Leirin jälkeisiä mietteitä

Hienon Iwakiri-sensein leirin jälkeen olen jo muutaman päivän miettinyt mitä siitä kirjoittaisi. Harjoitteet olivat sinänsä tuttuja jo vuodelta 2004 jolloin Iwakiri oli maamme maajoukkuevalmentaja ja luotsasi miesten joukkueen EM-hopeaan ja naiset EM-pronssiin. Myös sama tinkimätön asenne tekemistä kohtaan ei ollut ainakaan vähentynyt, ehkä paremminkin vahvistunut.

EKC-2004

Ennen EM-finaalia 2004

Joten mitä sitä kirjoittaisi? Kihon hyvä, muu paha? Vähän kliseistä vaikka paikkansa pitävää…ja tälläisen yleistyksen tasolleko leirin anti sitten jäisi? Nyt sitten vaan tehdään kihonia silmät kiinni kunnes seuraava opettaja tulee ja opettaa jotain muuta, siihen asti ei ajatella asiaa sen enempää eikä  muuteta mitään.

Mutta kun, sitä kihonia näki tehtävän ryhmässä missä perusteet pitäisi olla jo hallussa niin monin eri tavoin. Osan tekemistä voisi jopa kuvata välinpitämättömäksi opettajan juuri näyttämää mallia kohtaan. En voi muuten ymmärtää miksi tehdä kolme kertaa renzoku-men pitkältä etäisyydeltä ilman mitään keskittymistä, kun juuri oli näytetty että se pitäisi tehdä issoku-itto etäisyydeltä liikuttamatta vasenta jalkaa ja keskittyen semeen! Sama piittaamattomuus oikeaa muotoa kohtaan toistui uudelleen ja uudelleen. Siinä voi sitten tehdä sitä kihonia maailmanloppuun asti kehittymättä ikinä. Vaikka ennenkin olen lainannut, niin lainaampa uudelleen Vince Lombardia:”Practice does not make perfect. Only perfect practice makes perfect.”

Iwakiri sensein tekemisestä toivottavasti jäi niin vahva kuva aivoihin että nyt kun se malli on sinne poltettu, on helpompi lähteä toteuttamaan sitä kihonia niinkuin se opetettiin. Sitten pitää vaan olla myös nöyrä ja arvioida koko ajan omaa tekemistä. Teenkö minä oikeasti kuten pitää vai kuvittelenko vain? On niin helppo kuvitella tekevänsä oikein, mutta kuitenkin vasen jalka varastaa, silmät liikkuvat ylös-alas, kensen ei liiku nopeasti ja muutama muu puute löytyy.

Pari tuntia ja treenit alkavat…tänään on hyvä päivä aloittaa totinen kihonin harjoittelu, ei vain ainoastaan kihonin tekeminen. Upea malli on annettu, nyt sitä toteuttamaan.

 

 

Mainokset

Posted on 26.11.2014, in Kendo and tagged , , . Bookmark the permalink. 1 kommentti.

  1. ”Kihonin harjoittelu, ei tekeminen” oli erittäin hyvin sanottu! Tässä kirjoituksessa on käsitelty samaa asiaa ja ongelmaa hyvin: http://budobum.blogspot.fi/2013/07/never-practice-anything-more-than-once.html

    Se, että edes yrittää ymmärtää mitä tekee nyt ja mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa, on jokseenkin olennaista kehittymisen kannalta varsinkin kun päästään aloittelijatasolta eteenpäin. Sama ajatusmalli kannattaa minusta olla käytössä ihan jo subureistakin lähtien eikä vain tyytyä heilutelemaan käsiä ja jalkoja.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site