Katsojana harjoituksissa

Aina ei kykene osallistumaan harjoituksiin, esimerkiksi jonkin vaivan takia. Tällöin voi silti käydä harjoituksissa ihan vain katsojana – ja oppia samalla.

Harjoituksia salin laidalta seuratessa voi huomata opetuksessa seikkoja joita ei välttämättä huomaa kun on itse treenaamassa. Päähyödyn saa silti mielestäni itse harjoittelua, sitä varsinaista toimintaa, seuraamalla. Sekä tietysti ohjaajien ohjeita ja korjauksia kuuntelemalla. Subureista, jalkatyöharjoitteista, kihonista, jigeikosta ja katasta voi kaikista oppia paljonkin pelkästään katselemalla. Se mitä niistä oppii, riippu siitä ketkä niitä tekevät. Itseään kokemattomempien harjoittelua katsellessa huomio kiinnittyy eri asioihin kuin suunnilleen samantasoisten tai itseään kauemmin harjoitellen suorituksia seuratessa.

Kokemattomempien harjoittelua seuratessa joutuu analysoimaan suoritusten virheitä. Jos jokin suoritus näytti oudolta, pitää miettiä mikä siinä meni väärin ja miten sen saisi korjattua Se vaatii suorituksen jakamista osiin. Tärkeää on myös osata erottaa se oleellisin virhe. Tämä on tietysti erityisen tärkeää ohjaajille, mutta myös muiden on hyvä osata analysoida suorituksia. Siitä saa hyötyä myös omaan tekemiseen. Itseään kokemattomenpien treenaamisen seuraamisessa on toisaalta myös se hieno puoli, että siinä näkee hyvin heidän kehittymisensä. On hienoa huomata, että joku on päässyt eroon jostain virheestään, parantanut tobikomiaan, saanut lisää rohkeutta tekemiseensä tai saanut lisää ääntä kiaihinsa. Juuri eilen ihmettelin kuinka paljon seuramme suht’ tuoreet 6. kyut ovat kehittyneet graduointinsa jälkeen.

Oman tasoistensa harjoittelun seuraaminen on hyvin mielenkiintoista. Samantasoisten suorituksia pystyy yleensä kuitenkin vielä melko hyvin arvioimaan ja peilaaman omaan tekemiseensä. Tietysti kaikilla on omat virheensä, mutta samalla tasolla olevat kamppailevat kuitenkin pääosin samankaltaisten ongelmien parissa. Varsinkin jigeikon seuraaminen on erityisen mielenkiintoista. Siinä on hyvä seurata sitä, miten muut rakentelevat hyökkäyksiään ja millaisia tekniikkoja he käyttävät – ja tietysti miten hyvin ne toimivat. Jigeikoa katsoessa tulee myös mieleen mitä kannattaisi kokeilla tietyissä tilanteissa… jostain syystä ne ideat vain eivät koskaan tule mieleen itse jigeikoa tehdessä.

Itseään kauemmin treenanneiden harjoittelua seuratessa ei välttämättä edes huomaa virheitä, riippuu tietenkin siitä kuinka paljon kokeneemmista on kyse. Kokeneempien suorituksia seuratessa yritän itse keskittyä niihin seikkoihin, joissa itselläni on erityisesti korjattavaa ja katsoa kuinka kokeneemmat tekevät ne. Toisaalta jos kyseessä on itseään 20 vuotta kauemmin treenanneiden välinen jigeiko, ei sitä katsoessa oikein voi kuin ihmetellä ja ihastella.

Mainokset

Posted on 17.1.2013, in Kendo, Yleinen and tagged , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site