettiä. Tällä tavoin huomaatte syksyn aikana kun kunto paranee, kilot karisee ja jopa Suomen pimenevä syksy näyttää valoisammalta…no viimeinen ehkä vaikeampaa saavuttaa.

Tulkaa mukaan jälleen treenaamaan, mutta antakaa itsellenne aikaa. Jos koetatte hypätä heti tekemään samalla vauhdilla ja intensiteetillä kuin ne jotka ovat harjoitelleet koko kesän teette ainoastaan itsellenne hallaa. Kukaan ei vaadi teitä tekemään yli oman kuntotason, eikä kukaan katso pahalla jos välillä täytyy vetää henkeä hieman pidempään. Te tiedätte kuinka hienon harrastuksen olette kerran jo aloittaneet…tehkääpä hyvin ja aloittakaa se uudelleen uudella innolla.

Artikkeli: Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Julkaistu Tengu -lendessä #4/1997

Koichiro Ooshige, Pori Jazz-leirin pääopettaja 2015

Onkohan Suomen kendoon muodostumassa ”eteläisten senseiden perinne”? Kuten Kagoshimalainen Onda sensei on Ooshige senseikin kotoisin Japanin eteläisistä osioista, Kyushun Miyazakista. Aivan tarkkaan ottaen on Kagoshima hänenkin synnyinpaikkansa.

Aiempaa kokemusta länsimaalaisista 42-vuotiaalla senseillä on ollut vain vähän. Niimpä ZNKR:n viesti Suomeen lähdöstä tulikin hänelle yllätyksenä. Miyazakin piirin poliisijoukkue ja kotiväki, vaimo sekä tytär ja poika (lukiolaiskendoka) saivat luvan toivottaa hyvää matkaa 7. danilleen! Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen, joten ensimmäinen asia, jonka suomalaiset saivat kuulla oli: Kiotoon lähdetään voittamaan. Ja maajoukkueen harjoittelusta saa koko muu porukkamme oivan piristysruiskeen.

Sodan tuhot vaikuttivat pitkään 1950-luvulle ja Koichironkin kotiolot olivat niukat. Miyazakilaiset tunnetaan Japanissa vantterina ja voimakkaina mutta lempeäluonteisina ihmisinä. Lapsuuden aika opetti Koichiron arvostamaan myös kärsivällisyyttä ja säästäväisyyttä, ominaisuuksia, jotka eivät mene hukkaan hänen opettaessaan viikottain pieniä lapsia. Kendo tuli hänen elämäänsä ala-asteen viidennellä. Urheiluharrastuksen suhteen oma valinta olisi ollut baseball, mutta koska isä oli kendoka, poika pantiin kendo-dojolle!

Voi kuitenkin olla, että seuraavalla sensein kertomalla tapauksella oli vaikutuksensa nuoren Koichiron myöhempiin vaiheisiin:

Ylä-asteella hänen oma koulunsa edellisvuotinen joukkue oli voittanut kummatkin jokavuotiset piirikohtaisista tasokilpailuista. Nyt oli Koichiron joukkueella puolustettavanaan voitonlippu, sempaiden esimerkki velvoitti. Mutta ensimmäinen kilpailu hävittiin! Sempait olivat tietenkin vihaisia, mutta suurisuinen Koichiro meni oitis lupaamaan, että toinen kisa kyllä voitetaan. Tilanne sai aikaan suuren hämmennyksen joukkueessa. Monet sanoi, että mitäs menit lupaamaan, saat itse hoitaa koko homman. Koko joukkueen jatko oli katkolla ja moni lähtikin. Mutta 5 kaveria sentään jäi. Nämä viisi aloittivat hirmuisen treeniputken ja kun kilpailupäivä sitten koitti, he voittivat! Palkintoseremonioiden hetkellä kaverit sanoivat Koichirolle että mene sinä ensimmäisenä, sinun ansiotasi koko voitto onkin!

Sensei, millaista työnne on Miyazakissa?

Toimin Miyazakin liikkuvassa poliisissa, kendossa piirin päävalmentajana (myös judojoukkue on). Niimpä tärkein tehtäväni, normaalin poliisintyön ohella, on piirini kendojoukkueen valmentaminen mahdollisimman hyväksi. Kun asetamme tavoitteemme on meillä mielessä vuotuinen poliisijoukkueiden kansallinen mestaruuskilpailu.

Miten Miyazakin poliisijoukkue on pärjännyt viime vuosina?

Vuonna 1995 olimme kolmansia ja viime vuonna 8. parhaan joukossa. Miyazakilla on Shinkage ryu’n kotiseutuna pitkät kendoperinteet, budo on näytellyt merkittävää osaa historiassamme. Miyazakin kendojoukkueet ovat voittaneet kolmesti peräkkäin tärkeitä kansallisia kilpailuja ja viime vuonna muuan neiti Atsuko Kai valittiin Osakan joukkueeseen, jossa hän voitti kansallisen naisten lukio-mestaruuden yksilökilpailussa.

Mitkä piirteet kendossa olivat mielestänne etusijalla ammattilaisuranne alussa?

Kendon muodot tekivät jo varhain minuun voimakkaan vaikutuksen ja se käytöksen kohteliaisuus, jonka kendoharjoittelu toi mukanaan. Toinen merkittävä seikka oli esteettinen kauneus. Kendon kamae on kaunis ja liikunta on kaunista, samoin oikein suoritetut iskut. Vaikka siis aloitin vastentahtoisesti kendon, lajin kauneus vei mukanaan. Olen kokenut pääseväni kendon kautta aivan erikoislaatuisella tavalla osalliseksi Japanin kulttuurista ja olen iloinen voidessani siirtää sitä opetuksellani uudelle sukupolvelle. Opetan poliisitoimeni ohella viikottain lapsia, joiden iät vaihtelevat 6:sta 15:sta. Tällä nuorten dojolla muuten näkyy myös länsimaalaisia, noin 30-vuotiaita Japanissa asuvia amerikkalaisia, jotka eivät voi harjoitella esim. poliisidojolla. Tänä päivänä on mielestäni etusijalle nousemassa kysymys ja haaste kendon säilyttämisestä alkuperäisenä. Kuinka voimme siirtää kendon tulevaisuuteen sitä muuttamatta.

Oletteko kiinnostunut kobudosta?

Toki olen kiinnostunut, mutta aika ja kädet eivät riitä kaikkeen tekemiseen. Minulla on päätoimi poliisina, kilpailuvalmennus ja vielä nuorten opetus. Kaiken lisäksi Miyazakissa on tällä hetkellä vaikeata löytää elävää kosketusta kobudoon sillä ainut tietämäni harrastaja asuu Kagoshimassa.

Mihin keskitytte tällä hetkellä omassa harjoittelussanne?

Haluan ensi alkuun sanoa että oma osaamiseni on hyvin vähäistä. Kendossa oppiminen on jatkuvaa ja opiskelulle ei ole loppua. Tällä hetkellä pyrin kuitenkin tavoittamaan rauhan ja järkkymättömyyden sydämeeni vastustajan edessä. Kävi tämä semensä kanssa päälle kuinka ärhäkästi tahansa, koetan pitää itseni tyynesti koossa: ho-shin… Tämä ei rajoitu kendoon vaan koskee koko elämää, sitä voi ja tulee tavoitella joka hetki.

Kuinka voi mitata omaa edistymistään?

Ainoa tapa on luultavasti saada palautetta ottelussa tai harjoittelussa. Epäsuorasti siten, että huomaat itse saavasti pisteen aiemmin vaikealta vastustajalta. Tai sitten suoraan, jos joku sanoo sinun edistyneen. Ainoa, joka voisi näin tehdä omalla dojollani on oma opettajani Kai sensei, 8. dan kyoshi.

Millaisia kendokoita ovat lähitulevaisuuden mestarit?

Esimerkkeinä voisin mainita Eigan-veljekset ja Miyazakin-veljekset ja Haradan Tokiosta, joka menestyi hyvin Japanin mestaruuskilpailuissa jo 1995. Samoin mainittakoon Nabeyama Tsukuban yliopistosta. Kaikkia heitä yhdistää se päämäärätietoinen tapa, jolla he harjoittelevat. Totta kai nämä ovat sporttisia nuoria, mutta menestykseen tarvitaan myös päätä ja intohimoa harjoitteluun. Nykyisin on taas sääntönä vapaa osallistumisoikeus mestaruuskilpailuihin dan-asteeseen katsomatta, tässä jokin aika sitten karsimaan pääsivät vain vähintään 6. danin haltijat.

Millaiset ovat länsimaalaisen ihmisen mahdollisuudet todella edistyä budossa?

Mitään suoranaista estettä kehittymiselle ei ole. Onhan teillä vankka kroppa ja kaikki mitä tarvitaan. Ainoa vakava puute on monien erilaisten harjoituskumppanien puute. Se on suurin esteenne kehittymiselle. Se, että olette kookkaampia ja painavampia ei merkitse mitään. Jalkatyö on kaiken perusta. Pitkä harjoitus, jonka äsken teimme saattaa vetää joiltakin lantionseudun kipeäksi. Mutta uuttera jalkatyön harjoittelu merkitsee varmaa edistymistä.  Minua hämmästytti se kelpo liikkuminen, jota sain nähdä heti ensimmäisissä harjoituksissa. Muistakaa, että tärkeintä on oppia asiat ruumiilla.

Aivan ovella odottavat Kioton MM-kisat (3/97). Kaikille Euroopan maille ne ovat  todellinen huipputapahtuma. Mitkä mahtavat olla japanilaisten isäntien tavoitteet?

En ole käynyt kysymässä ZNKR:n virkamiehiltä, mutta oletan että tärkeintä on tarkistaa kendon taso maailmanlaajuisesti ja samalla antaa eväitä sen parantamiseen entisestään. Tärkeintä on kuitenkin ystävyyden ja kontaktien lujittaminen. Vaikka WKC kilpailuna poikkeaa Japanin omasta kansallisten kilpailujen sarjasta, on varmaa, että kaikki arvostavat Japanin joukkueen pääsyä ja siinä menestymistä. Vastaavasti on menestyminen myös länsimaisille joukkueille mitä mainioin suositus.

The continent where kendo takes root

It is quite common for the culture and customs that developed in a certain country to be passed to another country, becoming different cultures and customs from the original, which then take root in that country, and I have felt this particularly strongly since coming to Finland.

Kendo for Finns as a first meeting was in books. It was the age further before increasing the growing rate of the Internet, needless to say YouTube. They got Bogu, built Dojo, accepted basic practice, associated with other Europeans, invited Japanese teachers from far and have developed Finnish Kendo Association with efforts and diligence in the past over twenty years. Saying from my point of view, Finnish Kendo is the solid bond among people living in this Nordic country.

I would like to note “a life with kendo” that Kari told me during our driving to Pori after the camp in Tampere. He taught me that the most important thing to live is a balance, in addition to compromise. All of the following three-Family, Job and Kendo must be greatly balanced and happily achieved. We should not abandon any of them.

Finnish people who live with kendo love their own dojo and this country. That’s the most necessary to continue kendo for a long time. In Japan on the other hand, too serious ways of kendo can force juniors to quit kendo just when graduating from elementary or junior high schools. The rate of kendo population is the very shape of pyramid, decreasing as people grow. I have been a high school teacher for four years and unfortunately seen our students leave their shinai because of academic pressure.

The time I shared have dramatically changed. Our biggest challenge is the cultivation of successors. It is the same in Finland as well that we need to establish the communities people can do kendo for life. Once I was in Finland, in that place coming through beautiful forests from town to town, I saw amazing friends facing with kendo like me. In Pori dojo, I also saw kendo demonstrations to introduce it to kids and adults who were not familiar with. People there enjoy kendo a lot and think highly of finding their own way of sword with great value on lateral connection. Perhaps dojos in Finland might have such circumstances more than those in Japan.

I’m still in the mood of those fantastic days of practice in Pori dojo even when they became the past. They gave me totally unexpected meeting and different sense of value. Luckily I am keeping the well-balanced trinity of family, job and kendo now. I want to live with “real me” who love foreign relationship along with kendo for life.

The new season is coming soon. Cherry blossom (Sakura) is about to bloom all over Japan. People including me are going to start each new life. Returning to my original community from Finland, I got one hope. The hope is to long for reunion as a long-term life option. The hope is what I strongly make sure that I will be able to get over any difficulties from now on.20150206_190322

 

IMG_0024_FotorIMG_1071

Hukattuja mahdollisuuksia?

Kaikki ihailevat nuorta Jari Litmasta joka jaksoi potkia palloa illasta aamuun, tai Teemu Selännettä joka oli jäällä jo ennen muita ja jatkoi harjoittelua kun muut jo menivät kotiin. Samoin on hienoa nähdä kendo-dokkarissa maailmanmestarin harjoittelevan tyhjässä salissa tai 8.danin kokeeseen valmistautuvan poliisi-kendokan tekevän samoin. Nämä ovat kaikki hyviä esikuvia. Tahtoisin vain huomauttaa…meidänkin salilla on peili ja meidänkin salilla on lyöntinukke. Kovin harvoin vain näen kenenkään niitä hyödyntävän. On toki mahdollista että päivisin siellä on väkeä treenaamassa niillä jonoksi asti, mutta jotenkin vähän epäilen tätä.

Itselläni sitkeä pohjevamma on pitänyt minut poissa normiharjoittelusta jo hetken. Sen tähden olen taas palannut vanhoihin tapoihini ja harjoitellut omalla ajallani. Olen käynyt päivisin tekemässä 50-100 lyöntiä nukelle ja täytyy sanoa että se on harjoitteluna erinomaisen kehittävää. Missä normaalissa harjoituksessa sinulla on aikaa lyödä 100 men-lyöntiä niin että voit rauhassa keskittyä omaan tekemiseesi? Jos normaaleissa harjoituksissa tehdään men-lyönti viisi kertaa ja näitä settejä vaikka kolme kertaa, niin nyt sinulla olisi oikeasti mahdollisuus kaikessa rauhassa lyödä niitä vaikkapa se sata kertaa. Aikaa myöten tämän tuoman tuloksen kyllä huomaa.

Joten kehottaisin kaikkia käyttämään tilaisuutta tälläiseen harjoitteluun. Lyökää men-lyöntejä nukelle, tehkää kataa ja subureita peilin edessä. Se auttaa huomattavasti myöhemmin visualisoimaan omaa tekemistä ja oikeita liikeratoja. Ottakaa vaikka jokin osa-alue mitä työstätte: tenouchi, ashisabaki, ki-ken-tai, oikea asento, lyönnin nopeus tai lyöntimatkan kasvattaminen laskemalla lankut joiden yli teette.

Meidän salimme on oikeasti meidän salimme 24/7. Siellä voisi käydä aamulla ennen töihin menoa lyömässä men-lyönnit. Ei mene kuin vartti lyödä 50 hyvää meniä. Tai töistä tullessa. Vanhaa slogania mukaillen ja tv-shoppia lainaten ”saatat huomata vaikutuksen jo seuraavassa graduoinnissasi!”

The continent where kendo takes root 1 ~My way of sword~

It was at the age of 10 that I met kendo. My father was sickly, which encouraged me to become mentally strong. I thought I must support my mother and elder sister instead of him. I started practicing kendo in neighboring dojo, where was famous as hard practicing. Students around me had already learned kendo since kindergarten or lower primary school, so my start might have been late behind them. Their skills were more sophisticated. I surely wanted to catch up with them. I went to the dojo earlier than anybody and washed cold floors with a wet rag in the middle of the winter. After six months since the beginning, my teacher allowed me to wear bogu. I even now clearly remember the first shiai as fukusho taken place in Nippon budo kan. The title, “All Japan Kendo Competitions for students” reminds me of my struggling just NOT TO LOSE.

I quit kendo after my graduation from high school. Never did I visit my dojo. In such one day, one of dojo members informed me of our teachers’s sickenss. He would not be able to teach kendo four times a week anymore. The dojo immediately decided to close until his recovery.

Nobody knew whether it would open again. Then it was natural that we came up with the idea we held thank-you party for our teacher. I had dedicated my schooldays to be in the dojo. I answered I would attend, of course. I was sure that everyone who I practiced with was also going there.

However, what I saw was few unknown beginners and their parents-nobody who I was familiar with. Previous energy and liveliness didn’t exist there. When I saw many piles of snacks and juice left in the boxes, I couldn’t help crying. I wished I could have expressed my gratitude to my teacher, eating and drinking those snacks and juice with my reunited generation.

Many piles of snacks and juice gave me decision to become a high school teacher. I suddenly wanted to build kendo club that is hard but fun, just like my teacher once had showed me. Few years later, I started my career as an English and kendo teacher in private high school in Saitama Prefecture. I used an old chinese character「劔=sword」on school tenugui I ordered. That’s because the name of my dojo is「劔忍館」ken-nin-kan. My four years were full of high motivated students and warmhearted community.

The most important reason I decided to come to Finland was to observe Finnish educational system. However, my life in Pori was not only this experience. Unexpected but precious thing from looking back now is the fact that I have belonged to Pori dojo. My way of sword so far led me to the wonderful encounter.

To be continued

Posted by Yuta Abe

IMG_0117

IMG_0125

Introduction ~The continent where kendo takes root~

Moikka, I am Yuta Abe. First of all, I want to say thank you for giving me precious experiences in Pori dojo or many places around Finland. From now on, I will blog about what I did in Japan, what I have done in Finland and what I will be somewhere ever after. The title of these series is “The continent where kendo takes root”. I hope you don’t mind my blog will be written in English.

 

Uusi vuosi, uudet jutut

Vuoden jälleen vierähdettyä uuden puolelle, on aika jälleen mietiskellä tulevia ja muistella menneitä. Loppuvuodesta blogimme kirjoittelijat olivat sen verran työllistettyjä opiskelun, työn ja muiden kiireiden kanssa, että kirjoitukset tänne jäivät vähemmälle. Blogia ei kuitenkaan haudata ja unohdeta, ehkä vain se uusi kirjoitus viikossa ajatus ei enää ole mahdollinen. Meitä kirjoittajia on kuitenkin sen verran monta, että erilaisia ajatuksia ja tekstejä saadaan varmaan aikaan suht järjellisin väliajoin.

Photo by J.Pirinen

Photo by J.Pirinen

Itsellä ajattelun aiheena on ollut lähinnä se, mihin suuntaan lähden omia tekstejäni viemään. Todennäköisemmin jatkossa omat kirjoitukseni tulevat olemaan enemmän treenipäiväkirjan muotoisia, kuin pohdintoja kendon suunnasta ja sen periaatteista. En sano etteikö sellaisiakin jatkossa mukaan mahtuisi, mutta tällä hetkellä ne tuntuvat jotenkin vähemmän omilta. Lisäksi maailmalta löytyy jo muutama näistä kirjoittava blogi ja kirjoja ja lehtiä kendosta löytyy jo englanninkielisinä, joten miksi olla vain yksi monista jotka kirjoittavat samasta asiasta? Se on tietysti aina eri asia että kiinnostavatko kendon periaatteet ja henkinen tausta ketään sillä kuten Juice jo aikanaan laulussa sanoi ”viisaudet on kirjoissa, ne sinne jätetään…”.

Joten jatkossa jos tätä blogia luette, joudutte enemmän lukemaan omista treeneistämme täällä Poridojolla ja asioista jotka siellä harjoituksissa askarruttavat ja joita koetan itse työstää. Ehkä se on kiinnostavaa luettavaa, ehkä ei. Kaikkia ei voi miellyttää ja ei ole järkevää yrittääkään.

Omasta harjoittelusta sen verran että pyrin nyt talven ajan käymään kendotreeneissä 3-4 kertaa viikossa ja siihen vielä 3-4 kertaa viikossa kuntosalia mukaan. Kevään lähestyessä kuntosali jää varmaan kahteen kertaan viikossa ja ohjelmaan lisätään kendon ohelle 1-2 pidempää juoksulenkkiä, jos kendotreeniä vain kaksi kertaa viikossa, ja yksi kovempi intervallitreeni normaalina juoksuna, porrastreeninä, tai kuntopiirinä. Joten ehkä tästä kaikesta jotain kerrottavaa löytyy ja joitain ajatuksia syntyy 🙂

Tämän lisäksi toivotaan että tuo liiton blogi myös aktivoituu kunnolla ja kuulemme sitä kautta mitä liitossa tapahtuu ja mihin suuntaan tätä maamme kendoharrastusta ohjataan. Jossette ole jo lukeneet niin käykää tutustumassa: http://tengu-lehti.blogspot.fi

 

Yōkain vuosiraportti 2014

Kendovuosi 2014 lähti käyntiin räväkästi viikonlopulla Helsingissä dan-cupin ja SM-joukkuekilpailun merkeissä. Enemmän tuosta viikonlopusta voi lukea kirjoituksesta Dan-Cup ja SM-joukkuekilpailut 2014.

Keväällä tapahtumia oli melko paljonkin, tosin 5 Nations Cupia ja EM-kisoja seurasin vain internetin välityksellä. Maaliskuussa Shimohashi-sensei vietti noin viikon Porissa. Erityisesti hänen vierailustaan mieleen jäivät todella monipuoliset opetusmenetelmät. Myös tapa tehdä jogeburia ja se mahtava gyaku-do tulevat ensimmäisten joukossa mieleen. Shimohashi-sensein vierailun aikaan pidimme myös uuden dojomme viralliset avajaiset. Heti vierailun jälkeen ehdimme Raumalle pitämään kendonäytöstä. (Kiireinen viikko).

Keväällä järjestettiin tietysti myös peruskurssi. Olen oman peruskurssini jälkeen ollut mukana jokaisella seuran peruskurssilla, mutta kevään kurssi oli poikkeuksellinen siinä, että olin kurssilla ohjaajana.

Leiripassit järjestyksessä

Leiripassit järjestyksessä

Kesällä järjestettiin perinteinen Jazz-leiri. Vuoden 2014 Jazz-leiri oli järjestyksessään 23. Leiri kasvaa ja kehittyy vuosi vuodelta ja se vaatiikin melkoista talkoohenkeä ja suunnittelua toteutuakseen. Periaatteessa seuraavan leirin suunnittelu alkaakin heti edellisen päätyttyä. Jotta leiriläisille voidaan tarjota hyvää palvelua, eivät kaikki voi olla aina harjoituksissa mukana. Osan pitää tehdä järjestelypuuhia. Vuonna 2014 ehdin silti osallistumaan hyvin leirin harjoituksiin järjestely- ja työkiireiden (kesäloma, mikä se sellainen on?) lomassa. Lisäksi pääsin (jouduin?) vetämään alkulämmittelyt kertaan tai kahteen leirillä. Eihän siinä mitään ihmeellistä, mutta olihan se jännä kokemus kun edessä onkin reipas sata kendokaa kymmenen sijaan.

Leirin viimeisenä päivänä olikin edessä ensimmäinen dan-graduointini. Mietteitä siitä ja matkasta siihen voi lukea täältä: Tie shodaniin.

Omaa syksyäni leimasi ajanpuute. Opiskeluni olivat loppusuoralla, mutta olin samalla täyspäiväisesti töissä. Niistä johtuen päivät olivat melko pitkiä. Syksyllä olin kevään tapaan ohjaamassa peruskurssin harjoituksia.

Alkusyksystä osallistuimme jälleen ”Nuori Pori Harrastaa” -tapahtumaan, jonka tarkoituksena on esitellä kaupungin harrastustarjontaa lapsille.

Syyskuun lopulla seuramme järjesti kyu-cupin. Järjestelyt sujuivat suht’ mukavasti, vaikkakin aina muutama käsipari lisää mahtuisi mukaan. Olimme järjestäneet vuoden 2013 SM-joukkuekisan ja dan-cupin, joten tuoretta kokemusta kisojen järjestämisestä oli.

Omalla kohdallani vuoden 2014 kyu-cup oli merkittävä siinä mielessä, että toimin ensimmäistä kertaa tuomarina ”virallisissa” kisoissa. Kyllä siitä taidettiin jotenkin kunnialla selvitä, vaikka kehittämiskohteitakin kyllä löytyy.

Lattian hionta vei noin viikon. Koneet olivat suuri apu, mutta viimeistely tehtiin käsin.

Lattian hionta vei noin viikon. Koneet olivat suuri apu, mutta viimeistely tehtiin käsin.

Vuoden loppupuolella hioimme dojon lattian, mistä aiheutui noin viikon katko harjoituksiin. Ennen ensimmäisiä harjoituksia ”uudella” lattialla olin ainoastaan nopeasti hieman testaillut sen pitoa talkoiden yhteydessä. Aluksi hieman jopa jännitti, miten jalkatyö sujuu nyt kun pito on kasvanut. Huolet osoittautuivat turhiksi, sillä jalkatyö hiotulla lattialla sujui mainiosti. Lisääntyneen kitkan kyllä huomasi (ero on oikeastaan aika valtava), mutta siihen tottui nopeasti. Nyt lattia on entistä parempi.

Vuosi ainakin tuntui todella tapahtumarikkaalta, eikä edellä ole edes mainittua kaikkia tapahtumia joissa seura oli osana. Syksyllä pääsin muun muassa kokeilemaan tameshigiriä ja kaikki leikkaukset jopa onnistuivat! Eräs tärkeä esilletuotava asia on porilaisen koulun opettajavaihdon ansiosta seuraamme saapunut japanilainen vieras, joka sattui olemaan myös aktiivinen kendoka!

Olen jo useamman vuoden ajan pitänyt kirjaa harjoituksistani. Seuraavassa kaaviossa on vuoden 2014 harjoitusmääräni tunteina kuukausittain jaoteltuna. Mukaan on laskettu seuran harjoitukset ja Jazz-leiri. Mukaan ei ole laskettu muita leirejä tai kisoja. Kokonaisharjoitusmääräksi tuli 300,5 tuntia vuoden aikana. Syksyn koulu- ja työkiireet näkyvät selkeästi (onneksi koulukiireet ovat nyt ohi, valmistuin joulukuussa). Maaliskuun treenimäärä on melkoisen korkea Shimohashi-sensein vierailun ansiosta, siitäkin huolimatta, että jouduin maaliskuussa olemaan jonkin verran poissa harjoituksista viisaudenhampaan kirurgisen poiston takia.

harjoitusmaarat2014

Sellainen oli minun kendovuoteni 2014. Saa nähdä mitä 2015 tuo tullessaan.

Välillä treeni ottaa…selkään

Yhä tulee mieleen kun pari viikkoa sitten perjantaina oli erittäin hyvät treenit. Väkeä ei ollut paljoa, mutta taso korvasi määrän ja puolentoista tunnin ajan sai keskityttyä omaan tekemiseen hyvällä sykkeellä, jokaiseen lyöntiin parhaansa ladaten. Kaikenkaikkiaan oikein tyydyttävät treenit tosiaankin.

Treenin jälkeen ongelmat kasaantuivatkin. Ensin sauna ei ollut päällä että olisi saanut jo hieman siellä rentoutettua lihaksia. Sen jälkeen normaali ajomatka kotiin kolminkertaistui, kun tie lähellä kotia olikin poikki ja jouduimme käyttämään kiertotietä joka teki kotimatkasta yli tunnin mittaisen. Tulos…autosta ylös nousi vääräselkäinen ysikymppinen kendoka. No tulos ei ollut kuitenkaan mitään mitä hieronta, selkäjumppa ja voltaren ei korjaisi parissa päivässä.

Kaikenlainen kroppaa hoitava ja voimistava oheisharjoittelu on tullut itselle vuosi vuodelta tärkeämmäksi ja sen vuoksi onkin tullut kokeiltua joka kesä jotain uutta harjoitusmuotoa ja montaa lajia tekisi vielä mieli kokeillakin. Välillä oheisharjoittelu on tuntunut kovinkin miellekkäältä ja siihen uppoutuminen on tuonut jälleen niitä uuden oppimisen tunteita, joita kendossa saa  nykyään kokea harvemmin. Se, että samalla paino on pudonnut ja lihaksia tullut hieman lisää ei suinkaan haittaa yhtään 🙂

Onhan harjoittelu tuonut mukanaan muutenkin kaikenlaista. Akillesjänne katkesi treeneissä, olkapäätä särkee välillä kymmentuhatta suburia päivässä treenin muistona, pohjelihakset ovat venähtäneet ja välillä oikea ranne oli todella surkeassa kunnossa. Oikeastaan koskaan en lähtenyt arvokisoihin Suomen ulkopuolelle terveenä. Vasta aktiivisen kisaamisen lopetettuani olen alkanut pysymään pidempiä aikoja terveenä ja pystynyt harjoittelemaan ilman vaivoja. Mitään vammoja en kuitenkaan harmitellut, kaikki tuntuivat kuuluvan asiaan. Silloin roiskuu kun rapataan tavataan sanoa.

Täytyy vain sanoa että oma salimme on kuin taivaan lahja harjoittelulle. Jousitettu lattia on tuonut aivan uuden mukavuuden tason tekemiseen. Viime viikonloppunakin vietimme vain yhden leiripäivän salissa jossa oli koulusaliksi aivan mainio lattia, mutta kuitenkin seuraavana päivänä useamalla meistä oli jalat kipeänä paikoista joihin ei omalla salilla tule mitään vaivoja, vaikka täällä senseiden kanssa olemmekin treenanneet. Vielä kun oppisi että kukaan ei tule meitä treenin jälkeen ajamaan pois salista lentopalloa varten ja jäisi tekemään pienen lihashuollon ennen saunaa.

 

 

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site