Aina ei pysty

Tämä kirjoitus ei ole suunnattu kenellekään erityisesti, vaan enemmänkin mietiskelyksi siitä mitä harjoittelu voi pitää sisällään ja miten sen voi mieltää. Ennenkaikkea, miten harjoitella jossei ole aivan parhaassa kunnossa joko fyysisessä tai henkisessä mielessä. Aina kun ei vaan pysty tekemään parasta, taikka edes normisuoritusta treeneissä. Silti tämä ei tarkoita sitä että pitäisi jäädä kotiin sohvalle tai pidättäytyä harjoittelusta kokonaan.

Miten sitten harjoitella jossei pysty täysipainoiseen bogu-harjoitteluun ottamaan osaa? Ensinnäkin, jos on jotain vaivoja niin siitä kannattaa heti ensimmäiseksi kertoa harjoitusten vetäjälle. Muuten pahimmassa tapauksessa tämä luulee, että harjoittelija lusmuaa ja ei vaan viitsi tehdä täysillä. Jos kertoo harjoitusten vetäjälle, että ei pysty tekemään täysillä niin yleensä tarjotaan mahdollisuutta harjoitella mukana ilman varusteitakin. Tähänkään ei ole pakko ottaa osaa, vaan voi harjoitella salin reunalla yksinään. Monesti tämä olisikin tärkeää  harjoittelua itse kullekin.

Kun harjoittelee itsekseen salin reunalla, voi peilistä katsoa miten se jalka nyt liikkuu ja miltä se oma lyönti näyttää. Samalla voi lyödä lyöntinukkea omalla vauhdillaan tarvitsematta huolehtia siitä, mitä se motodachi nyt ajattelee minun tekemisestäni. Tunnin treenissä, jossa kiinnittää huomiota jalkatyöhön tai lyömiseen voi kehittyä ja oivaltaa asioita tavalla, joka hyödyttää harjoittelua sitten kun on taas kunnossa täysivauhtiseen harjoitteluun.

Yksi erittäin hyvä yksinharjoittelun muoto on suburit. Kestää noin neljäkymmentäviisi minuuttia tehdä rauhallisesti ja kunnolla tuhat suburia. Siinäkin voi keskittyä moneen eri tekijään, jalkoihin, käsiin, ki-ken-tai-itchiin, hakea rentoutta käsiin ja hartioihin, tai voimaa käyttämällä painavampaa bokkenia. Vähempikin määrä kuin tuhat toki riittää jos jokaiseen lyöntiin panostaa täysillä.

Harjoittelu meillä koetaan yhä ainostaan sinä toimena kun pistetään bogu ylle ja juostaan kunnolla ja hiki tulee ja kuola lentää. Mutta seuraavan kerran kun olet vähän väsynyt tai jokin paikka kipeänä, voisit miettiä olisiko enemmän hyötyä tulla salille tekemään subureita tai harjoittelemaan lyöntejä peilin edessä ja lyöntinuken avulla. Se ei ole yhtään sen vähäisempää harjoittelua ja saattaisihan siinä oppiakin enemmän kuin vain juoksemalla tunnin verran shinai kädessä 🙂

Mainokset

Posted on 30.6.2012, in Yleinen and tagged , , , , . Bookmark the permalink. Jätä kommentti.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

kendoinfo.net

Kendo information from Geoff

dillonlin.net

Porin kendoseuran tarinoita

kenshi247.net/blog

Just another WordPress.com site