Author Archives: Mira

Artikkeli: Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Koichiro Ooshige – Valmentajamme MM-kisavuonna

Julkaistu Tengu -lendessä #4/1997

Koichiro Ooshige, Pori Jazz-leirin pääopettaja 2015

Onkohan Suomen kendoon muodostumassa ”eteläisten senseiden perinne”? Kuten Kagoshimalainen Onda sensei on Ooshige senseikin kotoisin Japanin eteläisistä osioista, Kyushun Miyazakista. Aivan tarkkaan ottaen on Kagoshima hänenkin synnyinpaikkansa.

Aiempaa kokemusta länsimaalaisista 42-vuotiaalla senseillä on ollut vain vähän. Niimpä ZNKR:n viesti Suomeen lähdöstä tulikin hänelle yllätyksenä. Miyazakin piirin poliisijoukkue ja kotiväki, vaimo sekä tytär ja poika (lukiolaiskendoka) saivat luvan toivottaa hyvää matkaa 7. danilleen! Ammattilainen on kuitenkin aina ammattilainen, joten ensimmäinen asia, jonka suomalaiset saivat kuulla oli: Kiotoon lähdetään voittamaan. Ja maajoukkueen harjoittelusta saa koko muu porukkamme oivan piristysruiskeen.

Sodan tuhot vaikuttivat pitkään 1950-luvulle ja Koichironkin kotiolot olivat niukat. Miyazakilaiset tunnetaan Japanissa vantterina ja voimakkaina mutta lempeäluonteisina ihmisinä. Lapsuuden aika opetti Koichiron arvostamaan myös kärsivällisyyttä ja säästäväisyyttä, ominaisuuksia, jotka eivät mene hukkaan hänen opettaessaan viikottain pieniä lapsia. Kendo tuli hänen elämäänsä ala-asteen viidennellä. Urheiluharrastuksen suhteen oma valinta olisi ollut baseball, mutta koska isä oli kendoka, poika pantiin kendo-dojolle!

Voi kuitenkin olla, että seuraavalla sensein kertomalla tapauksella oli vaikutuksensa nuoren Koichiron myöhempiin vaiheisiin:

Ylä-asteella hänen oma koulunsa edellisvuotinen joukkue oli voittanut kummatkin jokavuotiset piirikohtaisista tasokilpailuista. Nyt oli Koichiron joukkueella puolustettavanaan voitonlippu, sempaiden esimerkki velvoitti. Mutta ensimmäinen kilpailu hävittiin! Sempait olivat tietenkin vihaisia, mutta suurisuinen Koichiro meni oitis lupaamaan, että toinen kisa kyllä voitetaan. Tilanne sai aikaan suuren hämmennyksen joukkueessa. Monet sanoi, että mitäs menit lupaamaan, saat itse hoitaa koko homman. Koko joukkueen jatko oli katkolla ja moni lähtikin. Mutta 5 kaveria sentään jäi. Nämä viisi aloittivat hirmuisen treeniputken ja kun kilpailupäivä sitten koitti, he voittivat! Palkintoseremonioiden hetkellä kaverit sanoivat Koichirolle että mene sinä ensimmäisenä, sinun ansiotasi koko voitto onkin!

Sensei, millaista työnne on Miyazakissa?

Toimin Miyazakin liikkuvassa poliisissa, kendossa piirin päävalmentajana (myös judojoukkue on). Niimpä tärkein tehtäväni, normaalin poliisintyön ohella, on piirini kendojoukkueen valmentaminen mahdollisimman hyväksi. Kun asetamme tavoitteemme on meillä mielessä vuotuinen poliisijoukkueiden kansallinen mestaruuskilpailu.

Miten Miyazakin poliisijoukkue on pärjännyt viime vuosina?

Vuonna 1995 olimme kolmansia ja viime vuonna 8. parhaan joukossa. Miyazakilla on Shinkage ryu’n kotiseutuna pitkät kendoperinteet, budo on näytellyt merkittävää osaa historiassamme. Miyazakin kendojoukkueet ovat voittaneet kolmesti peräkkäin tärkeitä kansallisia kilpailuja ja viime vuonna muuan neiti Atsuko Kai valittiin Osakan joukkueeseen, jossa hän voitti kansallisen naisten lukio-mestaruuden yksilökilpailussa.

Mitkä piirteet kendossa olivat mielestänne etusijalla ammattilaisuranne alussa?

Kendon muodot tekivät jo varhain minuun voimakkaan vaikutuksen ja se käytöksen kohteliaisuus, jonka kendoharjoittelu toi mukanaan. Toinen merkittävä seikka oli esteettinen kauneus. Kendon kamae on kaunis ja liikunta on kaunista, samoin oikein suoritetut iskut. Vaikka siis aloitin vastentahtoisesti kendon, lajin kauneus vei mukanaan. Olen kokenut pääseväni kendon kautta aivan erikoislaatuisella tavalla osalliseksi Japanin kulttuurista ja olen iloinen voidessani siirtää sitä opetuksellani uudelle sukupolvelle. Opetan poliisitoimeni ohella viikottain lapsia, joiden iät vaihtelevat 6:sta 15:sta. Tällä nuorten dojolla muuten näkyy myös länsimaalaisia, noin 30-vuotiaita Japanissa asuvia amerikkalaisia, jotka eivät voi harjoitella esim. poliisidojolla. Tänä päivänä on mielestäni etusijalle nousemassa kysymys ja haaste kendon säilyttämisestä alkuperäisenä. Kuinka voimme siirtää kendon tulevaisuuteen sitä muuttamatta.

Oletteko kiinnostunut kobudosta?

Toki olen kiinnostunut, mutta aika ja kädet eivät riitä kaikkeen tekemiseen. Minulla on päätoimi poliisina, kilpailuvalmennus ja vielä nuorten opetus. Kaiken lisäksi Miyazakissa on tällä hetkellä vaikeata löytää elävää kosketusta kobudoon sillä ainut tietämäni harrastaja asuu Kagoshimassa.

Mihin keskitytte tällä hetkellä omassa harjoittelussanne?

Haluan ensi alkuun sanoa että oma osaamiseni on hyvin vähäistä. Kendossa oppiminen on jatkuvaa ja opiskelulle ei ole loppua. Tällä hetkellä pyrin kuitenkin tavoittamaan rauhan ja järkkymättömyyden sydämeeni vastustajan edessä. Kävi tämä semensä kanssa päälle kuinka ärhäkästi tahansa, koetan pitää itseni tyynesti koossa: ho-shin… Tämä ei rajoitu kendoon vaan koskee koko elämää, sitä voi ja tulee tavoitella joka hetki.

Kuinka voi mitata omaa edistymistään?

Ainoa tapa on luultavasti saada palautetta ottelussa tai harjoittelussa. Epäsuorasti siten, että huomaat itse saavasti pisteen aiemmin vaikealta vastustajalta. Tai sitten suoraan, jos joku sanoo sinun edistyneen. Ainoa, joka voisi näin tehdä omalla dojollani on oma opettajani Kai sensei, 8. dan kyoshi.

Millaisia kendokoita ovat lähitulevaisuuden mestarit?

Esimerkkeinä voisin mainita Eigan-veljekset ja Miyazakin-veljekset ja Haradan Tokiosta, joka menestyi hyvin Japanin mestaruuskilpailuissa jo 1995. Samoin mainittakoon Nabeyama Tsukuban yliopistosta. Kaikkia heitä yhdistää se päämäärätietoinen tapa, jolla he harjoittelevat. Totta kai nämä ovat sporttisia nuoria, mutta menestykseen tarvitaan myös päätä ja intohimoa harjoitteluun. Nykyisin on taas sääntönä vapaa osallistumisoikeus mestaruuskilpailuihin dan-asteeseen katsomatta, tässä jokin aika sitten karsimaan pääsivät vain vähintään 6. danin haltijat.

Millaiset ovat länsimaalaisen ihmisen mahdollisuudet todella edistyä budossa?

Mitään suoranaista estettä kehittymiselle ei ole. Onhan teillä vankka kroppa ja kaikki mitä tarvitaan. Ainoa vakava puute on monien erilaisten harjoituskumppanien puute. Se on suurin esteenne kehittymiselle. Se, että olette kookkaampia ja painavampia ei merkitse mitään. Jalkatyö on kaiken perusta. Pitkä harjoitus, jonka äsken teimme saattaa vetää joiltakin lantionseudun kipeäksi. Mutta uuttera jalkatyön harjoittelu merkitsee varmaa edistymistä.  Minua hämmästytti se kelpo liikkuminen, jota sain nähdä heti ensimmäisissä harjoituksissa. Muistakaa, että tärkeintä on oppia asiat ruumiilla.

Aivan ovella odottavat Kioton MM-kisat (3/97). Kaikille Euroopan maille ne ovat  todellinen huipputapahtuma. Mitkä mahtavat olla japanilaisten isäntien tavoitteet?

En ole käynyt kysymässä ZNKR:n virkamiehiltä, mutta oletan että tärkeintä on tarkistaa kendon taso maailmanlaajuisesti ja samalla antaa eväitä sen parantamiseen entisestään. Tärkeintä on kuitenkin ystävyyden ja kontaktien lujittaminen. Vaikka WKC kilpailuna poikkeaa Japanin omasta kansallisten kilpailujen sarjasta, on varmaa, että kaikki arvostavat Japanin joukkueen pääsyä ja siinä menestymistä. Vastaavasti on menestyminen myös länsimaisille joukkueille mitä mainioin suositus.

Mainokset

Miten kendo valtaa maailman?

Löysin jokunen aika sitten Kendo Finderin. Kendo Finder on uusi, vielä beta vaiheessa oleva palvelu, minkä tarkoituksena on saada kaikki kendoseurat sekä -tapahtumat yhdelle kartalle. Jokainen käyttäjä saa halutessaan lisätä palveluun oman seuransa ja järjestämiään tapahtumia. Idea on mielestäni loistava! Kansainvälisiä tapahtumia voi helposti etsiä yhdestä paikasta, omien tapahtumien markkinoiminen suurelle kendoyleisölle on helpompaa ja matkustaessa on helppo löytää lähin kendoseura jos treenaaminen kiinnostaa. Tätä kirjoittaessani kartalta löytyy seitsemän suomalaista seuraa/tapahtumaa.

Kendo on edelleen aika tuntematon laji puhumattakaan iaidosta tai jodosta. Kun kerrot harrastuksestasi, on vastaus lähinnä ”hääh?”.  Vaikka olenkin harrastanut lajia vain sosiaalisen median aikakaudella, uskon että tilanne on helpottunut. Tiedon jakaminen on helpompaa kuin koskaan ennen.

Rajaheitto-blogissa haastateltiin aikaisemmin kesällä judokaa, jonka mielestä kamppailulajien näkyvyys Suomessa on heikkoa. Emme kuulu valtavirtalajeihin mistä urheilutoimittajat kirjoittavat. Suomalaisia kiinnostavat jääkiekko, hiihto ja isot kilpailut, kuten MM-jalkapallo ja olympialaiset, vaikka suomalaiset eivät niihin osallistuisi tai menestyisi. Marginaalilajien uutisointi on vähäistä ja edes SM-kilpailuista on vaikeaa saada juttua lehteen.

Emme voi siis luottaa siihen että lehdistö jakaisi lajiemme ilosanomaa vaikka lähettäisimme heille tiedotteita läjäpäin. Pieni juttu lehden nurkassa ei tuo sadoittain uusia harrastajia lajien pariin, vaikka jokainen juttu on voitto. Meidän pitää luoda positiivista näkyvyyttä itse, mielellään kaikkien yhdessä, kaikin mahdollisin tavoin.

Jaoin Rajaheitto-blogin jutun Facebookissa ja kommenttikentässä keskustelimme muiden kendokoiden kanssa lajin näkyvyydestä. Esille tuli yksi loistava idea mitä olen pallotellut itsekin moneen kertaa, mutta mitä en ole osannut toteuttaa: mainosvideo. Ken homman hallitsee, on YouTubeen laitettavan videon tekeminen helppo homma, vaikkakin veisi hieman aikaa. Loistavia videoesimerkkejä ovat muun muassa Japanin kendon mestaruuskilpailujen mainosvideo sekä Italiassa järjestettävien pienempien kilpailujen raportti video. Hyviä videoita suomalaisestakin kendosta olisi ilo jakaa esimerkiksi peruskurssimarkkinoinnin yhteydessä.

Kendo Finderin kaltaisten palveluiden avulla olemme edes tietoisia toisistamme, toisista kendoharrastajista ja heidän tapahtumistaan. Ehkä yhtä lisääntyvissä määrin näkyisimme myös niille, ketkä eivät lajia vielä harrasta tai ole siitä koskaan kuullutkaan. Siinä on tavoitetta.

Ovatko leiriläiset itsestäänselvyys?

Lajimme on pieni kun mietitään harrastajamääriä. Keskimäärin seuroissa harrastaa arviolta vain kymmenisen aktiivista kendokaa, iaidokaa tai jodokaa ja tämän lisäksi on joitain satunnaisia harrastajia. Treeneissä näemme usein siis ne samat naamat ja tiedämme jo heidän heikkoutensa ja vahvuutensa ennalta eikä treenin aikana tule paljoakaan yllätyksiä. Tämän vuoksi muissa seuroissa vieraileminen ja leirit ovatkin suorastaan elinehto taitomme kehittymiselle kun pääsemme harjoittelemaan ja ottelemaan ihan uusia vastustajia vastaan ja huomaammekin etteivät kaikki samat jutut toimikkaan. Näin meidän on kehityttävä ja treenattava lisää.

jazz-leiriMeidän siis on käytävä leireillä. Mutta onko tämä tieto niin itsestäänselvyys että odotamme kaikkien tietävän sen ja tulevan leirille joka tapauksessa? Kesän Jazz-leiri lähestyy ja jo monien vuosien ajan leirillä tapaa aina ne vanhat tutut ketkä ovat aktiivisesti myös muillakin leireillä. Osaamme aika tarkkaan laskea etukäteen kuinka monta kendokaa leirille saapuu. Luku ei kuitenkaan heilahtele kuin ehkä kymmenellä leiriläisellä. Satoja harrastajia jää näiden leiriläisten ulkopuolelle.

Potentiaalista leirikansaa siis riittää edelleen. Yhteisömme on ollut aina pieni ja tiedämme mitä kautta tieto kannattaa välittää jotta se saavuttaa harrastajat. Mutta riittääkö leirin mainokseksi kuitenkaan enään pelkkä Wordillä tehty lista mitä leiri sisältää ja ketä siellä on opettajana? Lähetämme listan seuroille sähköpostin liitteenä ja toivotamme tervetulleeksi leirille. Jaha, Jazz-leiri tulee taas… En ollut siellä viime vuonnakaan niin taidan tänä vuonnakin jättää väliin… Tällä kaavalla mentiin jälleen tänä vuonna.

Pidämme leiriläisiä itsestään selvyytenä. Kyllähän ne leirille tulee, heidän on pakko tulla! Emme näe vaivaa uusien leiriläisten kosiskeluun, emme nosta esiin leirin parhaita puolia. Lähetämme vain tiedoksiannon, koska näin olemme aina tehneet ja se toimii. Vai toimiiko, koska satoja harrastajia jää aina leirien ulkopuolelle? Miten heidän saisi leirille?

Emme tuhlaa voimavaroja turhaan mainosteluun, mutta se ehkä toimisi. Jazz-leirin osalta olemme pyrkineet käyttämään sosiaalista mediaan hyväksemme jo muutaman vuoden ajan. Mitä aikaisemmin eventti saadaan pystyyn, sitä aikaisemmin pystymme alkaa hypettämään leiristä ja ihmiset osaavat varata lomat. Toimisivatko tämän lisäksi mainosjulisteet, flyerit ja muu materiaali, mitä jaettaisiin muilla leireillä, tapahtumissa ja seurojen harrastuksissa? Ehkä.

Monesti luotamme paljon seurojen avainhenkilöihin, heidän kauttaan tieto leiristä kulkee sähköpostilistalta harrastajille. Kaikki eivät kuitenkaan ole innostuneita kaikista tapahtumista, leireistä ja kilpailuista, jolloin he eivät ehkä mainosta niitä yhtä hanakasti harrastajile kuin jotain toista tapahtumaa. Erityisesti juuri aloittaneille harrastajille saattaa tulla mielikuva ettei tapahtumaan kannata mennä, koska seuran kokeneemmatkaan harrastajat eivät siitä innostu.

Olemme pyrkineet kehittämään Jazz-leiriä joka vuosi yhä paremmaksi niin ohjelman kuin organisaation toimivuuden osalta. Näin ihmiset saavat positiivisen mielikuvan leiristä, kun kaikki toimii ja jakavat tätä positiivista kuvaa myös niille, ketkä eivät tänä vuonna leirille tullut. Ehkä he innostuvat siitä ensi vuonna! Imago on kaikki kaikessa.

Markkinointiamme on kehitettävä, jotta saamme isompia leirejä, enemmän osallistujia kilpailuihin ja muihin tapahtumiin. Mutta mikä toimisi? Pienessäkään yhteisössä leiriläiset eivät ole itsestäänselvyys.

Shimohashi-sensein haastattelu

Shimohashi-sensei vietti Porissa viikon päivät ja viime vuoden tapaan päätimme haastatella tämän vuoden haken-senseitä hänen Porin vierailunsa aikana. Höyryävän teekupin äärellä saimme enemmän tietoa hänen ajatusmaailmastaan kendon kannalta, kuin mitä olisimme pelkkien harjoitusten aikana pystyneet saamaan.

Shimohashi-sensein alkutaival kendon parissa

Shimohashi-sensei opettamassa junnuja

Shimohashi-sensei opettamassa junnuja

Shimohashi-sensei tutustui kendoon jo nuorena, kun hänet vietiin dojolle isoveljiensä mukana, eihän pientä lasta voinut jättää yksin kotiin vanhempien ollessa töissä. Hän oli tällöin noin viisi vuotias. Nuori Shimohashi seurasi harjoituksia ensin sivusta, mutta myöhemmin pääsi myös itse mukaan harjoituksiin. Virallisesti hän aloitti harjoittelun kuitenkin seitsemän vuotiaana koulun alettua.

Ensimmäinen vuosi harjoiteltiin ainoastaan ashisabakia ja subureita. Ennen kuin Shmohashi sai lapsena osallistua harjoituksiin, hän teki subureita renkaasta tehdyn lyöntinuken kanssa. Yhä edelleen sensei uskoo, että lasten kanssa harjoitellessa jalkatyö, suburit ja oikean ajoituksen löytäminen on tärkeintä, eikä junnuille saisi bogua antaa ennen kuin nämä perusasiat on kunnossa. Kuitenkin myös Japanissa on sama ongelma kuin Suomessa: lapset karkaavat jalkapallon pariin jos kokevat tällaisen perusharjoittelun tylsäksi eivätkä saa uusia virikkeitä. Shimohashille bogu ostettiin toisella luokalla.

Oma kendomme kehittyy esikuviemme kautta, opimme jokaiselta opettajalta jotain ja myös Shimohashilla on ollut useita esikuvia uransa aikana. Kuitenkin yhden mainitakseen hän kokee suurimmaksi esikuvakseen Yasunori Taniguchin, 9. dan hanshi. Shimohashi-sensei ei kuitenkaan koe että hän itse koskaan tulisi samanlaiseksi kendokaksi, mutta pitää Taniguchi-senseitä esikuvanaan. Myös houkutus poliisin ammattiin lähti Shimohashin ensimmäisen opettajan esimerkistä, joka oli poliisi. Yläkouluikäisenä Shimohashi oli vakuuttunut että poliisin ammatti oli hänen juttunsa.

_MG_6561

Shimohashi-sensei tekemässä ji-geikoa K. Ruuhilahden kanssa Porissa

Pelkäämällä ei voi voittaa

Lukioaikoina Shimohashi sanoo pelänneensä poliisi-kendokoita. Kuitenkin itse tullessaan poliisiksi, Shimohashi huomasi, että omaa ajatusmaailmaa pitää muuttaa jotta jossain vaiheessa voi voittaa.

Pelkäämällä ei voi voittaa, mutta ajatusmaailmaa muuttamalla, voiton voi saavuttaa”, selostaa Shimohashi.

Shimohashi-sensein tavoitteina urallaan on aluksi ollut tulla valituksi kilpailijaksi kisoihin. Tämän hetkinen tavoite, eli tulla kendon opettajaksi on saavutettu kun hän on nyt opettajana poliisikoulussa. Seuraava tavoite on saavuttaa 8. dan, mitä hän oli kokeilemassa jo ennen Suomeen tuloa.

Shimohashi on ollut mukana poliisin erikoisjoukoissa, missä harjoittelua oli paljon. Ryhmään kuului 16-henkeä, joista seitsemän pääsi kisaamaan. Kilpailu paikoista oli kovaa, ja jos ei antanut parastaan, tippui pois.  Aamut olivat aikaisia ja jos halusi pärjätä osallistuttiin myös illan keikoon, jotta pysyi mukana. Kun kaikkien treenimäärät pysyvät samana, on henkisellä puolella suuri merkitys.

Jos harjoittelette saman verran kuin edistyneemmät, ette koskaan saavuta heitä. Jos haluatte edistyä, pitää treenata vielä kovempaa” Shimohashi kertoi hänen opettajien sanoneen.

Kendo, fyysinen vai henkinen taistelu?

Shimohashi-senseiltä on katkennut molemmat akillesjänteet kendon yhteydessä. Sensei kokee että tapaturmat ovat yhteydessä henkiseen mielenlaatuun, ja jos harjoituksessa ei ole täysin mukana, on loukkaantumisen riski suuri. Shimohashi-sensei kertoikin, että hänen toinen akillesjänteensä katkesi juuri harjoituksissa, mitä ei ollut tarkoitus olla, ja joihin hän ei olisi kyseisen opettajan kanssa halunnut osallistua. Sinä päivänä oli tarkoitus olla vain aamuharjoitukset, jotka loppuivat kymmeneltä, mutta harjoitusten jälkeen kerrottiin harjoitusten jatkuvan puoliltapäivin. Iltapäivän harjoituksissa akilles katkesi.

Jos ei halua, ei kannata”, sanoo Shimohashi.

Kendo sisältää paljon urheilun elementtejä, mutta Shimohashi-sensein mielestä kendo on budoa ja toivoo asian myös pysyvän näin. Urheilussa tärkeintä on voittaminen, millään muulla ei ole väliä, mutta budossa sellainen olisi epäkunnioittavaa, selostaa Shimohashi-sensei. Vastustajaa pitää kunnioittaa, koska ilman vastustajaa, kenen kanssa sinä tekisit kendoa?

Yksin ei voi tehdä mitään”, toteaa Shimohashi-sensei.

Shimohashi-sensei kokee että kendo on auttanut lukemaan toisten ihmisten sisintä paremmin kuin mihin muut kykenevät ja on siitä kiitollinen kendolle. Tätä pystyy hyödyntämään myös arkipäivässä. Hän on myös oppinut ajattelemaan, että jos harjoitukset tuntuvat rankoilta ja haluaisi väin hävitä, jotta pääsisi lepäämään, kannattaa tiedostaa, että myös vastustaja on väsynyt ja hänellä on vieläkin kurjempi olo. Tästä saa lisää voimaa itselle ja lisää energiaa.

Neuvoja suomalaiselle kendokalle

Shimohashi-sensei on huomannut, että suomalaiset kendokat osaavat hyvin muun muassa suburit ja peruslyönnyt ja heistä näkee, että monet taitavat opettajat ovat jo antaneet heille neuvojaan. Kaikki on kuitenkin kiinni itse kendokasta, onko ottanut nämä opettajien neuvot vastaan ja harjoitellut niiden mukaisesti. Tähän kukaan opettaja ei pysty vaikuttamaan.

Shimohashi-sensei on halunnut Suomen reissunsa aikana painottaa valmennuksessa niitä asoita, mitkä eivät näy ulkoisesti, mutta on kuitenkin kokenut asian ilmaisemisen vaikeaksi  kielimuurin tähden. Hänen mukaansa ottelu alkaa ennen kuin miekat menevät ristiin. Kaikki alkaa oikeastaan jo salin ulkopuolelta, missä tapaa harjoittelukaverit ja voi tutkailla millaisia ihmisiä he ovat, myös henkisesti.

Se on henkisen puolen kasvua ja harjoittelua, ei vain että lyödään shinaille men, kote ja do:ta”, selittää Shimohashi-sensei.

Suomalaiset tekevät Shimohashi-sensein mukaan suburit ja peruslyönnyt särmästi ja hyvällä tekniikalla, mutta erilaisia tekniikoita osataan vähän ja oma repertuaari niitä on hyvin kapea. Shimohashi sensei onkin vierailujensa aikana pyrkinyt esittelemään mahdollisimman paljon teknikoita, jotta ne tulisi tutuiksi. Oppimalla lisää tekniikoita pääsee oman kendon tekemisessä jälleen uudelle tasolle, mutta tähän vaikuttaa Shimohashin mukaan myös oma henkinen tilanne.

Kendossa ensimmäisenä tulee silmä, toisena jalka, kolmanneksi sielu, neljänneksi voima” selittää Shimohashi esitellen Japanin kendoliiton teosta Japanese English dictionary of kendo. ”Se mitä me keikossa teemme, on vasta neljäntenä, ennen sitä pitäisi harjoitella kolmea ensimmäistä kohtaa” jatkaa Shimohasti-sensei.

Tällaiset opetukset ovat japanilaisille kendokoille tuttuja, koska he kuulevat niitä pienestä pitäen dojolla. Suomalaisille, ja muille ulkomaalaisille, nämä ajatukset ovat kuitenkin vieraampia.

Porin kendoseura kiittää Shimohashi-senseitä vierailusta!

Porin kendoseura kiittää Shimohashi-senseitä vierailusta!

Tulkkauksesta kiitos Takako ja Kimmo Servolle!

Pikkukarhu Cup: tavoitteita lapsille

Kuten varmaan monet seuraamme Facebookissa seuraavat huomasivat, järjestimme joulukuussa seuran ensimmäisen Pikkukarhu Cup -kilpailun, joka oli taitokilpailu kaikille meidän muksu- ja junnuharrastajillemme. Pikkukarhu Cup oli ideana elänyt jo useamman vuoden ajan, mutta vihdoin tuumasta toimeen ja kilpailu järjestettiin!

Pikkukarhu Cupin muksu-osallistujia

Pikkukarhu Cupin muksu-osallistujia

Kisan tarkoituksena oli asettaa nuoremmille harrastajille tavoitteita treenaamiseen. Varmasti monien muistoissa on kuinka lapsena oli hienoa saada jotain merkkejä, palkintoja, diplomeita tai karkkipusseja omista saavutuksistaan, oli kyseessä sitten partio, ratsastus tai vaikka yleisurheilu.

Seuramme muksu -ryhmään saa liittyä kaikki yli neljävuotiaat lapset ja junnu ryhmässä harjoittelevat lapset noin neljääntoista ikävuoteen asti. Kaikki nämä lapset saivat osallistua Pikkukarhu Cupiin, joten ikäjakauma on aika suuri. Tämän vuoksi kilpailussa järjestettiin kaksi eri ikäryhmää: muksut ja junnut, jolloin kilpailijat kilpailevat samoja henkilöitä vastaan, kenen kanssa he myös harjoittelevat. Näin taidot ovat kohtuullisen samoissa mitoissa.

Pikkukarhu Cup2_logolla

Kilpailuun osallistuvien tulisikin osata peruslyönnit isoina, niin yksittäisinä lyönteinä kuin jatkuvana sarjanakin, sekä kirikaeshi. Näitä lyöntejä harjoitellaan muutenkin koko vuoden ajan, joten lasten tulisi nämä osata. Näin kilpailussa ei tule eteen mitään uutta. Uutena elementtinä onkin kilpailu toista vastaan. Kilpailun tarkoituksena onkin motivoida harrastajia opettelemaan lyönnit oikein. Ensimmäisessä Pikkukarhu Cupissa kaikki osallistujat palkittiin, koska tärkeintä ei ole voittaminen, vaan uskallus yrittää!

Toukokuussa järjestettävään kilpailupäivään on suunniteltu myös muuta ohjelmaa, kuten harjoitukset ennen kilpailuja sekä elokuvailta kilpailujen jälkeen japani- ja kendoaiheisine puuhapisteineen. Ohjelma tarkentuu kevään aikana.

Pikkukarhu Cup järjestetään Porissa toukokuun alussa, seuraa seuramme tiedotusta ja kerää omasta seurasta innokkaat muksut ja junnut mukaan kilpailemaan!

Pieni seura suuressa SoMe:ssa

”Yhdistyksemme viestintään ei kuulu sosiaalinen media.” Tällaisen lausahduksen voi kuulla edelleen seurojen, enkä puhu nyt kendoseuroista vaan seuroista yleensä, johtohenkilöiden suusta.

Facebook näki päivänvalon vuonna 2004 ja jo muutamaa vuotta myöhemmin se oli saanut räjähtävän suosion myös takapajulassa nimeltä Suomi. Nykyisin emme voi välttyä mainoksilta missä yhtiön Facebook-osoitetta ei olisi johonkin nurkkaan kirjoitettu. Ja onhan tämä ymmärrettävää, Suomen yli 13-vuotiaista kansalaisista noin 40% käyttää palvelua. Tämän lisäksi on myös lukuisat muut sosiaalisen median palvelut, kuten Twitter, Flickr, Instagram, YouTube, erilaiset blogit… listaa toki voisi jatkaa nykyään hyvinkin pitkälle. Yhä vanhemmat käyttäjät ovat löytäneet sosiaalisen median, mikä on ihanteellista myös markkinoijille koska lähes minkä vain kohderyhmän voi löytää SoMesta, myös ne potentiaaliset kendon harrastajat.

Hand holding a Social Media 3d Sphere

Emme voi enää sanoa että sosiaalisen median käyttö on yhdistyksessämme turhaa, koska ketään ei käytä sitä. Esimerkiksi Facebook-profiilia ei suinkaan aina rakenneta meille itselle, vaan usein kohderyhmänä on myös ulkopuoliset käyttäjät, ne joita kiinnostaa seura tai laji, vaikka ei lajia harrastaisikaan. Kohderyhmä voi olla myös sponsorit, potentiaaliset harrastajat, nykyisten harrastajien sukulaiset, joita kiinnostaa siskon pojan harrastus vaikka he itse asuisivat satojen kilometrien päässä seuran fyysisestä sijainnista. Näin uutiset kulkevat salaman nopeasti kaikille kiinnostuneille.

Sosiaalisen median läsnäolo merkitsee monille myös aktiivisuutta. Jos olet some:ssa aktiivinen, varmasti seura on aktiivinen myös muussa toiminnassa! Näillä pienillä asioilla voi olla suuri merkitys esimerkiksi erilaisten tapahtumien järjestämisessä. Tietenkään pelkkä profiilin luominen ei riitä, vaan sosiaalinen media vaatii oikeasti läsnäoloa. Aktiivisuutta ei ole puolen vuoden välein tapahtuman luominen peruskurssia tai kesäleiriä varten jos tapahtuma-sivun jättää tämän jälkeen puoleksi vuodeksi oman onnensa nojaan. Viesti, keskustele, vastaa kysymyksiin.

Miksi sitten pienenkin seuran olisi hyvä käyttää viestinnässään sosiaalista mediaa?

  • Sosiaalisen median käyttö on suurimmaksi osaksi ilmaista. Luo profiili jonka kaiken potentiaalin käytät hyväksi, oli palvelusi sitten Facebook tai YouTube
  • Sosiaalisen median kautta viestit leviävät pidemmälle kuin voit edes kuvitella! Seuran jäsen tykkäsi seuran status-päivityksestä ja hups vain, päivityksen saattoi nähdä myös jäsenen kaveri, joka ei olisi ehkä muuten seurasta koskaan kuullutkaan.
  • Käyttö on nopeaa ja vaivatonta. Myönnä pois, käytät sosiaalista mediaa kuitenkin päivittäin, onko mahdotonta samalla päivittää seuran uutinen Facebook-sivulle?
  • Voit yhdistää helposti eri sosiaalisen median palveluita julkaisemalla YouTube-videoita Facebookissa ja Flickr-kuvia Twitterissä. Näin saat monipuolisen hyödyn.

Ja viimeiseksi se tärkein jotta sosiaalisen median käyttö saisi kunnolla siivet alleen: tee sosiaalisen median profiilit kuntoon. Lisää kaikki kuvat mitä sivulle on mahdollista laittaa (profiilikuva, cover-kuva yms.), täytä info-tekstit ja lisää vielä vähän muuta mielenkiintoista informaatiota. Edellisessä työpaikassani ensimmäinen tehtäväni on elävöittää lähes vuoden pystyssä ollut Twitter-tili. Lisäsin oikeat kuvat, kirjoitin infon ja järkeistin viestinnän ja lyhyessä ajassa seuraajien määrä 8 henkilöstä nousi yli sataan henkilöön ja kasvu on jatkunut edelleen. Älä siis väheksy näiden pienten asioiden merkitystä.

Sosiaalinen media on sosiaalista läsnäoloa, käytä se hyödyksi.

Lopuksi on vielä annettava kiitosta muun muassa Kotkan kendoseuran aktiivisuudesta kyu-kisojen ennakkoviestinnästä Facebookissa. Samoin voin vihdoin huokaista helpostuksesta kun kendoliiton Facebookin sääntöjen vastainen henkilöksi tehty profiili vihdoin vaihdettiin Facebook-sivuksi.

DIY: Varusteiden kotikorjaus

Kendon harrastaminen ei tule pitkällä aikavälillä kovinkaan kalliiksi, ainakaan varusteiden osalta. Shinaita menee kyllä jokunen vuodessa, mutta kun on kerran sijoittanut boguun, ei uutta tarvitse lähivuosina ostaa. Joskus kuitenkin on tehtävä pieniä korjaustöitä, mutta kuten Yōkai aiemmin kirjoitti: varusteista huolehtiminen on osa harjoittelua.

Esimerkiksi men-himojen, tai muiden nauhojen vaihtaminen on helppoa ja kohtuullisen halpaakin, mutta jotain osia ei niin vaan kotikonsteilla vaihdetakkaan. Tällöin on hyvä turvautua ehkäisemään vahinko ennen kuin se on sattunutkaan. Näin tehtiin tällä kertaa taren nauhojen kanssa. Nauhat kuluvat käytössä vaikka tare itsessään kestäisikin koko loppuelämän ajan. Ja miksi sitä hyvää varustetta pois heittämään jos sen voi korjatakin!

Itse korjasin taren nauhoja ensimmäistä kertaa elämässäni, joten kokeilin ja opein käytännön kautta miten homma hoituu. Ehkä ohjeita olisikin voinut olla, mutta ei tullut edes mieleen katsoa 🙂 Nyt tässä kuitenkin pieni DIY taren nauhojen korjaamisesta!

Paljoakaan tarvikkeita ei tarvita. Jos repeämät on pieniä, riittää pelkkä ompelukone, mutta tässä tapauksessa kun nauhat oli revenneet lähes kokonaan tarvittiin myös hieman kangastilkkuja paikkaamiseen.

Kun huomaat että mitkä tahansa nauhat alkavat varusteissa antamaan periksi, ei kannata odottaa siihen asti että ne katkeavat. Tämä pätee niin men-himoihin kuin taren nauhoihin. Jos esimerkiksi men-himoja ei halua vaihtaa juuri ennen leiriä tai kisoja, koska ne ovat aluksi hyvin jäykät, voi niitäkin vahvistaa hurauttamalla ompelukoneella muutaman kerran rispaantuneen kohdan yli! Tämän projektin taren nauhat olivat jo vetelemässä viimeisiään kuten alla olevasta kuvasta näkee. Olisiko ompelukone kannattanut kaivaa esille jo aikaisemmin?

IMG_1363

Tarvikkeet: ompelikone ja tilkku tukevaa kangasta sekä tumman sinistä tai mustaa lankaa. Toisessa nauhassa, mikä oli vielä paremmassa kunnossa, kiinnitin tilkun vain toiselle puolelle nauhaa. Ompelin tilkun kiinni reinoista ja muutaman kerran keskeltä jolloin se vahventaa nauhaa koko tilkun matkalta. Toinen nauha, mikä oli pahemmassa kunnossa sai tilkun molemmille puolille.

IMG_1365

Lopputulos nauhan edestä

IMG_1366

Lopputulos nauhan takaa. Ideaali tapaus olisi tietenkin jos kaapista löytyisi tummansinistä kangasta, mutta kukaan ei tätäkään huomaa kun varusteet ovat päällä.

Samalla päätin korjailla muutamia pienempiä repeämiä ennen kuin ne äityvät isommiksi. Tämä onnistui helposti vain hurauttelemassa edes takaisin siksak-ompeleella ja heti lisääntyivät taren käyttövuodet!

IMG_1367

IMG_1368

Nauhojen pienet repeämät pystyy korjaamaan helposti ja nopeasti.

Ja päivän opetus on: kun huomaat että varusteet alkavat antamaan periksi, voit niiden käyttöikää pidentää itse, mutta tartu toimeen heti. Kaikkea ei pysty itse korjaamaan, mutta jos pystyy, kannattaa se tehdä eikä ostaa sen takia uutta varustetta tilalle.

Toiminnallista markkinointia

Porin kendoseura oli tänäkin vuonna mukana toista kertaa Porissa järjestettävässä Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa, joka on Porin vapaa-aikaviraston ja paikallisten yhdistysten yhteistyössä järjestetty tapahtuma mitä alkuun panemassa oli viime vuonna myös seuramme omaa väkeä. Tänä vuonna tapahtuma keräsi Kirjurinluotoon noin 2 000 kävijää, joista suurin osa oli kohderyhmän mukaisesti tietenkin lapsia ja nuoria.

Tapahtuman tarkoituksena on näyttää, että alueella on paljon harrastustoimintaa mikä sopii pienillekin lapsille! Kohderyhmän takia esittelypisteiden toivotaan olevan myös toiminnallisia, koska lapsia ei niinkään kiinnosta laput, esitteet ja pelkät kuvat vaan he haluavat tehdä ja toimia.

Miten siis esittelet kendoa, lajia mitä eivät lapset ja nuoret tunne alkuunkaan? Esittelyn pitää olla toiminnallista mutta kuitenkin turvallista ja kaikille sopivaa. Esittelyn tarkoituksena on tietenkin saada uusia innokkaita harrastajia peruskurssille ja muksu- ja junnuryhmiin.

Kuva: Karhukuntien Nuorten Verkkolehti

Lapset saivat Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa lyödä ilmapalloja rikki Tonin opastuksella. Kuva: Karhukuntien Nuorten Verkkolehti

Vuosia seuramme vetäjät ovat käyttäneet ilmapalloja Pitkis Sport -tapahtuman kendoleirillä ja tämä on ollut suuri hitti. Käytössämme Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa oli noin 100 kappaletta ilmapalloja, mitkä loppuivat paljon ennen tapahtuman loppua. Vielä tämän jälkeen lapset tulivat kyselemään onko tämä se paikka missä saa lyödä ilmapalloja rikki? Ilmapallot vetoavat ja kun kerrankin saa vielä lyödä lujaa luvan kanssa, oli lapsia jonoksi asti yrittämässä ilmapallon rikkomista.

En voi väittää tätä todeksi, mutta uskon että toiminnalliset esittelyt lajista ovat tehokkaampaa markkinointia kuin mitkään julisteet tai flyerit. Vaikka pelkkien ilmapallojen rikkominen lyömällä miten sattuu voi olla aika kaukana todellisesta kendosta, saavat lapset tälla tavoin ensikosketuksen lajiin ja ymmärtävät mitä siinä tehdään: lyödään miekalla vastustajaa! Näin lapset saavat muodostaa oman mielipiteensä heti pitävätkö lajista, kun taas mainoksen nähdessä vanhemmat päättelevät lapsensa puolesta millaista kendo mahtaa olla.

Tapahtumissa, markkinoilla tai messuilla lajin esittelyn hyvänä puolena on myös kontakti suoraan toiseen ihmiseen. Nuori Pori harrastaa -tapahtumassa moni vanhempi oli yllättynyt että tarjoamme kendo treenejä kaikille yli 4-vuotiaille lapsille. Näin pystyimme heti selittämään mistä lasten harjoituksissa on kyse ja mistä ne koostuvat. Vanhemmat saivat asiasta siis enemmän tietoa kuin mitä olisivat ehkä saaneet esimerkiksi internet-sivuiltamme, jos olisivat koskaan sinne päätyneet.

Kendo, iaido ja jodo ovat Suomessa vielä hyvin tuntemattomia lajeja. Olen lähes poikkeuksetta joutunut aina selittämään mitä laji on kun olen kertonut sitä harrastavani. Sen takia meidän ja kaikkien muidenkin seurojen ympäri Suomea olisi hyvä näkyä lähes jokaisessa tapahtumassa, missä se vain on mahdollista! Näin ihmiset näkevät lajia ja oppivat muistamaan mitä se on, eikä laji ole vain yksi mystinen juttu lisää tässä maailmassa.

Salikuulumisia

Poridojon uusi tila alkaa jo hahmottua ja voimme erottaa tuttuja kendosalin piirteitä. Olemmekin rakentaneet uutta saliamme uuteen kamppailukeskuksen tiloihin jo useamman kuukauden ajan ja ei enää aikaakaan kun Porissa pääsee jälleen treenaamaan jousitetulla lattialla. Kyllä sitä on jo kaivannutkin!

Sali

Kuva: A. Kyläniemi

Uudet tilat siis sijaitsevat aivan Porin juna-aseman lähellä eikä bussiasemallekaan ole kuin kiven heitto. Uusi sali siis tarjoaa hyvät mahdollisuudet vierailuille eikä pitkin Poria tarvitse harhailla. Tiloissa loistavaa on myös se että olemme rakentaneet kaiken alusta asti, kaikki tulee olemaan siis uutta ja juuri sellaista kuin me haluamme! Kamppailuyhdistyksen tiloihin on rakenteilla myös uudet saunat pukuhuoneisiin ja tällä kertaa myös naisten saunan on tarkoitus toimia. Jokaisella seuralla on myös omat varastot eteistilassa.

Kamppailuyhdistyksen tiloissa harjoituksia pidetään jo karate- ja hapkido-saleissa, mutta me olemme vielä keskittyneet salin rakentamiseen. Kestäähän jousitetun lattian kokoaminen hieman kauemmin kuin tatamien kantaminen sisään! Lattiaa on kuitenkin jo lähes viisi metriä, mikä on enemmän kuin edellisessä salissamme ensimmäisten harjoitusten aikaan. Eikä silloinkaan kukaan (harjoituksissa, talkoissa kylläkin) tippunut lattialta!

Lattiaa kiinnitetään paikalleen noin kahden rivin päivävauhtia, eli viikossa treenitila kasvaa noin kahdeksalla jossei jopa kymmenellä lankkurivillä. Tämä tarkoittaa parhaassa tapauksessa kahta metriä! Tällaisesta vauhdista iso kiitos kuuluu ahkerille talkoolaisille, ketkä ovat jaksaneet laittaa lankkua kiinni.

Uusi Poridojo eroaa hieman malliltaan vanhasta ja tilaa on jouduttu hieman soveltamaan viiston katon ja pylväiden vuoksi, mutta loppujen lopuksi sali vaikuttaa jopa isommalta! Ensimmäisen kerran lattiaa päästään jälleen kokeilemaan varmasti jo juhannuksen jälkeen, näin ainakin huhupuheet kertoivat!

Blogivinkki: Onko oheisharjoittelu tarpeellista?

Olen täällä blogin puolella aikaisemmin kirjoittanut oheisharjoittelusta ja olen vahvasti sitä mieltä, että oheisharjoittelun määrää tulisi lisätä lajin parissa niin seura- kuin maajoukkuetasolla. Olemme seurassamme tehneet eräissä treeneissä ennen pakollista harjoittelutaukoa muun muassa askelkyykkyjä, punnerruksia ja vatsalihastreeniä ja treeneistä tuli jälkikäteen kiitosta ohjaajalle. Lihaskunto ei suinkaan ole harjoittelijoille siis täysin vastenmielinen ajatus vaan lähes odotettu osa harjoituksia!

Haluaisinkin antaa teille ajattelemisen aihetta jälleen asiasta. Tällä kertaa en oman paasaukseni muodossa vaan tässä blogivinkki aihetta käsittelevään tekstiin Onko oheisharjoittelu tarpeellista? Kirjoittaja on kamppailu-urheilija ja kamppailuvalmentaja Hannu Saarinen. Suosittelen muutenkin tutustumaan hänen blogiinsa jos aihealueet sinua laajemmin kiinnostavat!

Alla kuva Ranskan maajoukkuenaisista. Edellisistä kisoista heille napsahti joukkueena 2. sija. Ei tainnut käsilihaksista ainakaan haittaa olla?

Kendo haba

Ja ainakaan Ranskan maajoukkueen naiset eivät käy salilla?

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site