Harjoittelusi valkoinen jänis

Oletko nähnyt harjoittelusi valkoista jänistä?

Lueskelin tämän tarinan tässä vuodenvaihteen korvilla ja ajattelin, että se sopisi siirtää myös tänne blogiin luettavaksi.

Kerrotaan nuoresta harrastajasta, joka halusi koko sydämestään oppia valmentamisen salat. Hän meni tapaamaan erästä vanhaa miestä tämän kotiin. Vanhus oli menestynyt valmentaja, josta nuori mies oli kuullut paljon hyvää. Hän oli kuullut, ettei vanhus ollut koskaan menettänyt intohimoaan sen enempää itsensä kuin valmennettaviensa kehittämiseen.

Vanha mies istui kuistilla koiransa kanssa nauttien kauniista ja lumisesta talvipäivästä. Nuori mies tuli hänen luokseen ja kysyi häneltä: ”Hyvä herra, miksi niin  monet valmentajat tai harrastajat ovat intohimoisia harjoittelijoita ensimmäisen vuoden tai kahden, mutta sen jälkeen he kadottavat sen ilon? Olen kuullut, että sinä et ole sellainen. Minulle on kerrottu, että vielä vanhanakin jaksat innostua ihmisten kehittämisestä. Ihmiset näkevät sinussa jotakin, mitä eivät näe toisissa ihmisissä. Mistä se johtuu?”

Vanha mies hymyili ja vastasi: ”Saanko kertoa sinulle tarinan? Eräänä päivänä istuin tässä samassa paikassa nauttien lumisateesta koirani kanssa. Yhtäkkiä suuri valkoinen jänis juoksi pihan poikki suoraan edestämme. Koirani ponkaisi ylös ja lähti valtavaa vauhtia ajamaan sitä takaa. Koira juoksi kiivaasti jäniksen perässä pitkin hankia. Pian jäniksen perässä olivat muutkin alueen koirat; ne olivat kuulleet koirani haukkumisen.

Siinä vasta oli näky, haukkuva koiralauma juoksee hanki pöllyten pitkin kivikkoista mäkeä etsien jänistä. Hiljalleen, yksi toisensa jälkeen koirat jättäytyivät takaa-ajosta. Pettyneinä ja turhautuneina ne lähtivät pois. Vain yksi koira jatkoi kiihkeästi valkoisen jäniksen etsimistä: minun koiran, joka lopulta myös löysi sen. Tässä kertomuksessa on vastaus kysymykseesi.”

Nuori mies istuu hämmentyneenä hiljaa. Lopulta hän saa sanotuksi: ”Mutta, hyvä herra, en ymmärrä. Mitä tekemistä jäniksen jahtaamisella on intohimon kanssa?”

”Et ymmärrä”, sanoi nöyrä vanha mies, ”koska et esittänyt oikeaa kysymystä. Oikea kysymys on: miksi ne muut koirat yksi toisensa jälkeen lakkasivat jahtaamasta jänistä? Vastaus on, että ne eivät koskaan olleet nähneet jänistä.”

Ellemme näe tavoitetta, jahtaaminen tai intohimon säilyttäminen on aivan liian vaikeaa. Liian usein meiltä puuttuu intohimo, rakkaus ja päämäärätietoisuus, joita tarvitaan jahtaamiseen tai meille tärkeiden unelmien täyttymiseen.

Haluisinkin jokaisen harrastajamme miettivän, mikä on hänen valkoinen jänis, jota jahdata intohimoisesti? Miltä sinun mielestäsi oman harjoittelusi valkoinen jänis näyttää? Mistä voit olla varma että se on sama valkoinen jänis, jota muut jahtaavat? Tai että lähtökohdat huomioiden, se on saavutettavissa? Tai oletko ylipäätään ajatellut, että pitäisi nähdä valkoinen jänis, vai oletko juossut vain muiden mukana?

Mainokset

About Vierailija

Vierailevat kirjoittajat kirjoittavat artikkeleita muun muassa tapahtumista, treeneistä, tai heitä muuten kiinnostavista asioista lajin sisällä tai ulkopuolelta katsottuna.

Posted on 4.2.2014, in Yleinen. Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site